Etusivu » Menkesin tauti (Orphanet)

Menkesin tauti (Orphanet)

Harvinaiset sairaudet
27.5.2015
Toimitus

Tämä on Orphanet-artikkeli «Orphanet-tietokannan esittely»1

Tavallisesti vakava moneen elinjärjestelmään vaikuttava kuparimetabolian häiriö, jolle on tyypillistä etenevä hermoston rappeutuminen, sidekudospoikkeavuudet ja poikkeavan harvat, karkeat ja hauraat hiukset.

Suurin osa lapsista syntyy normaalimitoissa, mutta syntymän yhteydessä voidaan havaita päänahan alaisia verenpurkaumia (kefalohematooma) ja spontaaneja murtumia. Tauti puhkeaa vastasyntyneisyyskaudella, jolloin voi ilmetä pitkittynyttä keltaisuutta, hypotermiaa, hypoglykemiaa ja syömisvaikeuksia. Lisäksi on todettu kuopparintaisuutta sekä napa- ja nivustyriä. Ensimmäinen merkki sairaudesta voi olla myös epätyypillisen harvat ja kiillottomat hiukset 1-2 kuukauden iässä. Hiuksissa on vähän tai ei lainkaan pigmenttiä, ne murenevat helposti erityisesti hankauksessa olevilta päänahan alueilta ja tuntuvat karkeilta muistuttaen teräsvillaa.

Muita oireita ovat imeväisikäisen huono kasvu ja kehittyminen, niukka syöminen, oksentelu ja ripuli. Poikkeavina löydöksinä ulkonäössä voi olla kalpeaihoisuus, otsan tai takaraivon kuperuus, pienileukaisuus ja pulleat posket. Potilaille kehittyy asteittainen motorinen toimintahäiriö ja epileptisiä kohtauksia. Lihasjänteys on usein heikentynyt varhaisvaiheessa, mutta myöhemmin sen korvaa spastisuus ja ääreisosien heikkous. Taudinkulku on usein vaikea. Taudista on kuvattu eri muotoja, joista Occipital horn-syndrooma «http://www.orpha.net/consor/cgi-bin/Disease_Search.php?lng=EN&data_id=7035»1on lievin.

Tauti periytyy X-kromosomissa peittyvästi. Sitä esiintyy pääasiassa miehillä, naiset ovat tavallisesti oireettomia kantajia. Tautia aiheuttaa ATP7A-geenin (Xq21.1) mutaatio. Kyseinen geeni koodaa kupari-transportteriproteiinia, Cu2+-kuljettaja ATPaasi-alfa-polypeptidiä. Tähän asti on kuvattu ko. geenin 200 erilaista mutaatiota. Mutaatioiden ja taudinkulun välillä ei ole havaittu riippuvuutta.

Alustava diagnoosi perustuu kliinisiin piirteisiin (erityisesti tyypillisiin hiusmuutoksiin), ja sitä tukevat seerumin alentuneet kupari- ja keruloplasmiinitasot. Näihin tutkimuksiin tulisi kuitenkin vastasyntyneisyyskaudella suhtautua kriittisesti, sillä arvot ovat usein alentuneet myös terveillä yksilöillä. Tässä vaiheessa olisikin parempi käyttää plasman katekoliamiinianalyysiä (dopamiinin suhde dihydroksifenyyliglykoliin), joka ilmaisee dopamiini beeta-hydroksylaasin puutosta. Kuvantamistutkimuksissa nähdään yleistynyt osteoporoosi, pitkien luiden piikkimäiset ulokkeet ja metafyysilevyjen leveneminen, diafyysin periosteaalinen reaktio ja paksuuntuminen sekä Wormian luita kallon luiden saumoissa. Lopullinen diagnoosi varmistetaan geenitestillä. Geenin suuren koon ja vaihtelevien mutaatioiden takia sairauden syyn tarkka selvittäminen voi viedä aikaa. Riskiperheissä on erittäin tärkeää havaita ATP7A-mutaatio ajoissa ja tunnistaa geenivirhettä kantavat naiset ennen mahdollista raskautta ja sikiödiagnostiikkaa.

Hoito on pääasiassa oireidenmukaista. Varhainen parenteraalinen kupari-histidiinilisä saattaa muokata taudinkulkua ja helpottaa joitain oireista, kun kudokset ja kupaririippuvaiset entsyymit saavat kuparilisää. Suun kautta annettu kupari on tehotonta, sillä se ei imeydy suolistosta. Ennuste on huono ja potilaat yleensä kuolevat varhaislapsuudessa. Kuitenkin huolellisella hoidolla ja mahdollisella kuparilisällä voidaan elinikään vaikuttaa. Esiintyvyydestä ei ole saatavissa tietoa. Ilmaantuvuus vastasyntyneillä on 1/300 000 Euroopassa ja 1/360 000 Japanissa. Australiassa luku on 1/50 000-100 000, mikä johtuu todennäköisesti perustajavaikutuksesta.

Orphanet ORPHA565 «http://www.orpha.net/consor/cgi-bin/Disease_Search.php?lng=EN&data_id=278»2