Etusivu » Tuhkarokko

Tuhkarokko

Lääkärikirja Duodecim
5.12.2018
infektiosairauksien erikoislääkäri Jukka Lumio

Tuhkarokkovirus kuuluu kaikkein tarttuvimpien virusten joukkoon. Ennen rokotusten käyttöönottoa käytännössä kaikki sairastivat tuhkarokon lapsena.

Tuhkarokon itämisaika tartunnasta oireiden alkuun on 9–11 päivää. Tartunta tapahtuu sekä kosketuksesta että ilman välityksellä pienissä hengitystieperäisissä eritepisaroissa. Tartuttava aika alkaa jo vuorokautta ennen ensioireena olevaa kuumetta ja neljä päivää ennen ihottuman ilmaantumista ja jatkuu neljä päivää ihottuman alun jälkeen.

Ajankohtaista tietoa tuhkarokkotilanteesta: ks. THL:n sivusto «https://thl.fi/fi/web/infektiotaudit/taudit-ja-mikrobit/virustaudit/tuhkarokko»1.

Oireet

Ensioireita ovat kuume, nenän vuotaminen ja silmien punoitus. Ensioireiden jälkeen alkaa ihottuma 3–5 päivän kuluttua. Ihottuma on punaläiskäinen, ja pilkkujen ympäristö on kalpeahko. Ihottuma alkaa korvien seudusta, kaulan sivuilta ja otsasta (kuva «Tuhkarokko»1). Se etenee vartalolle ja viimeiseksi raajoihin. Ihottuma kestää keskimäärin runsaan viikon ajan. Tuhkarokolle tyypillisiä ovat poskien limakalvoilla näkyvät vaaleanpunaiset, keskeltä sinivalkoiset täplät (Koplikin täplät). Helpoimmin tuhkarokon voi sekoittaa vihurirokkoon tai lääkeaineallergiaan.

Tauti todetaan sille ominaisen ihottuman perusteella ja varmistetaan veren vasta-ainetutkimuksella. Tuhkarokkovirus voi vahingoittaa keskushermostoa. Pelätyin komplikaatio on aivotulehdus, jonka saa noin yksi tuhannesta (ks. «Aivotulehdus (”aivokuume”)»1). Sen oireet alkavat noin viikon kuluttua muiden oireiden alusta. Tavallisimmat lisätaudit ovat kuitenkin itse viruksen tai jälkitautina bakteerin aiheuttamat välikorvatulehdus (ks. «Korvatulehdus lapsella»2) ja keuhkokuume (ks. «Keuhkokuume (pneumonia) aikuisilla»3). Tuhkarokkoon ei ole olemassa lääkettä. Rokote on ollut laajassa käytössä Suomessa jo vuodesta 1975 lähtien. Tuhkarokon sairastaminen antaa elinikäisen immuniteetin.

Esiintyvyys ja rokotukset

Tuhkarokko on edelleen suuri uhka lapsille etenkin köyhissä maissa (ks. WHO:n raportti «http://www.who.int/immunization/monitoring_surveillance/burden/vpd/surveillance_type/active/Global_MR_Update_August_2018.pdf?ua=1»2, s. 6–7). Vaikka vuonna 2014 maapallon väestöstä 85 % oli rokotettu tuhkarokkoa vastaan, todettiin vielä yli 100 000 tämän taudin aiheuttamaa lapsen kuolemaa. Lukumäärä oli kuitenkin vain viidesosa vuonna 2000 kuolleiden määrästä. WHO arvioi, että 2000-luvulla rokotukset ovat säästäneet 17 miljoonan lapsen hengen.

Tuhkarokkorokotus saadaan lapsena osana MPR-kolmoisrokotetta. MPR-rokotusten aloittaminen 12–18 kuukauden ikäisille vuonna 1982 käytännöllisesti katsoen hävitti tuhkarokon Suomesta 1990-luvun puoleen väliin mennessä. Yksittäisiä tuhkarokkotapauksia tai pieniä tautiryppäitä esiintyy kuitenkin vuosittain rokottamattomien joukossa. Tuhkarokon suuren tarttuvuuden vuoksi maan pitäminen taudista vapaana vaatii, että 97 % syntyvistä lapsista saa rokotuksen.

2010-luvulla useassa Keski- ja Itä-Euroopan maassa on esiintynyt lisääntyvästi tuhkarokkoepidemioita kiinteissä yhteisöissä, kuten kouluissa, uskonnollisissa yhteisöissä tai joidenkin alakulttuurin edustajien parissa. Vuoden 2017 alusta lähtien Euroopassa on todettu noin 1 000 tuhkarokkotartuntaa kuukausittain. Vuoden aikana 44 Euroopassa sairastunutta on kuollut. Suurin ryhmä on ollut alle 1-vuotiaat rokottamattomat lapset. Myös useat hoitohenkilökunnan edustajat ovat sairastuneet. Eniten eurooppalaisia tapauksia on viime aikoina ollut Kreikassa, Ranskassa, Saksassa Italiassa, Romaniassa ja Unkarissa.

