Etusivu » Ummetus lapsella

Ummetus lapsella

Lääkärikirja Duodecim
2.12.2017
lastentautien erikoislääkäri Hannu Jalanko

Normaali ulostaminen

Lasten ulostamistiheys vaihtelee paljon. Osa imeväisistä ja pienistä lapsista ulostaa aina ruokailun yhteydessä 3–5 kertaa vuorokaudessa. Koska maitoa juomalla ulostemassaa kertyy hitaasti, voi ulostusväli pienellä imeväisellä kuitenkin venyä yli viikonkin mittaiseksi, ilman että kyse on ongelmasta suolen toiminnassa. Keskimääräinen ulostamistaajuus harvenee muutaman viikon ikäisen lapsen neljästä kerrasta vuorokaudessa 1–2 kertaan vuorokaudessa neljään ikävuoteen mennessä. Yleisesti ottaen ulostamistiheydellä ei ole suurta merkitystä, jos lapsen vointi on hyvä ja kasvu sujuu moitteettomasti. Jos imeväinen ulostaa heti syntymästään lähtien harvoin, esimerkiksi kerran 1–2 viikossa, on tästä syytä kertoa neuvolakäynnillä. Eräiden harvinaisten paksusuolen sairauksien poissulku voi tällöin edellyttää lastenlääkärillä käyntiä.

Ummetuksen oireet

Ummetuksesta puhutaan silloin, kun ulostaminen on harvaa (yli 3 päivän välein) tai kivuliasta. Tähän liittyvät kovat ja runsaat ulosteet, ulostamisen välttely (panttaaminen) ja joskus peräaukon limakalvon rikkouma, jolloin ulostaminen muuttuu entistä kivuliaammaksi. Vaikeaan ummetukseen liittyy melko usein tuhrimista eli ulosteen tahdotonta valumista housuihin. Ummetuksesta kärsivä lapsi joutuu helposti kierteeseen, jossa yksi asia pahentaa toista. Lisäksi ummetus on usein toistuvien vatsakipujen syynä, ilman että lapsi tai vanhemmat asiaa oivaltavat.

Ummetus alkaa tavallisimmin 2–4 vuoden iässä, mutta voi myös ilmetä jo ensimmäisen vuoden aikana. Lasten ummetus on useimmiten (yli 90 %:lla) toiminnallista, eli se ei johdu orgaanisesta sairaudesta, ja varsin usein mitään selvää syytä ummetuksen alkamiselle ei löydy. Joskus ummetukseen saattaa johtaa jokin tapahtuma, kuten kivulias ulostuskerta, ulosteen tahallinen pidättäminen esimerkiksi protestina pottaharjoittelua vastaan tai psyykkinen stressi. Toiminnallinen ummetus on selvästi yleisempää pojilla kuin tytöillä. Lisäksi lapsella saattaa olla vatsakipuja. Ulosteen pidättely näkyy imeväisillä vartalon ojennuksena, johon liittyy peräaukon ja pakaroiden lihasten jännittäminen. Leikki-ikäiset taas nousevat usein varpailleen, pitävät jalkojaan tiukasti yhdessä ja keinuvat edestakaisin. Lapset saattavat olla ärtyisiä ja ruokahaluttomia.

