Amputaatiovammalla tarkoitetaan vammaa, jossa jokin raajan tai kehon osa joutuu kokonaan irralleen muusta kehosta. Syynä tähän voi olla esimerkiksi käden osien joutuminen pyörivään koneeseen, jolloin irtautuminen tapahtuu joko leikkaamalla tai repäisemällä. Amputoitunut osa voi olla myös kookas ihoalue, esimerkiksi päänahkaa. Räjähdysonnettomuuksissa ruumiinosa yleensä silpoutuu, mikä vaikeuttaa korjaustoimia. Amputaatiovammat edellyttävät poikkeuksetta potilaan välitöntä toimittamista hoitoon, mutta hyvällä ensihoidolla voidaan edesauttaa vaurion korjaamista. Ensihoitotoimenpiteet kohdistuvat sekä irtoamiskohdan että irronneen osan hoitoon.
Amputoituneessa kohdassa esiintyy yleensä runsasta verenvuotoa, jonka tyrehdyttäminen on ensisijaista ja kiireellistä. Tyrehdyttämisessä tulee välttää liiallista puristusta, jotta jäljellä oleva kudos ei vaurioidu hapenpuutteen vuoksi. Riittävä puristus on kuitenkin tarpeen verenvuodon tyrehdyttämiseksi erityisesti, jos suuri suoni vuotaa runsaasti, jolloin onnettomuuden uhri voi olla hengenvaarassa. Jos kyseessä on raaja, se tulee asettaa kohoasentoon. Kaikki irronneet ruumiinosat kerätään uhrin mukaan. Jos on mahdollista, ne kuljetetaan puhtaassa vedenpitävässä pussissa, joka on upotettu jääveteen. Jäätymistä on ehdottomasti vältettävä. Vammautunut toimitetaan välittömästi hoitopaikkaan, jossa voidaan huolehtia verenvuodon tyrehdyttämisestä ja tarpeen mukaan korvaavan nestehoidon aloittamisesta.
Amputoituneen kehonosan viilennys ja säilytys. Irronneen kehonosan voi pakata kotoa löytyvillä välineillä. Tarvitaan kaksi pakastepussia, naru tai teippi, jäitä sekä termospullo tai tarvittaessa joku muu astia.
Kuva: Kustannus Oy Duodecim
Katso ensiapuohjeet verenvuodon tyrehdyttämisestä Ensiapuoppaan artikkelistaHaavat ja verenvuodot. Oleellista ensiavussa on, että vahingoittunut ei joudu hengenvaaraan kudoksen irtoamisesta johtuvan verenvuodon vuoksi.
Amputaatioalueen hoito ja amputoituneiden osien uudelleenkiinnittämisen mahdollisuus arvioidaan hoitopaikassa, ja uhri toimitetaan mahdollisimman pikaisesti sellaiseen yksikköön, jossa kiinnittäminen voidaan tehdä. Irronneen osan kiinnitykseen pyritään aina, kun se suinkin on mahdollista, jos kyseessä on peukalo, kahden tai useamman sormen irtoaminen, kämmenen alue, yläraajan terävä irtautuminen, siitin, korva, päänahka tai nenä. Lapsilla kiinnitystä yritetään, olipa kyse mistä tahansa ruumiinosasta. Lihaskudosta sisältävät osat on saatava kiinnitetyiksi verenkiertoon 6–8 tunnin sisällä, mutta esimerkiksi sormet kestävät säilytystä 4–8 asteen lämmössä jopa 16 tuntia.
Amputoituneen raajan osan kiinnittyminen onnistuu 60–96 %:ssa tapauksista vamman syntymekaniikasta riippuen.
Kuntoutus
Nikotiinia on tärkeä välttää amputaatiohaavan paranemisen turvaamiseksi, koska se heikentää paikallista verenkiertoa.
Mikäli raajan osa tai raaja joudutaan amputoimaan, amputaatiotyngän hoito sekä siihen liittyvä kuntoutus on tarpeen aloittaa välittömästi. Toimenpiteen jälkeen henkilölle annetaan terveydenhuollosta tarkat ohjeet, joiden noudattaminen on tärkeää. Mikäli amputaatiotyngän toipuminen ei etene johdonmukaisesti tai esiintyy lisääntyvää kipua, turvotusta tai eritystä, on tärkeää hakeutua ripeästi terveydenhuollon arvioon. Amputaatioon suhtaudutaan kuten avomurtumaan, ja siksi yleensä tulehduksen kehittymistä ehkäisevä antibiootti on perusteltua aloittaa. Arvion sen tarpeesta ja hoidon pituudesta tekee hoitava lääkäri.
Kirjallisuutta
- Ryhänen J, Mattila S, Pierides G, ym. Yläraajan tai sen osan replantaatio. Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim 2024;140(1):35–42.
- Pohjolainen T, Määttänen M. Alaraaja-amputaatiopotilaan hoito ja kuntoutus. Lääkärin tietokannat / Lääkärin käsikirja [online; vaatii käyttäjätunnuksen]. Kustannus Oy Duodecim. Päivitetty 11.4.2022.
