Yleistä

Peräaukon haavauma eli anaalifissuura on pieni, mutta usein hyvin kivulias haava peräaukon suulla. Se on toiseksi yleisin peräaukon alueen vaivoista peräpukamien jälkeen. On arvioitu, että noin joka kymmenes kärsii peräaukon haavaumasta jossain vaiheessa elämäänsä. Haavauma on yleinen sekä miehillä että naisilla. Suurin osa potilaista on 15–40-vuotiaita, mutta haavaumia esiintyy kaikenikäisillä, myös lapsilla.

Tyypillisimmin haavauma sijaitsee peräaukossa keskilinjassa eli peräaukossa selän/häntäluun puolella tai peräaukon etupuolella. Akuutiksi peräaukon haavaumaksi kutsutaan tilannetta, jossa oireita on ollut alle 6–8 viikkoa. Kroonisesta haavaumasta puhutaan, kun oireet jatkuvat tätä pidempään. Akuutit haavaumat paranevat pääsääntöisesti itsestään, mutta haavauman kroonistuessa jopa leikkaushoito saattaa tulla kysymykseen.

Peräaukon haavauman syyt ja riskitekijät

Peräaukon haavaumaksi kutsutaan peräaukon ulkosuulle limakalvoon syntyvää repeämää. Haavauma saa aikaiseksi sulkijalihaksen supistumisen eli spasmin, joka puolestaan heikentää verenkiertoa haavaan. Verenkierron heiketessä haavauman paraneminen hankaloituu ja haavauma saattaa kroonistua.

Haavauman syntymekanismia ei tunneta täysin, mutta sen ajatellaan liittyvän mekaaniseen vaurioon, jota voi aiheuttaa vähäkuituisesta ruokavaliosta johtuva ummetus ja siihen liittyvä kova uloste. Muita riskitekijöitä haavauman muodostumiselle ovat esimerkiksi ripulin aiheuttamat toistuvat ulostamiskerrat, anaaliyhdyntä tai alatiesynnytys.

Harvinaisemmin haavauma liittyy muuhun sairauteen, kuten seksitauteihin tai tulehduksellisiin suolistosairauksiin (Crohnin tauti, haavainen paksusuolitulehdus). Näissä tilanteissa haavauma sijaitsee yleensä epätyypillisesti peräaukon sivulla eli ei tyyppipaikalla keskilinjassa.

Peräaukon haavauman oireet

Peräaukon haavauman johtava oire on tyypillisimmin terävä ja/tai polttava kipu peräaukolla tuntuva terävä ja/tai polttava kipu, jota ulostaminen pahentaa. Ulostamisen jälkeen kipu saattaa jäädä päälle ja kestää minuuteista tunteihin. Kipuoiretta kuvaavat yli 90 % potilaista. Yli 70 % potilaista kuvaa myös vähäistä kirkasta verenvuotoa peräaukolta. Viikkojen kuluessa haavauma saattaa kroonistua ja oireiden voimakkuus vaihdella. Haavauman kroonistuessa osalle potilaista kehittyy myös käsin tunnettavissa oleva poimu peräaukolle, niin sanottu vartijapoimu/-pukama, jonka käsittely voi myös olla kivuliasta. Toisinaan haavauma aiheuttaa myös peräaukon kutinaa.

Peräaukon haavauman itsehoito

Tärkeää on kiinnittää huomiota suolen säännölliseen toimintaan. Ummetuksen hoidossa keskeistä on riittävä ravintokuidun saanti, juominen ja säännöllinen liikunta. Tarvittaessa ummetusta ja kovaa ulostetta voi hoitaa apteekkivalmisteilla (esim. bulkkilaksatiivi, laktuloosi tai ispagulansiemenkuori). Artikkelissa Ummetus on tarkempia ohjeita. Toisaalta mikäli oireiden aiheuttajana on ripuli, tulisi sen syytä hoitaa ja pyrkiä kiinteyttämään ulostetta riittävällä ravintokuidulla tai ispagulansiemenkuorivalmisteella.

