Etusivu » Nykimishäiriöt (Touretten oireyhtymä)

Nykimishäiriöt (Touretten oireyhtymä)

Lääkärikirja Duodecim
30.11.2018
psykiatrian erikoislääkäri Matti Huttunen

Touretten oireyhtymä (ICD-10-diagnoosikoodi F95.2) kuuluu nykimishäiriöihin eli tic-häiriöihin. Nykimishäiriöissä ilmenee erilaisia tahdosta riippumattomia lihasten nykimisiä, kuten silmäniskeminen, kulmakarvojen kohotus, nenän kohottaminen, suupielten nykiminen, olan kohautus ja raajojen koukistaminen. Nykimishäiriöt alkavat useimmiten lapsuudessa tai nuoruudessa, mutta ne voivat alkaa myös aikuisiässä.

Oireet

Touretten oireyhtymässä lapsella tai nuorella ilmenee sekä toistuvia tahdottomia lihasten (motorisia) nykäyksiä (tic, ks. artikkeli «Nykimishäiriö lapsella»1) että äännähdyksiä. Motoriset nykäykset vaihtelevat suurestikin sekä voimakkuudeltaan että luonteeltaan. Ne voivat ilmetä sekä raajojen että vartalon lihaksissa; tavallisimmin nykäykset ovat kuitenkin pään liikkeitä. Äännähdykset voivat olla luonteeltaan hyvinkin erilaisia – tahdottomia sanoja, naksahduksia, maiskutuksia, haukahduksia, niiskutuksia, pärskytyksiä, yskähdyksiä. Joskus harvoin tahdottomat sanat ovat luonteeltaan kirosanoja tai rivouksia. Motoriset nykäykset ja äännähdykset voivat ilmetä sekä samanaikaisesti että eri aikoina. Usein oirekuvaan liittyy erilaisia pakkoajatuksia ja pakkotoimintoja, joskus myös hyperaktiivisuutta ja impulsiivisuutta.

Oireyhtymän esiintyvyys on väestössä 0.5–1 %. Touretten oireyhtymä voi ilmetä jo 2–3 vuoden iässä, mutta yleensä se ilmenee ensi kerran lapsuudessa tai murrosiässä, kuitenkin ennen aikuisuutta. Oireet ovat yleensä pahimmillaan 10–12 vuoden iässä, ja yleensä ne vähenevät aikuisikään tullessa. Oireet saattavat kuitenkin vuosikausia tai vuosikymmeniä vaihdellen kuitenkin vuosien myötä suurestikin voimakkuudeltaan. Valtaosalla oireet kuitenkin lievittyvät aikuisiällä siinä määrin, että niistä ei ole merkittävää haittaa. Joskus oireet häviävät aikuisena tyystin, monilla ilmenee kuukausia ja vuosia kestäviä oireettomia vaiheita.

Touretten oireyhtymän periytyvyys on korkea. Häiriön ilmeneminen on huomattavasti keskimääräistä yleisempää, jos tic-häiriöitä esiintyy lähisukulaisilla. Nykykäsityksen mukaan taustalla on keskushermoston motorisia toimintoja säätelevien hermoverkostojen häiriö.

Touretten oireyhtymä aiheuttaa tahdottomien ja usein oudolta tuntuvien lihasnykäysten ja erilaisten äännähdysten vuoksi hämmennystä läsnä olevissa ihmisissä. Oireet aiheuttavat eriasteista ja usein huomattavaa kärsimystä. Tuloksena on monasti sosiaalinen eristäytyminen, häpeän tunteet ja eriasteinen masentuneisuus. Joskus sekä opinnot että työ kärsivät huomattavasti oireista.

Lievien ja tiettyihin tilanteisiin (esim. erotilanteet) liittyvät lihasten nykimiset voivat heijastaa tilanteeseen liittyvän traumaattisen muiston aktivoimaa persoonan osan tunnetilaa. Tällöin ei ole kyse Touretten oireyhtymästä.

Itsehoito

Oireista kärsivän ja hänen läheistensä on tärkeä ymmärtää, että tahdottomat lihasnykäykset ja äännähdykset perustuvat liikkeitä säätelevien hermoverkkojen toiminnan häiriöön ja että kyseessä ei ole psykiatrinen tai psyykkisiin ongelmiin perustuva häiriö. Stressi ja jännittyneisyys voivat kuitenkin lisätä oireiden voimakkuutta.

Milloin hoitoon

Oireiden ilmetessä on syytä lähiviikkojen tai -kuukausien kuluessa kääntyä lääkärin puoleen. Oireita voidaan usein lievittää erilaisin lääkkein (mm. alfa-agonistit klonidiini ja guanfasiini, useat dopaminergiset psykoosilääkkeet). Käyttäytymisterapeuttisilla menetelmillä ja rentoutusharjoituksilla voidaan merkittävästi lievittää tic-oireita. Vaikea-asteisissa oireyhtymissä on käytetty botuliinitoksiini-injektioita tai stereotaktisia neurokirurgisia leikkaushoitoja.

Käytettyjä lähteitä

Korkeila J, Leppämäki S. Keskushermoston kehitykseen liittyvät häiriöt > Autismikirjon häiriöt. Kirjassa: Lönnqvist J, Henriksson M, Marttunen M, Partonen T (toim.). Psykiatria. 12. painos. Kustannus Oy Duodecim 2017; s.133-139.