Tämä on Orphanet-artikkeli Orphanet-esittely

Lysosomaalinen tauti, joka vahingoittaa keskushermoston ja ääreishermoston valkeaa ainetta. Tauti esiintyy lapsuus-, myöhäislapsuus/nuoruus- ja aikuismuotoina.

  1. Lapsuusmuoto on yleisin ja käsittää 85-90 % tapauksista Pohjois-Euroopassa. Se alkaa 2-6 kuukauden iässä ja on kolmivaiheinen. Ensioireina ovat ärtyvyys, kohonnut jänteys, huono pään hallinta, syömisvaikeudet, ajoittainen peukalon koukistuminen, kuume-episodit ja kehityksen viivästyminen. Toisessa vaiheessa esiintyy ajoittaisia hypertonisia kohtauksia, joihin liittyy opistotonus, myokloonisia kouristuskohtauksia, kehityksen taantumista, käsien nyrkistämistä ja näön heikentymistä. Kolmannessa vaiheessa kehittyy velttous sekä näkö- ja kuulovamma. Sairaus etenee vegetatiiviseen tilaan, ja potilaat kuolevat ennen 2-3 vuoden ikää, yleensä hengitysteiden tulehdukseen.
  2. Myöhäislapsuus/nuoruusmuodossa (1-16-vuotiaana alkava) ja aikuismuodossa (yli 16-vuotiaana alkava) ensioireet vaihtelevat suuresti ja taudinkulku on vaihteleva, mutta yleensä hitaampaa vanhemmilla potilailla. Myöhäislapsuus/nuoruusmuoto muistuttaa enimmäkseen lapsuusmuotoa. Aikuismuodossa ensioireet ovat usein heikkous, kävelyvaikeudet (spastinen parapareesi tai ataksia), polttava tuntohäiriö, toispuolihalvaus ja/tai näön menetys sekä osalla perifeerinen neuropatia. Henkisten toimintojen taantuminen on usein vaihtelevaa tai puuttuu aikuismuodoissa. Myöhemmin alkavissa muodoissa osa potilaista voi elää lieväoireisena yli 50 vuoden ikään.

Taudin aiheuttavat geenivirheet GALC-geenissä, joka koodaa lysosomaalista galaktoserebrosidaasi (GALC)-entsyymiä. Se kataboloi galaktoosin hydrolysoitumista galaktoserebrosidista ja galaktosylsfingosiinistä (psykosiini). Soluille myrkyllisen psykosiinin kertyminen johtaa oligodendrosyyttien solukuolemaan sekä keskus- ja ääreishermoston demyelinaatioon. Lapsuusiän taudin voi harvoin aiheuttaa geenivirhe PSAP-geenissä, joka koodaa GALC- aktiviteetille välttämätöntä prosaposiinia.

Diagnoosia epäillään kliinisen kuvan, hermojen hitaan johtonopeuden, poikkeavan EEG:n ja aivojen magneettikuvauksen (MK) perusteella. MK paljastaa valkean aineen poikkeavuudet (demyelinaation, glioosin, aivoatrofian ja kalkkeumat). Valkosolujen tai viljeltyjen fibroblastien entsyymitutkimuksissa näkyy GALC-puutos lähes kaikilla potilailla. Geenitutkimus varmistaa diagnoosin. Tauti voi joissakin maissa kuulua vastasyntyneiden synnynnäisten sairauksien seulontaan.

Periytymistapa on autosominen peittyvä. Jos kumpikin puoliso on geenivirheen kantaja, heidän jokaisessa raskaudessaan on 25 % riski lapsen sairaudelle, ja tulee tarjota mahdollisuus perinnöllisyysneuvontaan. Sikiö- ja alkiodiagnostiikka ovat yleensä mahdollisia, jos perheen geenivirheet on tunnistettu.

Hoito on rajoittunut hematopoieettiseen kantasolusiirtoon, joka lapsuusmuodossa tulisi tehdä ennen oireiden ilmaantumista ja myöhemmin alkaneessa taudissa lieväoireisena. Hoidon on osoitettu hidastavan taudin etenemistä. Lapsuusiän muodoissa hermoston rappeutuminen johtaa kuolemaan useimmiten alle 2-3 vuoden iässä. Myöhäislapsuus/ nuoruusmuodoissa tauti johtaa kuolemaan 2-7 vuoden kuluessa oireiden ilmaantumisesta. Aikuismuodossa potilas voi elää monia vuosia taudin alkamisesta. Esiintyvyydeksi on arvioitu 1/100 000 pohjoiseurooppalaisessa väestössä (joissakin väestöissä suuremmaksikin) ja ilmaantuvuudeksi maailmanlaajuisesti 1/100 000-250 000.

Orphanet ORPHA487 Tämä artikkeli perustuu maaliskuussa 2021 päivitettyyn Orphanet-tietokannan versioon.