Kipuun voi kokeilla apteekista saatavaa tulehduskipulääkettä ja puudutevoidetta. Sulkijalihaksen supistumista ja kipua helpottavat myös lämpimät (n. 40-asteiset) istumakylvyt aamuin illoin 15–20 minuutin ajan.

Milloin hoitoon?

Mikäli kipu on sietämätöntä, nousee kuumetta, haavaumasta erittyy märkäistä eritettä tai verenvuoto on runsasta, tulee hakeutua päivystyksellisesti hoitoon. Tutkimuksia suositellaan myös, mikäli haavauma ei ole tyyppipaikalla keskilinjassa tai herää epäily seksitaudista.

Suurin osa peräaukon haavaumista paranee itsestään muutamassa viikossa itsehoidolla. Mikäli oireet jatkuvat yli kuukauden, on hyvä hakeutua lääkärin vastaanotolle.

Voit tehdä Omaolo-palvelussa oirearvion, jos sinulla on normaalista poikkeavia oireita peräaukon seudulla. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi peräpukamia, kipua ulostaessa, kutinaa tai kostumista, pallukkaa peräaukon suulla tai verta ulosteessa. Kysely auttaa sinua arvioimaan, milloin ja millaiseen hoitoon sinun tulee hakeutua sekä miten voit hoitaa oirettasi itse.

Peräaukon haavauman toteaminen ja hoito

Epäily peräaukon haavaumasta herää tyypillisen oirekuvan perusteella: ulostamisen provosoima kova kipu peräaukolla ja mahdollinen verenvuoto. Lääkäri toteaa haavauman levittämällä pakaroita ja katsomalla peräaukon suulle. Mikäli haavauma tulee esille, tämä riittää diagnoosiin. Tarvittaessa tutkimusta voidaan jatkaa tunnustelemalla sormella peräaukon kautta ja käyttämällä lyhyttä tähystintä (proktoskooppi). Toisinaan haavasta johtuva kipu on niin voimakasta, että sormella peräaukon tunnustelu tai tähystimellä katsominen ei onnistu. Joskus tarvitaan jatkotutkimuksena paksusuolen tähystystä, mikäli herää epäily esimerkiksi tulehduksellisesta suolistosairaudesta tai haavauma on epätyypillisen näköinen.

Peräaukon haavauman hoito tähtää liiallisen sulkijalihaksen supistuksen löysäämiseen, mikä vähentää kipua ja parantaa alueen verenkiertoa, edistäen haavan paranemista. Kun haavauma on todettu, potilasta ohjataan yllä kuvattuun itsehoitoon ja lääkäri kirjoittaa ensilinjassa reseptin voidehoidosta. Voidehoidon vaikuttavana aineena on yleensä kalsiumsalpaaja tai nitraatti. Erityisesti nitraattivoidehoidon haittavaikutuksena voi esiintyä päänsärkyä, joka usein haittaa tai jopa estää 6–8 viikon mittaisen voidehoidon toteutumista. Mikäli voidehoito ei auta tai sitä ei pystytä käyttämään, voidaan erikoissairaanhoidossa pistää botuliinitoksiinia sulkijalihakseen tai siirtyä leikkaushoitoon. Myös botuliinitoksiinilla tavoitellaan ylijännittyneen sulkijalihaksen hetkellistä löysäämistä, ja sitä voidaan pistää useammankin kerran. Mikäli leikkaushoitoon päädytään, valitaan tarjolla olevista leikkaustekniikoista potilaan tilanteeseen sopivin.

Peräaukon haavauman ehkäisy

Peräaukon haavauman uusiutuminen on mahdollista, ja sairastetun haavauman jälkeen on syytä kiinnittää huomiota suolen säännölliseen toimintaan ja huolehtia siitä kuitupitoisella ruokavaliolla, liikunnalla ja nesteytyksellä. Ummetuksen, kuten myös mahdollisen ripulin, tehokas hoito on tärkeää.