Yleistä

Polymyalgia rheumatica (lihasreuma) on vanhemmalla iällä alkava tulehduksellinen reumasairaus. Siinä esiintyy symmetristä kipua, jäykkyyttä ja liikerajoitusta olkapäissä, lantion alueella ja niitä ympäröivissä suurissa lihaksissa.

Polymyalgia rheumatica on yksi yleisimmistä tulehduksellisista reumasairauksista. Se alkaa tavallisimmin noin 70-vuoden iässä, ja kaksi kolmasosaa potilaista on naisia. Alle 50-vuotiailla tauti on hyvin harvinainen. Suomessa tautiin sairastuu noin 2 000–2 500 henkilöä vuosittain.

Polymyalgia rheumatican syntymekanismi on tuntematon. Perintötekijöillä ja sairastetuilla infektioilla saattaa olla merkitystä taudin synnyssä.

Polymyalgia rheumatican oireet

Tyypillinen oire on melko nopeasti alkanut niskan, olkapäiden ja lonkkien seudun suurten lihasten kipu ja jäykkyys. Vaikeampia oireita esiintyy varsinkin aamulla ja lyhyen levon jälkeen päivällä. Yöllä nukkuessa kääntyminen voi olla hankalaa, ja tuolista on vaikea nousta ylös ilman käsien apua. Pahimmillaan jopa pukeutumiseen voi tarvita toisen henkilön apua. Muita tavallisia oireita ovat lievä kuumeilu, väsymys ja ruokahaluttomuus. Joskus mukana on nivelreumaa muistuttavia niveltulehduksia.

Oireet alkavat usein nopeasti muutaman päivän tai viikon aikana. Joillakin potilailla oireet voivat alkaa hitaammin, ja he ovat voineet kärsiä niistä kuukausien ajan ennen taudin toteamista. Polymyalgia rheumaticaan voi liittyä (noin 10–20 %:lla) suurten pään ja ylävartalon alueen valtimoiden tulehdus (jättisoluarteriitti), jonka oireita ovat päänsärky, leukojen väsyminen syödessä, päänahan arkuus, käsien väsyminen ja näköhäiriöt. Silmiä verisuonittavien valtimoiden tulehdus voi aiheuttaa näön hämärtymistä, kaksoiskuvia ja jopa sokeutumisen, jos sairautta ei hoideta ajoissa.

Polymyalgia rheumatican toteaminen

Polymyalgia rheumatican alkuvaiheen arvio tapahtuu perusterveydenhuollossa. Taudinmääritykseen voidaan päästä jo haastattelussa tyypillisten oireiden perusteella. Olka- ja lonkkanivelissä todetaan kivulias liikerajoitus, ja suuret lihakset voivat aristaa paineltaessa. Joskus pienissä nivelissä on turvotusta ja arkuutta. Ultraäänitutkimuksessa voidaan todeta hartioiden ja lonkkien alueella limapussien, jänteiden ja nivelten tulehdusmuutoksia.

Polymyalgia rheumatica voi muistuttaa infektiotauteja, muita reumaattisia tulehdussairauksia, rasitus- ja kulumavaivoja, fibromyalgiaa, kilpirauhasen vajaatoimintaa tai pahanlaatuisia sairauksia. Nivelreuma voi joskus alkaa polymyalgisin oirein.

Tulehdusarvot (lasko ja CRP) ovat yleensä suurentuneet, mutta osalla potilaista ne voivat olla myös normaalit. Muita poikkeavia laboratorioarvoja ovat lievä anemia ja kohonnut verihiutalepitoisuus (trombosytoosi). Mikäli epäillään kilpirauhasen vajaatoimintaa, lihastulehdusta tai nivelreumaa, voidaan määrittää kilpirauhaskokeet (TSH ja T4V), lihasentsyymi (kreatiinikinaasi, CK), reumafaktori (RF) ja sitrulliinipeptidivasta-aineet (CCPAb). Tarpeen mukaan tehdään muita täydentäviä laboratoriotutkimuksia.

Polymyalgia rheumatican diagnoosi varmentuu, jos suun kautta otettava kohtalainen annos glukokortikoidia poistaa oireet kokonaan tai lievittää niitä selvästi muutaman päivän kuluessa. Tulehdusarvot normalisoituvat parissa viikossa. Jos oireet ovat epätyypillisiä, vaste glukokortikoideille jää huonoksi tai epäillään polymyalgia rheumaticaan liittyvää jättisoluarteriittia, ohjataan potilas erikoissairaanhoitoon.

