Etusivu » Alströmin oireyhtymä (Orphanet)

Alströmin oireyhtymä (Orphanet)

Harvinaiset sairaudet
20.5.2015
Toimitus

Tämä on Orphanet-artikkeli «Orphanet-tietokannan esittely»1

Oireyhtymä, johon kuuluvat silmän verkkokalvon tappi-sauvasoludystrofia, huonokuuloisuus, lihavuus, insuliiniresistenssi ja hyperinsulinemia, 2-tyypin diabetes, dilatoiva kardiomyopatia ja etenevä maksan ja munuaisten toiminnan häiriö. Taudin oireet, alkamisikä ja vaikeusaste vaihtelevat suuresti perheiden välillä ja samankin perheen sisällä.

Verkkokalvon tappi-sauvasoludystrofia kehittyy tavallisesti muutamia viikkoja syntymän jälkeen, jolloin ensimmäisinä oireina ovat silmävärve (nystagmus) ja äärimmäinen valonarkuus (fotodysforia). Verkkokalvon dystrofia on etenevä ja johtaa sokeuteen 10 ikävuoteen mennessä. Useimmille potilaille kehittyy lievä-keskivaikea, hitaasti etenevä molemminpuolinen kuulon heikentyminen. Dilatoiva kardiomyopatia ilmaantuu 2/3:lle potilaista joko imeväisiässä tai nuorena. Potilailla on riski äkilliseen kongestiiviseen sydänvikaan missä tahansa iässä. Lihavuus, insuliiniresistenssi ja hyperinsulinemia ovat varhaisia ja pysyviä oireita.

Maksan toimintahäiriö alkaa tavallisesti lapsuudessa rasvamaksana. Joissakin tapauksissa voi esiintyä kirroosia, porttilaskimopaineen nousua ja maksan toiminnan vajausta. Krooninen keuhkosairaus, keuhkovaltimopaineen nousu ja hypertriglyseridemia ovat tavallisia. Hitaasti etenevä munuaistauti voi johtaa munuaisten vajaatoimintaan. Potilailla on tunnusomaiset kasvonpiirteet (syvällä sijaitsevat silmät, pyöreät kasvot, paksut korvalehdet, otsan ennenaikainen kaljuuntuminen ja ohuet hiukset). Useimmilla lapsilla on tyypilliset leveät, paksut lattajalat ja lyhyet, paksut sormet ja varpaat, mutta ei niiden ylimäärää tai yhteen kasvamisia. Miesten hypogonadismia ja naisten hyperandrogenismia on kuvattu. Useimpien älykkyys on normaali, vaikka joissakin raporteissa on ilmoitettu viivästynyttä psykomotorista ja älyllistä kehitystä. Joidenkin taudinkuvien kehittyessä hitaasti ajan kuluessa epätyypillisiäkin tapauksia on raportoitu.

Tauti periytyy autosomissa peittyvästi ja se aiheuttavat mutaatiot ALMS1-geenissä. Geenin toiminta on toistaiseksi tuntematon, vaikka osuutta värekarvojen toiminnassa, solusyklin ohjauksessa ja solunsisäisessä kuljetuksessa on ehdotettu.

Diagnoosi tehdään kliinisten oireiden perusteella (pää- ja sivukriteerit) tavallisesti ilman geneettistä varmistusta. Saman taudin esiintymistä perheessä pidetään pääkriteerinä. ALMS1-geenin yhden tai kahden alleelin mutaatio yhdessä tyypillisten oireiden kanssa vahvistaa diagnoosin. Jos vanhempien ALMS1-geenien mutaatiot tiedetään, voidaan tarjota sikiödiagnostiikkaa.

Hoitoon kuuluu tarkka seuranta ja ilmaantuvien oireiden hoito. Punaoranssin sävyiset silmälasit voivat vähentää valonarkuutta. Koska kaikille kehittyy sokeus, koulutussuunnitelma, johon sisältyvät sokeainkirjoitus (Braille), tietojenkäsittelytaidot ja sopeutumistaidot, on perusehto. Molemminpuoliset digitaaliset kuulokojeet voivat parantaa kuuloa. Sydämen toiminnanvajausta hoidetaan pääasiassa ACE-estäjillä, diureeteilla ja digoksiinilla. Diabeteksen hoitona on dieetti, liikunta, metformiini, glitatsonit ja inkretiinianalogit. Betasalpaajat sekä ruokatorven laskimolaajentumien skleroterapia ja sitominen hoitavat tavallisesti porttilaskimopaineen nousun. Munuaistautiin voidaan harkita ACE-estäjiä. Useissa tapauksissa munuaisen siirto on ollut menestyksekäs.

Vaikka potilaiden elinikä voi olla lyhentynyt, aikainen diagnoosi ja hoitotoimenpiteet voivat hillitä taudin etenemistä, pidentää elinikää ja parantaa elämänlaatua. Esiintyvyydeksi on arvioitu 1-9 / 1 000 000. Koko maailmasta on raportoitu 950 tapausta.

Orphanet ORPHA64 «http://www.orpha.net/consor/cgi-bin/Disease_Search.php?lng=EN&data_id=1328»1