Suomessa tuhkarokko aiheutti vuonna 2017 kuuden henkilön sairastumisen Itä-Savossa, ja kolmensadan todettiin altistuneen tartunnalle. Tartunnat saatiin Italiasta tulleesta henkilöstä. Saman vuonna kolme pirkanmaalaista sai tartunnan Italian matkalla. Taudit eivät olleet vakavia. Osa oli aikuisia, jotka oli rokotettu lapsuudessa. Joulukuussa 2016 tuhkarokko aiheutti pienen, mutta rajoituksiin johtaneen epidemian raaseporilaisessa koulussa.

Epidemiat käynnistyvät siten, että virus pääsee leviämään joukossa, jossa on riittävä määrä rokottamattomia lapsia. Silloin kaikki, joita ei ole rokotettu, ovat vaarassa sairastua. Näissä epidemioissa on ollut satoja tai tuhansia sairaustapauksia, ja tautien joukossa on ollut vammauttavia aivotulehduksia ja kuolemiakin. Tauti voi levitä Suomessakin, koska kolmasosassa kunnista on asukkaista rokotettu vähemmän kuin väestön suojaan vaadittava 95 %. THL kehottaa erityisesti matkaajia huolehtimaan tuhkarokkorokotuksista. Italiassa ja joissakin muissa Euroopan maissa on suunniteltu aloitettavaksi käytäntö, jossa tuhkarokkorokotus on lapsille pakollinen tai ainakin rokottamattomuus estää pääsyn esimerkiksi päivähoitoon. Suomessa tällaista ei suunnitella, vaikka uhka vakavaksi arvioidaankin.

Milloin hoitoon?

Aina, jos epäilee lapsellaan tai itsellään tuhkarokkoa, on syytä ottaa yhteys terveydenhuoltoon. Jos tauti osoittautuu tuhkarokoksi, sairastuneen kanssa samoissa tiloissa olleet on etsittävä ja suojattava rokotuksella ne, jotka eivät ole sairastaneet tuhkarokkoa tai joita ei ole jo rokotettu. Näin voidaan ehkäistä epidemioita.

Ehkäisy

Matka maahan, jossa tuhkarokko on edelleen väestössä yleinen (mm. laajalti kehitysmaissa) tai maahan, jossa on todettu epidemia, aiheuttaa sairastumisriskin niille, joita ei ole rokotettu. Rokotussuoja on syytä varmistaa erityisesti matkustettaessa pidemmäksi aikaa riskimaihin (ks. WHO:n raportti «http://www.who.int/immunization/monitoring_surveillance/burden/vpd/surveillance_type/active/Global_MR_Update_August_2018.pdf?ua=1»2, s. 6–7). Nyt, kun tuhkarokkotilanne on vaikeutunut useassa Euroopankin maassa, THL on kehottanut harkitsemaan 6–12 kuukauden ikäistenkin lasten rokottamista. Suomen ohjelmassahan tämä rokotus saadaan vasta 12–18 kuukauden iässä. Tauti on vakavin juuri pikkulapsilla. Myös hoitohenkilökunnan rokotuksia painotetaan.

MPR-rokotus on hyvin turvallinen. Pienelle osalle (noin 5 %:lle) tulee kuumereaktio ja joillekin lievä tuhkarokkomainen ihottuma. Tila on viaton, eivätkä reaktion saaneet tartuta tautia. 1990-luvun lopulla kohistiin MPR-rokotuksen mahdollisesta yhteydestä autismiin. Tämä perustui yhteen virheelliseen tutkimukseen, eikä tällaista epäilyä asiantuntijoiden mukaan enää ole.

Koska tuhkarokko on vaarallinen etenkin pienille lapsille, tuhkarokon ehkäisyyn käytetään paljon vaivaa. Yksittäisenkin tuhkarokkopotilaan ympäristöstä haetaan kaikki sairastavan lähellä olleet, ja näiden joukosta etsitään rokottamattomat henkilöt mahdollista rokotusta ja terveyden seuraamista varten. Samassa huoneessa tai kulkuvälineessä olokin aiheuttaa tuhkarokon tartuntariskin.

Lisää tietoa tuhkarokosta

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL): Tuhkarokko «https://thl.fi/fi/web/infektiotaudit/taudit-ja-mikrobit/virustaudit/tuhkarokko»1

THL:n tiedote 3.5.2018: Alle vuoden ikäinen ulkomaille matkustava lapsi saattaa tarvita MPR-rokotuksen «https://thl.fi/fi/web/infektiotaudit/-/alle-vuoden-ikainen-ulkomaille-matkustava-lapsi-saattaa-tarvita-mpr-rokotuksen»3

Peltola H. Tuhkarokko - unohtuva uhka. Duodecim 2018;134:705-13 «/xmedia/duo/duo14243.pdf»4