Polymyalgia rheumatican hoito

Tyypillinen polymyalgia rheumatica voidaan hoitaa perusterveydenhuollossa. Ensisijainen lääke on glukokortikoidi, joka aloitetaan annoksella 12,5–25 mg prednisonia aamuisin. Seurannassa lääkitystä räätälöidään yksilöllisesti hoitovastetta, tulehdusarvoja ja haittavaikutuksia seuraten. Glukokortikoidiannosta pienennetään aluksi parin kuukauden ajan nopeammin, mutta sen jälkeen hitaammin. Pyrkimys on löytää pienin taudin rauhallisena pitävä annos, jolla jatketaan pidempään (usein 5–7,5 mg prednisonia/vrk). Jos glukokortikoidi aiheuttaa haittavaikutuksia tai annos jää suuremmaksi kuin 10 mg/vrk, voidaan lääkitykseen lisätä metotreksaatti. Se voi auttaa pienentämään päivittäistä glukokortikoidiannosta.

Lihaskunto ja toimintakyky voivat heikentyä nopeasti, jos polymyalgiset oireet ovat kestäneet pidempään. Kun oireet helpottavat lääkityksen aikana, tulisi liikuntaa ja kuntoharjoittelua lisätä.

Mikäli tauti on ollut rauhallinen ylläpitohoidon aikana ainakin vuoden ajan, voidaan glukokortikoidia ensin vähentää ja myöhemmin yrittää lopettaa sen käyttö kokonaan. Tämä tapahtuu yleensä hyvin hitaasti, esimerkiksi päivittäistä prednisoniannosta vähentäen 1,25–2,5 mg:lla muutaman kuukauden välein. Mikäli oireet palaavat, nostetaan annos vähennystä edeltävälle tasolle. Myöhemmässä vaiheessa vähennystä voidaan yrittää uudestaan.

Glukokortikoidihoidon lopettaminen ei onnistu kaikilla potilailla. Tutkimusten mukaan lääkitys on käytössä kahden vuoden kuluttua noin puolella ja viiden vuoden kuluttua vielä neljäsosalla potilaista. Osalla potilaista tauti voi aktivoitua uudestaan vielä monta vuotta lääkityksen lopettamisen jälkeen. Pitkäaikainen glukokortikoidihoito lisää osteoporoosin ja luunmurtumien riskiä. Riittävä kalsiumin ja D-vitamiinin saanti sekä liikunta on tärkeää. Mikäli ravinnosta ei saa riittävästi kalsiumia ja D-vitamiinia, saanti toteutuu parhaiten valmisteilla, joissa on sekä kalsiumia että D-vitamiinia yhdessä. Tavallisin annos on 1 gramma kalsiumia ja 20 mikrogrammaa (800 kansainvälistä yksikköä IU) D-vitamiinia päivässä. Mikäli potilaalla on jo osteoporoosi tai monia sen riskitekijöitä, voidaan jo alkuvaiheessa aloittaa tehokkaampi luuta suojaava lääkitys (esim. bisfosfonaatit). Pitkäaikainen glukokortikoidihoito voi edistää myös kaihin kehittymistä, huonontaa diabeteksen hoitotasapainoa ja suurentaa sydän- ja verisuonitautien riskiä. Suurempiin annoksiin voi liittyä turvotusta ja unettomuutta.

Jos polymyalgia rheumaticaan liittyy jättisoluarteriitti, lääkitys aloitetaan erikoissairaanhoidossa suurella glukokortikoidiannoksella.

Polymyalgia rheumatican ennuste

Polymyalgia rheumatican syitä ei tunneta eikä sen ehkäisy ole mahdollista. Taudin hoito on kuitenkin lähtökohtaisesti helppoa; glukokortikoidit poistavat oireet yleensä nopeasti ja kokonaan. Kaikilta potilailta lääkitystä ei kuitenkaan voida lopettaa, ja monet joutuvat jatkamaan sitä vuosien ajan. Taudin elinajan ennuste on kuitenkin hyvä. Glukokortikoidihoitoon voi liittyä elämänlaatua heikentäviä haittavaikutuksia, jotka lääkäri huomioi pitkäaikaisessa lääkityksessä.