Etusivu » Krooninen granulomatoosi (Orphanet)

Krooninen granulomatoosi (Orphanet)

Harvinaiset sairaudet
20.5.2015
Toimitus

Tämä on Orphanet-artikkeli «Orphanet-tietokannan esittely»1

Harvinainen pääasiassa fagosyytteihin vaikuttava primaarinen immuunipuutos, jolle on tyypillistä alttius vaikeisiin ja toistuviin bakteeri- ja sieni-infektioihin sekä granuloomien kehittymiseen.

Tauti voi puhjeta missä iässä tahansa, mutta se diagnosoidaan useimmiten ennen 5 vuoden ikää. Useimmiten sen ilmenemismuotoja ovat taudille ominaisten taudinaiheuttajien (Staphylococcus aureus ja Aspergillus) aiheuttamat vaikeat ja toistuvat tulehdukset sekä keuhkojen, imusolmukkeiden, mahasuolikanavan ja maksan granulomatoottiset muutokset. Ripuli, vatsakivut ja huono kehitys ovat ensioireina jopa 50 %:lla potilaista. Keuhkokuume, märkäpaiseet, sidekudostulehdus, imusolmuketulehdus ja osteomyeliitti ovat tavallisia. Mykobakteeritulehdukset rajoittuvat tavallisesti tuberkuloosiin tai paikalliseen tai yleistyneeseen Bacillus Calmette-Guérin (BCG) -tulehdukseen. Invasiiviset sieni-infektiot ovat yleisiä. Hallitsematon tulehdus ja granuloomamuodostus voivat aiheuttaa suoni- ja verkkokalvon vaurioita, mahaportin toiminnallisen tukkeuman, tulehduksellisen suolistosairauden (IBD) ja haavojen avautumisen.

Taudin aiheuttaa yksi viidestä fagosyyttien nikotinamidiadeniini-dinukleotidifostaatti (NADPH)-oksidaasin alayksiköitä koodaavista geeneistä. Pohjois-amerikkalaisissa ja länsi-eurooppalaisissa tapauksissa nähdään 65 %:ssa X-kromosomisen CYBB-geenin (Xp21.1) mutaatioita. Tällöin tauti periytyy X-kromosomissa peittyvästi. Useimmat kantajanaiset ovat oireettomia (jollei yli 80 % heidän neutrofiileistään ole toimimattomia). Joillakin voi esiintyä autoimmuunitauteja, kuten diskoidi lupus ja fosfolipidivasta-ainesyndrooma. Loput 35 % tapauksista periytyy autosomissa peittyvästi ja johtuvat mutaatioista CYBA (16q24)-, NCF1 (7q11.23)-, NCF2 (1q25)- ja NCF4 (22q13.1) -geeneissä.

NADPH-oksidaasientsyymikompleksin puute johtaa fagosyyttien bakteerien ja sienien tappamiseen käyttämien reaktiivisten happoyhdisteiden vähentyneeseen tuotantoon. X-kromosominen muoto esiintyy tyypillisesti infektioina tai IBN:nä varhemmin kuin NCF1-geenin aiheuttama muoto. Toistaiseksi NCF4-geenin aiheuttama muotoon on liittynyt IBD muttei vaikeita infektioita.

Diagnoosia epäillään kliinisten oireiden perusteella ja varmistetaan laboratoriotutkimuksin. Nitroblue tetrazolium- tai dihydrorodamiini- oksidaatiomääritykset mittaavat neutrofiilien NADPH-oksidaasikompleksin superoksidituotantoa, joka on voimakkaasti vähentynyt tai puuttuu. Western blot-analyysi voi varmistaa tietyn NADPH- oksidaasikompleksin alayksikön puuttumisen. Geenitestiä voidaan käyttää diagnoosin varmistamiseen, muttei ole välttämätöntä. Sikiödiagnostiikka on mahdollista perheissä, joissa taudin aiheuttava mutaatio on tiedossa. Perinnöllisyysneuvonta on tarpeen.

Hoitona on infektioiden esto antibiootein ja sienilääkkein. Elinikäistä päivittäistä lääkitystä trimetopriimisulfametoksatsolilla ja itrakonatsolilla suositellaan, samoin kuin gammainterferonihoitoa kolmesti viikossa. Joissain tapauksissa allogeeninen kantasolusiirto voi olla parantava ja sitä käytetäänkin yhä useammin. Joskus annetaan granulosyyttisiirtoja, jos infektiot ovat vaikeita. Ennuste on parantunut suuresti infektioiden profylaktisen hoidon myötä. Useimmat potilaat elävät hyvinkin aikuisuuteen. Esiintyvyydeksi on arvioitu 1/217 000.

Orphanet ORPHA379 «http://www.orpha.net/consor/cgi-bin/Disease_Search.php?lng=EN&data_id=176»1, Aikakauskirja Duodecim «http://www.terveysportti.fi/xmedia/duo/duo97159.pdf»2