Matkapuhelimet

Suurin osa suomalaisista käyttää säännöllisesti matkapuhelinta. Käytön lisääntyminen on lisännyt huolta matkapuhelimien ja niiden tukiasemien säteilemien radioaaltojen turvallisuudesta. Matkapuhelin onkin tärkein väestöä radiotaajuisille kentille altistava laite. Matkapuhelimien teho on pieni, ja altistumista mitataan SAR-arvolla (specific absorption rate, ominaisabsorptionopeus). Suurin sallittu SAR-arvo on 2 W/kg, ja mitatut arvot ovat yleensä noin kymmenesosa tästä. Laite on kuitenkin yleensä melkein kiinni päässä, ja siksi pään pintaosat noin 2 cm:n syvyydelle altistuvat merkittävästi.

Matkapuhelimen aiheuttamaa altistumista säädellään asetuksella, ja Säteilyturvakeskuksen suorittamien testausten mukaan markkinoilla olevien matkapuhelimien arvot noudattavat hyvin säädöksiä. Uusimmat testaustiedot löytyvät Säteilyturvakeskuksen (STUK) sivuilta. Aiemmin STUK suositteli, että lapset suosisivat tekstiviestejä puheluiden sijasta, ja että vanhempien olisi hyvä rajoittaa lasten puheluita. Kaikki suositukset olivat puhtaasti varotoimenpiteitä, ja niiden hyöty voi olla terveyskysymysten sijasta koulurauhan edistämisessä ja kännykkäriippuvuuden vähentämisessä.

Pää lämpiää

Kudoksissa radiotaajuiset kentät aiheuttavat lämpenemistä. Kyse on periaatteessa samasta ilmiöstä kuin mikroaaltouunissa. Sähkömagneettisilla ja termodynaamisilla malleilla on arvioitu, että lämpötila nousee aivojen pinnalla hieman. Suurimmillaan matkapuhelimen aiheuttama lämpötilannousu on aivoissa 0,2–0,3 °C ja hieman enemmän ihon pintaosissa (matkapuhelimen käyttäjien usein kokemat lämpöaistimukset aiheutuvat kuitenkin pääasiassa matkapuhelimen kotelon lämpenemisestä ja ihoa jäähdyttävän ilmavirtauksen heikkenemisestä). Fysiologisesti lämpötilan nousulla ei ole paljoa merkitystä, koska normaali kehon sisäosien ja aivojen vuorokautinen lämpötilan vaihtelu on ± 0,5 astetta. Terveen ja hyväkuntoisen nuoren henkilön lämpötila voi kuumassa ympäristössä suoritetun liikunnan aikana (saunasta puhumattakaan) olla tilapäisesti jopa 2–3 astetta normaalia suurempi ilman että siitä aiheutuu haittaa.

Ei ole kuitenkaan täysin varmaa, selittyvätkö kaikki radiotaajuisen säteilyn biologiset vaikutukset kudoksen lämpenemisellä. Joissakin solututkimuksissa on havaittu vaikutuksia ilman lämpötilan nousua tai muutokset ovat olleet suurempia kuin pelkästään lämpötilannoususta pitäisi aiheutua. Terveyshaitoista ei tällaisten in vitro havaintojen perusteella voi kuitenkaan tehdä mitään johtopäätöksiä. Ne on vahvistettava riippumattomissa tutkimuksissa.

WHO:n tukemissa systemaattisissa katsauksissa vedettiin yhteen kymmenien matkapuhelinten riskejä selvittäneiden tutkimusten tulokset. Katsausten perusteella ei näytä todennäköiseltä, että matkapuhelimen käyttö lisäisi aivokasvainten tai muiden syöpien riskiä. Myöskään eläinkokeellisten tutkimusten tulokset eivät tue ajatusta lisääntyneestä syöpäriskistä.

Tämänhetkinen laajaan väestötutkimuksiin ja biologiseen tutkimusaineistoon perustuva tieto tukee sitä käsitystä, että radiotaajuinen säteily on haitallista vasta, kun paikallinen kenttä ylittää moninkertaisesti työntekijöitä koskevan suositusarvon. Tämä taas on viisinkertainen puhelimen käyttäjien raja-arvoon verrattuna.

Tukiasemat

Tukiasemien aiheuttama väestön altistuminen on ainakin sata kertaa ja tyypillisesti kymmenentuhatta kertaa pienempi kuin nykyiset altistumisrajat. Siitä huolimatta eräät ihmiset tuntevat saavansa erilaisia pahan olon tuntemuksia niin matkapuhelimista kuin lähellä olevista tukiasemista. Testattaessa näitä henkilöitä ei kuitenkaan ole saatu minkäänlaisia merkkejä siitä, että kyseessä olisi suora kudosvaikutus. Ei myöskään ole esitetty yhtään uskottavaa biofysikaalista mekanismia, jolla tukiasemien heikko kenttä voisi vaikuttaa soluihin.

Ajankohtaisesti puhutaan erityisesti uusimman 5G-tekniikan riskeistä. 5G ei kuitenkaan poikkea vanhemmista 3G- ja 4G-tekniikoista merkittävästi. Eri tekniikoille varatut aallonpituudet ovat jonkin verran erilaisia, mutta kyse on samantyyppisestä asiasta kuin vihreän ja punaisen valon erot. On selvä epäsuhta siinä, että ihmiset pelkäävät kännyköiden tai tukiasemien aiheuttavan kasvaimia tai muuta terveyshaittaa, mutta selkeästi syöpävaarallisten säteilyjen, kuten auringon ultraviolettisäteilyn (ks. Terveyttä aurinkorannoilta?) tai huoneilman radonin (ks. Säteileekö kotini?), riskejä ei oteta vakavasti.