Etusivu » Sydämen lisälyönnit

Sydämen lisälyönnit

Lääkärikirja Duodecim
2.11.2018
kardiologian erikoislääkäri Raimo Kettunen

Normaalisti sydämen sykettä tahdistaa sydämen eteisen seinämässä oleva tahdistinsolmuke (sinussolmuke; kuva «Sydämen johtoratajärjestelmä»1), mutta ajoittain sähköimpulssi voi lähteä muualta sydämestä. Seurauksena on ylimääräinen lyönti eli lisälyönti.

Lisälyöntien syitä

Valtaosa lisälyönneistä on vaarattomia, ja niitä esiintyy ilman havaittavaa syytä. Niitä ilmaantuu enemmän esimerkiksi runsaan kahvin juonnin seurauksena, runsaan alkoholin käytön yhteydessä, tupakoitsijoilla ja valvomisen yhteydessä. Tällaisissa tilanteissa verenkierrossa ja verenkiertoelimistön säätelyjärjestelmässä saattaa olla runsaammin adrenaliinia ja muita ns. stressihormoneja, jotka ärsyttävät tervettäkin sydäntä aiheuttaen lisälyöntejä.

Lisälyönnit voivat saada alkunsa joko eteisen (eteislisälyönnit) tai kammion seinämästä (kammiolisälyönnit). Nämä lisälyöntityypit voidaan erottaa sydämen sähkökäyrässä (sydänfilmissä eli EKG:ssä, ks. artikkeli «EKG (sydänfilmi)»1)

Lisälyöntien oireet

Lisälyönti tuntuu yleensä muljahduksena rinnassa. Monet aistivat pelkästään lisälyöntiä seuraavan tavallista pidemmän tauon ja kokevat lisälyönnin "väliin jättämisenä". Lisälyöntejä ei aina päivän askareiden keskellä huomaa, vaan ne tuntuvat vain rauhallisessa tilanteessa, esimerkiksi vuoteessa ennen nukahtamista. Läheskään kaikki eivät tunne lisälyöntejä lainkaan, vaikka niitä olisi paljonkin.

Lisälyöntien merkitys

Lisälyöntejä esiintyy ajoittain ainakin puolella terveistä ihmisistä. Ne ovat siis useimmiten aivan vaaraton ilmiö eivätkä viittaa mihinkään sairauteen. Jos niitä on silloin tällöin, tutkimuksiin ei tarvitse hakeutua eikä niitä tarvitse hoitaa. Jos lisälyöntejä on runsaasti tai ne aiheuttavat häiritseviä oireita, kannattaa käydä lääkärin arviossa. Jos ei ole tiedossa aikaisempaa sydänsairautta eikä ole ollut äkillistä tajunnan menetystä tai muita sydänperäisiksi tulkittavia oireita, sydämen kuuntelu ja sydänfilmi (EKG) ovat riittävät tutkimukset. Jos nämä tutkimukset ovat normaaleja, muita tutkimuksia ei tarvita. Jos lääkäri epäilee lisälyöntien taustalla sydänsairautta, lisätutkimuksina voidaan tarvita sydämen ultraääni- eli kaikututkimus, sydänfilmin vuorokausirekisteröinti tai rasituskoe.

Vaarattomiksi todetut lisälyönnit vähenevät monilla tupakoinnin lopettamisella, kahvinjuonnin vähentämisellä ja ennen kaikkea liikunnan ja levon tasapainottamisella. Lisälyöntejä hoidetaan tarvittaessa beetasalpaajalääkkeillä, harvemmin varsinaisilla rytmihäiriölääkkeillä. Vaikeita oireita aiheuttavia tai haitallisiksi arvioituja kammiolisälyöntejä hoidetaan joskus ns. ablaatiotoimenpiteellä.

Käytettyjä lähteitä

Mäkijärvi M. Eteislisälyönnit. Kirjassa: Mäkijärvi M, Kettunen R, Kivelä A, Parikka H, Yli-Mäyry S (toim.). Sydänsairaudet. Kustannus Oy Duodecim 2014 (sähköinen versio: Terveysportti/Pitkäaikaissairaudet-tietokanta «http://www.terveysportti.fi/dtk/pit/koti»1 [vaatii käyttäjätunnuksen]).

Yli-Mäyry S. Kammiolisälyönnit. Kirjassa: Mäkijärvi M, Kettunen R, Kivelä A, Parikka H, Yli-Mäyry S (toim.). Sydänsairaudet. Kustannus Oy Duodecim 2014 (sähköinen versio: Terveysportti/Pitkäaikaissairaudet-tietokanta «http://www.terveysportti.fi/dtk/pit/koti»1 [vaatii käyttäjätunnuksen]).

Sydämen lisälyönnit. Kirjassa Airaksinen J, Aalto-Setälä K, Hartikainen J, Huikuri H, Laine M, Lommi J, Raatikainen P, Saraste A (toim.). Kardiologia. Kustannus Oy Duodecim 2016, s. 481-490.