Lesch-Nyhanin oireyhtymä (Orphanet)

Perinnöllinen puriiniaineenvaihdunnan häiriö, vaikein muoto hypoksantiini-guaniinifosforibosyylitransferaasin (HPRT) puutostaudeista. Siihen liittyy virtsahapon ylituotantoa, motorisia oireita, kehitysviive sekä itsensä vahingoittamistaipumus.

Sairaus ilmenee miehillä, naiset ovat yleensä oireettomia kantajia. Kehitysviive tulee poikavauvoilla esiin 3–6 kk:n iässä viiveisenä pään kannatteluna ja istumisena, vähentyneenä lihasjäntevyytenä sekä atetoottisina liikkeinä. ”Hiekkainen” virtsa vaipoissa tai virtsatietukokseen johtava kidevirtsaisuus ovat yleisiä alkuoireita. Vähentynyt lihasjänteys ja dystonia vaikeuttavat seisomaan nousemista ja kävelyä sekä aiheuttavat epätarkoituksenmukaista liikehdintää, joka ei tule esille levossa. Usein on myös dysartriaa, nielemisvaikeutta ja opistotonusta. Spastisuus, vilkkaat refleksit ja positiiviset plantaariheijasteet kehittyvät myöhemmin. Kehitysvammaisuus vaihtelee lievästä keskivaikeaan. Tunnusomaista on pakonomainen itseä vahingoittava käytös, esim. kielen, huulien tai sormien pureminen. Se alkaa usein noin 2 vuoden iässä, joskus vasta 16 vuoden tienoilla, ja on etenkin stressitilanteiden provosoimaa. Myös aggressiivista käytöstä muita henkilöitä kohtaan voi esiintyä. Megaloblastinen anemia on yleinen ja voi olla vaikea. Syntymästä alkaen ilmenevä virtsahapon liikatuotanto voi aiheuttaa esim. kihtiartriittia, virtsakivitautia ja hoitamattomana munuaisten vajaatoimintaa. Kivesten atrofiaa sekä hidastunutta kasvua ja murrosiän kehitystä on myös kuvattu.

Oireyhtymä johtuu tautia aiheuttavista muutoksista HPRT1-geenissä, mikä aiheuttaa täydellisen HPRT-entsyymin puutteen. Diagnoosia voidaan epäillä, jos todetaan virtsan ja veren suurentunut uraattipitoisuus kehitysviiveisellä lapsella. Itseä vahingoittava käytös vahvistaa diagnoosiepäilyä. Diagnoosi varmistetaan toteamalla verinäytteen mittaamattomissa oleva HPRT-entsyymiaktiivisuus ja HPRT1-geenin tautia aiheuttava muutos geenitutkimuksessa. Periytymistapa on X-kromosomaalinen. Noin 20 %:lla kyseessä on uusi, kyseisen lapsen kohdalla syntynyt geenivirhe ja noin 80 % on perinyt sen äidiltään. Tautia aiheuttavan muutoksen kantajanaisen jokaisella pojalla on 50 % periä muutos ja sairastua, ja jokaisella tyttärellä 50 % riski olla muutoksen oireeton kantaja. Sikiödiagnostiikka voi olla mahdollista, jos oireyhtymän perheessä aiheuttava muutos on tunnistettu.

Virtsahappoisuutta voidaan hoitaa allopurinolilla, virtsan alkalisaatiolla ja nesteytyksellä. Neurologinen hoito on oireenmukaista: spastisuuden hoito, kuntoutus ja apuvälineet. Itsensä vahingoittamista voidaan pyrkiä hillitsemään suojilla ja lääkityksellä. Paikalliset botuliinitoksiinihoidot voivat helpottaa dystoniaa paikallisesti ja joillakin myös puremisoiretta. Potilaat voivat menehtyä aspiraatiokeuhkokuumeeseen, muuhun infektioon tai munuaisten vajaatoimintaan. Jotkut elävät yli 40-vuotiaiksi, mikäli oireenmukainen hoito on optimaalista; suurin osa on pyörätuolipotilaita. Esiintyvyydeksi on arvioitu 1/380 000 elävänä syntynyttä lasta.

Orphanet ORPHA510 Tämä artikkeli perustuu joulukuussa 2025 päivitettyyn Orphanet-tietokannan versioon.