Sisäilman yhdisteitä, olivatpa ne synteettisiä rakennusmateriaaleista haihtuvia tai luonnon omista eliöistä peräisin olevia, on Suomessa tutkittu poikkeuksellisen paljon. Kun ihminen voi vain rajallisesti säädellä hengittämäänsä ilmaa, mutta voi valikoida ravintonsa, voidaan valvontaa pitää yhtä tärkeänä kuin elintarvikevalvontaa. Kummankin osalta on keskeistä, että painotetaan oikeita asioita, koska kummastakin on myös vääriä uskomuksia ja pelkoja.
Sisäilman epäpuhtaudet voidaan ryhmitellä lähteen mukaan (ulkoilmasta tulevat, tupakansavu, ruoanlaitto, rakennusmateriaalien päästöt, mikrobien tuottamat allergeenit ja toksiinit) tai niiden fysikaalisten ja kemiallisten ominaisuuksien mukaan (esim. hiukkaset, hiilivedyt, ftalaatit). Sisäilman altisteet ovat monenkirjava joukko erilaisia yhdisteitä, joille on yhteistä se, että sisäilma on tyypillinen altistumistie. Niille altistumiseen vaikuttavat tekijät sekä niiden yleisyys ja haitallisuus vaihtelevat suuresti. Sisäilman epäpuhtausryhmiä ovat hiukkasmaiset, kaasumaiset ja puolihaihtuvat orgaaniset yhdisteet rakennusmateriaaleista sekä kosteusvaurioiden seurauksena muodostuvat mikrobien aineenvaihduntatuotteet, jotka ovat haihtuvia tai hiukkasissa esiintyviä kemiallisia yhdisteitä. Terveyden kannalta pienhiukkaset ovat kaikkein tärkein ryhmä, tulivatpa ne sitten tupakoinnista tai ulkoilmasta.
Lähteet
Sisäilman kemialliset epäpuhtaudet ovat peräisin sekä ulkona että sisällä olevista lähteistä. Itse asiassa ulkoilman saasteille altistutaan nykyään sisällä enemmän kuin ulkona, koska ihmiset viettävät 90 tai jopa 100 % ajastaan sisällä. Sisälähteitä ovat kaikki käytetyt rakennus- ja sisustusmateriaalit, tiloissa käytettävät aineet kuten pesu-, puhdistus- ja siivousaineet, vaatteet, käyttötavarat ja ruoka-aineet. Epäpuhtauksia syntyy myös ruoanlaitossa ja esim. hapetusreaktioissa pinnoilla. Myös ihmisestä itsestään erittyy kemiallisia yhdisteitä. Sisätilojen ilmanvaihdon on yleensä tarkoitus poistaa epäpuhtaudet hengitysilmasta siten, ettei altistumista tapahtuisi. Tämän hoitaminen kunnolla onkin ensiarvoisen tärkeää.
Kemialliset epäpuhtaudet esiintyvät ilmassa haihtuvina yhdisteinä (VOC, volatile organic compounds), puolihaihtuvina yhdisteinä (SVOC, semivolatile organic compounds) tai hiukkasiin sitoutuneina. Haihtuvat yhdisteet ovat esimerkiksi alifaattisia, aromaattisia ja halogenoituja hiilivetyjä, alkoholeja, aldehydejä, ketoneita, estereitä ja eettereitä. Yhdisteitä haihtuu hyvin vaihtelevia määriä lähes kaikista materiaaleista, kuluttajatuotteista ja sisustustarvikkeista. Osa sisäilman haihtuvista yhdisteistä on peräisin ulkoilmasta (esimerkiksi bentseeniä tulee liikenteestä).
Haihtuvat "VOC:it"
Sisäilmassa esiintyy aina useita kymmeniä haihtuvia yhdisteitä, mutta yksittäisten yhdisteiden pitoisuudet ovat yleensä pieniä. Yhdisteiden pitoisuuksiin vaikuttavat monet tekijät. Rakennusmateriaalien päästöselvitykset antavat kuvan siitä, mitä kaikkea sisäilmassa voi esiintyä, ja suorat mittaukset ovat osoittaneet pitoisuudet pieniksi.
Sisäilman VOC-yhdisteiden terveysvaikutukset elinympäristössä rajoittuvat pääosin vähäiseen ärsytysoireiluun. Yksittäisten aineiden vaikutuksista suurina pitoisuuksina on tietoa esim. työterveystutkimuksista ja työlääketieteen kokemuksista, mutta pitoisuudet ovat yleensä erittäin pieniä muussa sisäilmassa kuin kemikaaleja käyttävillä työpaikoilla. Tutkimustarve kohdistuu ennen muuta yhdisteiden pitkäaikaisten yhteisvaikutusten selvittämiseen.
Puolihaihtuvat "SVOC:it"
Puolihaihtuvia sisäilmassa ja huonepölyssä esiintyviä yhdisteryhmiä ovat esimerkiksi PAH-yhdisteet, torjunta-aineet, palonestoaineet ja muovien pehmittimet. PAH-yhdisteiden lähteitä ovat kaikki palamisprosessit (ks. Tuleeko tupakansavussa olemisesta keuhkosyöpä?) sekä bitumi- ja tervapitoiset maalit. PCB-yhdisteitä esiintyy vanhoissa loisteputkissa, maaleissa, elementtien tiivistemassoissa ja sideaineissa, joissa niitä on käytetty mm. palonestoaineena (ks. Ovatko PCB-aineet supermyrkkyjä?). Ftalaatit ovat yleisesti käytettyjä muovien pehmittimiä ja niitä on myös yleisesti tekstiileissä, tapeteissa, liimoissa, maaleissa ja painoväreissä. Orgaanisia palonestoaineita ovat organofosforiyhdisteet, klooratut organofosforiyhdisteet ja eräät bromatut yhdisteet (ks. Mikä ihmeen PBDE?). Altistus useille aineryhmille on viime vuosikymmeninä olennaisesti vähentynyt.
SVOC-emissiot saattavat käyttäytyä toisin kuin VOC-päästöt; esimerkiksi vanhojen televisioiden palonestoaineiden päästöt lisääntyvät ajan myötä, kun taas useimpien materiaalien VOC-päästöt ovat suurimmillaan uusissa tuotteissa. SVOC-yhdisteet esiintyvät enimmäkseen hiukkasmuodossa, koska ne tiivistyvät nopeasti korkean kiehumispisteensä vuoksi.
SVOC-yhdisteiden terveysvaikutuksista puuttuu tietoa. Muun muassa ftalaattien erityksen on todettu isossa yhteenvetotutkimuksessa olevan yhteydessä lasten allergisen nuhan ja ehkä astman kanssa, mutta tätä ei varmuudella voitu kytkeä huonepölyn ftalaattipitoisuuksiin. Ftalaatteja saadaan myös ravinnosta. Asia on tulossa entistä mutkikkaammaksi, kun ftalaatteja on mikromuoveissa, eikä ole ilman muuta selvää, onko syy oireisiin mikromuoveissa sinänsä vai ftalaateissa.
Yleisinä asukkaan ohjeina voi pitää, että asunnossa tulisi huolehtia riittävästä tuuletuksesta (ilmanvaihtokerroin yli 0,5 tunnissa, eli puolet ilmamäärästä vaihtuu tunnin kuluessa). Vasta remontoituja ja uusia rakennuksia pitäisi tuulettaa tehostetusti useiden kuukausien ajan.
