Sandhoffin tauti (Orphanet)

Lysosomaalinen kertymäsairaus, joka kuuluu GM2-gangliosidooseihin ja aiheuttaa etenevän hermoston rappeutumisen.

Kliininen kuva on lähes identtinen Tay-Sachsin taudin kanssa. Alkamisiän perusteella Sandhoffin tauti voidaan jaotella lapsuus-, nuoruus- ja aikuismuotoihin. Varhainen lapsuusmuoto alkaa oireilla 3–6 kk iässä ja myöhäinen lapsuusmuoto 12–24 kk iässä. Ensioireita ovat tyypillisesti säpsähdysreaktiot ääniin sekä näön heikentyminen. Motoristen ja älyllisten taitojen taantuminen alkaa myöhemmin. Siihen liittyy etenevä lihasheikkous, sokeutuminen, lääkitykselle huonosti reagoiva epilepsia ja etenevä pään suurikokoisuus. Lähes kaikilla todetaan verkkokalvon tarkan näkemisen alueen kirsikanpunaiset pilkut (cherry-red spots), jotka ovat taudille hyvin tunnusomaisia. Lapsuusmuoto on kuolemaan johtava lapsuusaikana. Nuoruusmuoto alkaa oireilla 2–10 vuoden iässä etenevänä pikkuaivoataksiana, dystoniana, käytöshäiriöinä sekä älyllisten taitojen taantumisena ja johtaa yleensä menehtymiseen ennen 20 vuoden ikää. Aikuisiän muoto alkaa kehittyä 10 vuoden iän jälkeen, mutta diagnosoidaan usein vasta aikuisena. Alku voi olla salakavala, oirekuva on etenevä. Alkuvaiheen oirekuva on myös vaihteleva: osalla ensioire on motorisen neuropatian aiheuttama lihasten surkastuminen ja alaraajojen tyviosien lihasheikkous (ensimmäinen oire on usein vaikeus portaiden kiipeämisessä), joka etenee myös alaraajojen ääriosiin ja yläraajoihin. Vaihtoehtoisesti tauti voi alkaa pikkuaivoperäisenä yleisenä ataksiana (ja harvemmin dystoniana). Taudin edetessä kaikille kehittyy motorinen neuropatia ja voi olla myös dysartriaa ja nielemisvaikeutta. Kognitioon aikuisiän tautimuoto ei yleensä vaikuta.

Taudin aiheuttaa muutokset HEXB-geenissä, joka koodaa heksosamidaasi A- ja B-entsyymien beeta-alayksikköä. Diagnoosi perustuu näiden entsyymien puutteeseen verinäytteessä ja voidaan varmistaa geenitutkimuksella. Jos laajassa geenitutkimuksessa todetaan HEXB-geenin tautia aiheuttavaksi luokitellut muutokset, diagnoosi tulee varmistaa entsyymitutkimuksella. Virtsanäytteen oligosakkaridipitoisuudet voivat olla poikkeavat. Periytymistapa on autosominen peittyvä. Molemmat vanhemmat ovat yleensä geenivirheen oireettomia kantajia. Silloin heidän jokaisessa raskaudestaan on 25 % riski sille, että lapsi perii geenivirheen kumpaankin geenikopioonsa ja sairastuu. Perinnöllisyysneuvontaa suositellaan. Sikiö- tai alkiodiagnostiikka voivat pariskunnan niin toivoessa olla mahdollisia, jos taudin perheessä aiheuttavat geenimuutokset on tunnistettu.

Hoidolla pyritään oireiden helpottamiseen ja lievittämiseen, tautia parantavaa hoitoa ei ole. Elinajanodotteeseen vaikuttaa oireiden alkamisikä. Aivan varhaislapsuudessa alkava muoto on yleensä nopeasti etenevä ja johtaa kuolemaan ennen neljän vuoden ikää. Aikuisiän tautimuoto taas on hitaasti vuosikymmenien saatossa etenevä. Esiintyvyydeksi on arvioitu 1/380 000.

Orphanet ORPHA796 Tämä artikkeli perustuu lokakuussa 2023 päivitettyyn Orphanet-tietokannan versioon.