Yleistä

Kihomato (Enterobius vermicularis) kuuluu sukkulamatoihin. Aikuinen mato on alle 13 millimetrin mittainen valkea mato, joka on nähtävissä paljain silmin. Munat ovat pieniä ja nähtävissä vain mikroskoopilla.

Kihomatoa esiintyy maailmanlaajuisesti. Suomessa kihomato on yleisin matotautien aiheuttaja. Kyseessä on puhtaasti ihmisten vaiva. Lemmikit eivät kuulu madon tuojiin tai siitä kärsiviin.

Kihomadot ovat tavallisimpia 3–10-vuotiailla lapsilla, mutta vanhempien lasten ja aikuistenkaan tartunnat eivät ole harvinaisia. Alle kaksivuotiailla lapsilla kihomato on sen sijaan harvinainen.

Kihomato aiheuttaa Suomessa pieniä epidemioita perheissä, päivähoidossa, koulun alaluokilla ja jopa iäkkäiden hoivalaitoksissa. Kihomatotartunnoilla ei ole yhteyttä huonoon siivoukseen tai huonoon hoivaan.

Kihomatojen tartunta ja oireet

Infektio saadaan, kun madonmunia niellään. Yksikin muna voi aloittaa infektion. Munat ovat niin pieniä, ettei niitä voi silmin nähdä. Ne säilyvät ympäristössä useita päiviä tartuttavina. Munat voivat joutua toisen henkilön suuhun suoran käsikosketuksen kautta tai lelujen ja todennäköisesti myös vaatteiden ja vuodevaatteiden koskettelun välityksellä. Munan nielemisestä oireiden alkamiseen kuluu 1–2 kuukautta.

Suurin osa madonkantajista on oireettomia. Yleisimmin kihomato todetaan, kun aletaan tutkia peräaukon ja sukuelinten ihon kutinaa. Oireet johtuvat toukista ja munien pinnan ärsyttävistä aineista ja vaativat syntyäkseen runsaan matomäärän. Kutinaa esiintyy erityisesti öisin ja myös aamuisin. Kutina voi häiritä yöunta. Vatsakipujakin voi esiintyä.

Kihomato ei aiheuta muita sairauksia, eikä se ole vaarallinen. Koska aikuinen mato elää suolistossa yhdestä kolmeen kuukautta ja kuljettaa munansa suoliston ulkopuolelle, infektio parantuu itsekseen, ellei uusia munia pääse suolistoon.Sairastava tartuttaa kuitenkin itsensä herkästi yhä uudestaan (ns. autoinfektio), mihin on useita mahdollisuuksia. Tavallisesti hän raapii kutisevaa peräaukon seutua, jolloin matojen munia voi joutua käsien ja suun kautta uudelleen suolistoon. Kihomadon munat säilyvät tartuttavina useita päiviä myös vuodevaatteissa ja pölyssä ja voivat joutua suuhun myös niiden kautta.

Kihomatojen toteaminen

Kihomatojen toteamiseen riittää liikkuvien vaaleiden kihomatojen näkeminen tyypillisellä tavalla oireilevalla lapsella.

Epäselvässä tapauksessa kihomadot pyritään toteamaan peräaukon ympäriltä otetusta tikkunäytteestä. Näytetikut ja näytteenotto-ohjeen saa terveydenhoitajilta.

Jos näyte otetaan kotona, käytetään kosteaa näytetikkua peräaukosta ja otto tehdään ennen aamupesua ja ulostamista. Näyte kehotetaan joskus ottamaan useana oireisten öiden jälkeisenä aamuna, koska se parantaa kihomatojen löytymistä yksittäistä näytettä paremmin. Peräaukon taputtelua liimapuoli alaspäin käännetyllä teipillä matojen ja munien pyydystämiseksi ei enää suositella.

Mikroskoopilla katsoen munien ja itse madon ulkonäkö on tyypillinen ja varmistaa diagnoosin.

Kihomatojen hoito

Suomessa myydyistä lääkkeistä kihomatoon tehoavat itsehoitovalmisteena saatava pyrviini (Pyrvin^®) ja lääkärin määräyksen tarvitseva mebendatsoli (Vermox^®). Kerta-annos on tehokas, mutta kumpikaan lääkevalmisteista ei tehoa kihomadon muniin. Hoito uusitaan aina kahden viikon päästä, jotta infektiokierre saadaan katkaistuksi. Raskauden aikana kihomadot hoidetaan ensisijaisesti pyrviinillä.

Yleensä koko perhe, myös oireettomat jäsenet, neuvotaan hoitamaan yhtä aikaa oireettomien kantajien puhdistamiseksi.

Jos toteaa lapsellaan kihomadon, siitä on syytä ilmoittaa hoitopaikkaan tai kouluun, jotta mahdolliset muut sairastuneet ja mahdollinen käynnissä oleva epidemia tulee havaituksi ja hoidetuksi. Lasta ei kuitenkaan tarvitse pitää pois koulusta tai päivähoidosta edes väliaikaisesti (ks. Infektiot ja päivähoito).

Vuodevaatteet, alusvaatteet, yöasut ja -lelut ja pyyhkeet kehotetaan pesemään aina lääkehoitopäivää seuraavana päivänä niihin mahdollisesti joutuneiden munien poistamiseksi. Alusvaatteet vaihdetaan päivittäin. Niille esineille, joita ei voi pestä pesukoneessa, voi tehdä joko muutaman tunnin kuumakäsittelyn saunassa tai laittaa yön yli pakastimeen tai ulos kunnon pakkaseen.

Kihomato uusiutuu herkästi hoidon jälkeen. Joskus tätä "sirkusta" on toistettava useasti, ennen kuin infektiokierre lopullisesti katkeaa. WC:n ja muiden huonetilojen siivoamiseen riittää tavallinen "viikkosiivous". Jos oireet häviävät, mitään jälkikontrollia ei tarvita. On vielä syytä korostaa, että kihomadon ilmaantuminen perheeseen ei ole merkki lapsen huonosta hoidosta tai huonosta siivouksesta.

Kihomatojen ehkäisy

Kihomatoja ehkäistään tehostamalla käsi- ja WC-hygieniaa. Lapsia muistutetaan käsien pesemisen tärkeydestä tarpeilla käymisen jälkeen ja ennen aterioita.

Lasten kynnet kannattaa pitää lyhyinä. Kynsiä pureskelevilla lapsilla kihomadot ovat selvästi tavallisempia kun muilla.

Vältetään nukkumista kihomadon kantajan kanssa samoissa vuodevaatteissa.