Yleistä

Kohdunrungon syöpä tarkoittaa kohtusyöpää, joka kehittyy kohtuontelon limakalvosta. Kohdunrungon syöpä on naisten neljänneksi yleisin syöpä ja gynekologisista syövistä yleisin. Uusia tapauksia todetaan vuosittain yli 800. Lisäksi tunnetaan harvinainen kohtusyövän muoto, kohtulihaksen tai kohdun limakalvon sarkooma (ks. Pehmytkudossarkooma): niitä todetaan vuosittain 15–20 tapausta.

Yleensä kohtusyöpä todetaan vasta vaihdevuosien jälkeen. Kohdun runko-osan syövän sairastuvuus lisääntyy selvästi 65 ikävuoden jälkeen ja pysyy suhteellisen samana 85 ikävuoteen saakka.

Kohdunrungon syövän riskitekijät

Merkittävin kohdun limakalvon syövälle altistavista tekijöistä on estrogeenihormoni, jota vaihdevuosien jälkeen syntyy rasvakudoksessa. Estrogeenin muodostumiseen vaikuttavat sekä rasvakudoksen määrä että jotkut aineenvaihdunnan häiriöt, kuten diabetes ja maksan toiminnan häiriöt. Pitkittynyt estrogeenivaikutus kohdussa aiheuttaa ensin kohdun limakalvon liikakasvua, ns. hyperplasiaa. Hyperplasia voi myöhemmin muuttua kohdun limakalvon syöväksi.

Tärkeitä kohdun limakalvon syövän riskitekijöitä ovat ikä, ylipaino, synnyttämättömyys sekä myöhäinen menopaussi-ikä. Noin 2-5 %:iin kohdun limakalvosyövistä liittyy perinnöllisyys. Taustalla on sama geenivirhe, joka aiheuttaa alttiuden ei-polypoottiseen paksusuolisyöpään (Lynchin syndrooma). Vaihdevuosien hormonihoito estrogeenilla ilman riittävää keltarauhashormonilisäystä nostaa kohdun limakalvon syövän riskiä. Toisaalta nuorena käytetty hormonaalinen raskaudenehkäisy vähentää riskiä: viisi vuotta jatkuneen yhdistelmäehkäisypillerien käytön on todettu vähentävän kohdunrungon syövän riskiä noin 30 %, ja suojavaikutus kestää vuosikymmeniä.

Kohdunrungon syövän oireet

Poikkeava verinen vuoto on kohdun limakalvon syövän varhaisoire yli 90 %:ssa tapauksista. Jos vaihdevuosien jälkeen ilmaantuu yllättäen veristä vuotoa (ks. Vaihdevuosien jälkeinen (postmenopausaalinen) ylimääräinen verivuoto), on aina syytä hakeutua tutkimuksiin, koska jopa 10 %:ssa tapauksista taustalta löytyy kohtusyöpä. Jos käytössä on vaihdevuosien hormonihoito, ei syöpää löydy yhtä usein, mutta tutkimusten tarpeellisuus on aina arvioitava.

Yli 70-vuotiailla naisilla poikkeavan verisen vuodon takaa löytyy syöpä jopa puolessa tapauksista. Iäkkäällä naisella kohdun märkäinen tulehdus (pyometra) saattaa olla syövän ensioire.

Kohdun limakalvon syöpää ja sen esiasteita voi esiintyä nuoremmallakin naisella. Silloin oireena ovat vähitellen pitkittyvät kuukautisvuodot ja/tai välivuodot. Kuukautiset ovat usein myös epäsäännölliset, ja taustalla on munarakkulan kypsymishäiriö ja keltarauhashormonin puuttuminen.

Toteaminen ja tutkimukset

Gynekologisen tutkimuksen lisäksi otetaan papa (ks. Papakoe), tehdään aina kohdun ultraäänitutkimus (ks. Gynekologinen kaikututkimus) sekä otetaan kohtuontelosta kudosnäytteet (ks. Kohdun limakalvonäyte) histologista tutkimusta varten. Emättimen kautta tehtävä kaikututkimuksessa mitataan kohdun limakalvon eli endometriumin paksuus. Jos kudosnäyte tai kaikututkimus ei selvitä vuodon syytä, voidaan tarvittaessa tehdä kohtuontelon kaavinta tai tähystystutkimus (hysteroskopia).

Jos kohdun limakalvon koepalasta on löytynyt syöpä, selvitetään sen laajuutta. Syövän paikallisen levinneisyyden arviointiin käytetään emättimen kautta tehtävää kohdun ultraäänitutkimusta ja tarvittaessa magneettitutkimusta. Muun levinneisyyden selvittämisessä vatsan ultraäänitutkimus ja keuhkojen röntgentutkimus ovat usein riittäviä. Joskus tarvitaan lisäksi vartalon tietokonetomografiatutkimusta.

Kohdunrungon syövän hoito

Leikkaus on kohtusyövän hoidon kulmakivi. Kohtu ja munasarjat poistetaan aina. Usein kohdun viereiset lantion alueen imusolmukkeet poistetaan syövän levinneisyyden arvioimiseksi. Leikkausnäytteiden mikroskooppitutkimuksen perusteella arvioidaan, tarvitaanko lisäksi liitännäishoitoja. Tavallisin liitännäishoito on emättimen paikallinen sädehoito. Niissä tilanteissa, joissa kasvain on lähettänyt etäpesäkkeitä, voidaan tarvita solunsalpaajahoitoa sädehoitoon liitettynä.

Kohdunrungon syövän ennuste on hyvä: viiden vuoden kuluttua noin 84 % potilaista on elossa. Jos kohtusyöpä on rajoittunut kohtuun, ovat hoitotulokset hyviä: 80–90 % paranee kokonaan.

Ehkäisy

Lihavuus altistaa kohdun limakalvon syövälle. Muita riskitekijöitä ovat ikä, diabetes, sukurasitus, monirakkulaiset munasarjat (ks. Munasarjojen monirakkulaoireyhtymä (PCOS)) ja myöhäinen menopaussi-ikä. Liikunta ja painonhallinta ovat siis suositeltavia.

Yhdistelmäehkäisypillerit vähentävät myöhempää kohdun limakalvon hyperplasiaa ja kohdunrungon syöpäriskiä, jos niiden käyttö on jatkunut viisi vuotta. Jos käytössä on pitkäaikainen vaihdevuosien hormonihoito, on estrogeenin lisäksi käytettävä keltarauhashormonia (ks. Vaihdevuosien hormonihoito).

Jos tutkimuksissa on jo todettu kohdun limakalvon hyperplasia, johon liittyy solumuutoksia, on hyvä harkita kohdunpoistoa.

Lisää tietoa gynekologisista syövistä

Gynekologiset syövät -potilasverkosto

Käytettyjä lähteitä

Grenman S, Auranen A. Kohdun limakalvon ja kohtulihaksen kasvaimet. Kirjassa: Tapanainen J, Heikinheimo O, Mäkikallio K (toim.). Naistentaudit ja synnytykset. Kustannus Oy Duodecim 2019, s. 291-297.