Kasvuhäiriöt

Kasvun seuranta

Lapsen kasvua seurataan säännöllisin pituuden ja painon mittauksin neuvolassa ja myöhemmin koulussa. Tulokset kirjataan kasvukäyrälle, josta helposti näkee kasvun etenemisen. Kasvukäyrällä pituus suhteutetaan ikään ja sukupuoleen, ja ilmoitetaan poikkeamana keskipituudesta (SD-arvo). Paino puolestaan suhteutetaan alle 2-vuotiailla pituuteen (ns. pituuspaino) ja ilmoitetaan poikkeamaprosentteina samaa sukupuolta olevien samanpituisten lasten keskipainosta. Yli 2-vuotiailla painoa voi arvioida sekä pituuspainon että ikä- ja sukupuolispesifisen painoindeksin avulla (Lasten painoindeksi (ISO-BMI laskuri). Lapselle voidaan äidin ja isän pituuden perusteella määritellä odotuspituus, sillä pituuskasvu selittyy pitkälti perintötekijöillä. Lapsen tulisikin kasvaa johdonmukaisesti omaa (perittyä) käyräänsä. Jos kasvuvauhdissa havaitaan selkeä poikkeama, hänet ohjataan tarkempaan arvioon. Varsinkin imeväisiässä lapset saattavat "vaihtaa kanavaa" ilman, että on kyse merkittävästä ongelmasta. Kasvu ei myöskään aina suju tasaisesti, ja esimerkiksi lapsen sairastaessa runsaasti infektioita voidaan usein havaita tilapäistä kasvun taittumista. Kasvun poikkeamisesta on sovittu raja-arvot, joiden perusteella lapsi ohjataan neuvolasta tai koulusta lisäselvityksiin ongelmien varhaisen toteamisen varmistamiseksi.

Hidas kasvu

Jos lapsi on kavereihinsa nähden pieni mutta kasvu sujuu tasaisesti, kyse on yleensä perimän aiheuttamasta pienikasvuisuudesta. Osalla lapsista pienikokoisuus johtuu kuitenkin siitä, että heidän ”luustoikänsä” on jäljessä. Jäljessä oleva luustoikä merkitsee sitä, että lapsi kasvaa pidempään ja lopulta saavuttaa perimän salliman pituutensa. Näin ”luokan pienin” voi kasvaa varsin normaalimittaiseksi aikuiseksi. Luustoiän jälkeenjääneisyys on helposti todettavissa yksinkertaisella röntgenkuvauksella, mikä usein lopettaa asiaan liittyvän murehtimisen.

Hidas kasvu on erityisen suuri murhe niillä 13–15-vuotiailla pojilla, jotka ovat ikätovereitaan huomattavasti lyhyempiä. Kyse on tällöin usein kaksinkertaisesta ongelmasta eli perimän aiheuttamasta lyhytkasvuisuudesta ja hitaasta murrosiän kehityksestä. Tällainen poika omaa lyhyet vanhemmat ja kasvaa alakäyrillä, ja kun murrosiän kasvupyrähdys viivästyy, ero muihin vain korostuu. Jos tilanne aiheuttaa suurta murhetta, on parempi kääntyä lääkärin puoleen. Asian selvittäminen nuorelle auttaa usein kestämään sen paremmin. Tietyissä tilanteissa voidaan myös harkita murrosiän jouduttamista hormonihoidolla.

Jos lapsen kasvukäyrässä todetaan selvä taittuminen huonompaan suuntaan, kyse voi olla monenlaisesta sairaudesta. Erityisesti jos kasvutaantumaan liittyy painon nousua, taustalla voi olla merkittävä terveysongelma. Munuaisten, sydämen, suoliston ja eräiden umpieritysrauhasten (kilpirauhanen, aivolisäke, lisämunuaiset) sairaudet voivat aiheuttaa kasvun taittumista, joka voi olla jopa ensimmäinen selkeä merkki sairaudesta. Kasvukäyrä onkin olennainen osa lapsen hyvinvoinnin seurantaa. Kasvuhäiriöt ovat herkkä mittari siitä, että ”kaikki ei ole kunnossa”.

Pitkäkasvuisuus

Pitkäkasvuisuus johtuu pääosin perintötekijöistä kuten on laita lyhytkasvuisuudenkin kohdalla. Ennustepituus voidaan määrittää vanhempien ja lapsen kasvutietojen sekä luustoiän avulla. Tietyissä tilanteissa voidaan loppupituutta vähentää siten, että murrosiän kehitystä joudutetaan, jolloin kasvu loppuu aikaisemmin kuin se muuten olisi tehnyt. Joudutushoidosta päättää ja sitä valvoo aiheeseen paneutunut lastenlääkäri yhdessä perheen kanssa. Hyvin harvoin lapsen isokokoisuus on seurausta sairaudesta (kilpirauhas- ja aivolisäkesairaudet). Tavallisimpia syitä kasvun taittumiseen ylöspäin ovat ennenaikainen murrosikä, lihavuus ja hyvin harvoin perinnöllinen sairaus. Jos kuitenkin kasvussa tapahtuu olennainen muutos, lapsi ohjataan lastentautien poliklinikalle selvityksiin.