Itsehoito

Toiminnallinen ummetus on lapselle kiusallinen vaiva, jolla on taipumus ylläpitää itseään ja joka usein muuttuu vaikeammaksi ajan myötä. Ummetuksen paras hoito on ennaltaehkäisy, ja jos lapsella on taipumus ummetukseen, ruokavalioon on hyvä lisätä ulostemassa kasvattavia ainesosia. Imeväiselle voi korvikkeeseen lisätä mallasuutetta (esimerkiksi 1 teelusikallinen desilitraan korviketta). Vanhemmille imeväisille voidaan antaa porkkanaraastetta, luumusosetta, luumumehua tai päärynäraastetta. Yli kuuden kuukauden ikäisille lapsille voi kokeilla täysjyväviljasta valmistettuja vellejä ja puuroja. Ruokaan voi lisätä myös vehnäleseitä (1–2 rkl päivässä). Leikki- ja kouluikäiset lapset puolestaan tarvitsevat kuitupitoisia ruokia, kuten täysjyväviljoja (ruisleipää), vihanneksia ja hedelmiä. Ruokavaliossa on syytä välttää suolen toimintaa hidastavia ruoka-aineita, kuten mehukiisseliä (mustikka, puolukka, viinimarja), kaakaota ja banaaneja, samoin valkoisia viljavalmisteita ja runsassokerisia juomia. Myös runsasta maidon juontia on syytä rajoittaa. Vesi ja laimeat mehut ovat parhaat lisänesteet. Maitotuotteista osa kannattaa tarjota hapanmaitovalmisteina (jogurtti, piimä, viili), sillä ne eivät aiheuta ummetusta yhtä paljon kuin happamattomat tuotteet. Jos maitotuotteet jätetään kokonaan pois ruokavaliosta, on syytä käyttää kalkkivalmisteita (500 mg vrk:ssa).

Säännölliset WC-tavat ovat keskeisiä ummetuksen hoidossa. Koska ulostamistarve on suurimmillaan ruokailun jälkeen, lapsi tulisi totuttaa WC-käyntiin pääaterian jälkeen, vaikka lapsen omasta mielestä ulostamistarvetta ei olisikaan. Rauhallinen 10–15 minuutin istunto on suotava. Onnistunut ulostaminen on syytä noteerata, mutta epäonnistuneesta tuokiosta ei pidä moittia. Jos lapsi selvästi panttaa ulostamista, tulisi hänet hyväntahtoisesti ohjata myös tällöin WC:hen.

Rintaruokitulla lapsella 10 vrk:n välit ulostamisessa ovat mahdollisia, ilman että asiaa täytyy puuttua. Ulostusrefleksiä voi kotioloissa stimuloida lämpimällä vedellä, jumppaamalla alaraajoja vatsan päälle tai painamalla peräaukon alareunaa varovasti alaspäin pumpulitikulla. Liiallista stimulaatiota tulee kuitenkin välttää. Kiinteän ruoan aloittaminen voi aluksi hidastaa suolen toimintaa ja nesteen lisääminen soseen joukkoon voi parantaa tilannetta. Mallasuutetta, luumua tai mangoa voi käyttää lisänä. Varsinaisia lääkkeitä tarvitaan harvoin.

Milloin hoitoon

Ummetuksesta voi ajan myötä tulla vaikea, lasta ja perhettä rasittava ongelma. Näin ollen siitä kannattaa ottaa ajoissa yhteyttä neuvolaan tai lääkäriin. Alle 4-vuotiailla kuukauden mittainen ummetusongelma ja vanhemmilla lapsilla kahden kuukauden kestänyt ummetus ovat riittäviä syitä hakeutua hoitoon. Melko varhain on hyvä aloittaa lääkitys, jonka avulla uloste pehmentyy ja tulee helpommin ulostettavaksi. Käyttökelpoisia lääkkeitä on kolmea tyyppiä (laktuloosi, makrogolivalmisteet ja natriumpikosulfaatti), ja niitä annetaan useiden viikkojen ajan niin, että lapsi ulostaa esimerkiksi yhden melko löysän ulosteen päivässä. Vaikeassa ummetuksessa hoito aloitetaan säännöllisesti annetuilla peräruiskeilla, jotka tyhjentävät paksusuolen mahdollisimman täydellisesti.

Muita aiheeseen liittyviä artikkeleita

Kotineuvola: ks. «Ummetus ja tuhriminen»1.

100 kysymystä lastenlääkärille: ks. «»2.

Käytettyjä lähteitä

Kolho K-L, Grönlund J, Kalliomäki M, Lähdeaho M-L, Ruuska T. Lasten ummetus. Suomen Lääkärilehti 2010;65(40):3219-3225