Ulosteen piilevän veren tutkiminen vatsa- tai suolisto-oireisilta tai aneemisilta potilailta sisältää monia sudenkuoppia. Negatiivinen testitulos ei luotettavasti sulje pois huolestuttavaa sairautta hälyttävistä oireista kärsivillä potilailla, vaikka näyte otettaisiinkin kolmena perättäisenä päivänä, kuten suositellaan. Piilevän veren tutkiminen voi viivästyttää asianmukaisia tutkimuksia, koska tarpeellinen tähystystutkimus voi jäädä tekemättä negatiivisen testituloksen takia. Ruoansulatuskanavan yläosasta kuten vatsalaukusta peräisin oleva hemoglobiini hajoaa entsyymien ja bakteerien vaikutuksesta, jolloin ulostetesti jää negatiiviseksi. Ylemmän ruoansulatuskanavan verenvuodon (kuten vatsahaava) havaitsemisessa tutkimuksen merkitys on siksikin vähäinen. Sama koskee raudanpuuteanemiaa: suoliston tihkuverenvuoto ei ole välttämättä päivittäistä ja siksi testi ei ole riittävän herkkä ohjaamaan tarpeellisiin jatkotutkimuksiin.

Jos potilaalla on ollut selviä tummahkoja veriulosteita tai kirkasta verta ulosteessa, suolen tähystystutkimukset ovat joka tapauksessa useimmiten aiheellisia, ja veren osoittaminen ulostenäytteitä keräämällä on turhaa. Vatsavaivat, ripuli tai suolen muuttunut toiminta voivat herättää epäilyn paksusuoliperäisestä vaivasta, jolloin monissa tapauksissa tähystystutkimus on joka tapauksessa tarpeen suorittaa. Piilevän veren osoittaminen ensin ei tällöinkään anna oleellista hyötyä.

Aiemmin käytössä ollut ulosteen veritesti ei pystynyt erottamaan, oliko hemoglobiini peräisin ruokavalion eläinperäisistä tuotteista vai itse tutkittavasta ihmisestä. Siksi ennen testausta oli noudatettava erityisruokavaliota. Ihmisen hemoglobiini ulosteessa osoitetaan nykyään tarkempien vasta-aineiden avulla (immunologisesti), joten erityisruokavaliota ulostenäytteitä kerätessä ei enää tarvita.