Oireet ja syyt

Jokaisella ihmisellä on kämmenen ihon alla kämmenkalvo, jonka tehtävänä on kiinnittää iho napakasti alla oleviin kudoksiin. Dupuytrenin kontraktuura eli kämmenen kalvokutistuma on hyvänlaatuinen sairaus, jossa kämmenkalvo alkaa paksuuntua ja pituussuunnassa lyhentyä. Tämä ilmenee kämmenessä pituussuuntaisina kovempina juosteina. Mikäli kalvokutistuma etenee pidemmälle, sormen tai sormien saaminen täysin suoraksi alkaa estyä.

Kämmenen kalvokutistuman kehittymiselle ei ole tunnistettu yksittäistä syytä. Tauti kehittyy elämän aikana lähes kymmenelle prosentille ihmisistä. Sairaus on yleisempi miehillä. Lisäksi tiedetään, että diabetes, alkoholinkäyttö ja tupakointi lisäävät taudin yleisyyttä. On myös viitteitä siitä, että kämmenen alueelle tulleet haavat tai mekaaninen kuormitus voisivat nopeuttaa kalvokutistuman kehittymistä, jos alttius tautiin on olemassa. Kämmenen kalvokutistuma tunnetaan myös ”viikinkitautina”, koska sairaus on yleinen Pohjoismaissa. Tauti periytyykin suvuissa, mutta ei ole pystytty osoittamaan, että se olisi ollut erityisen yleinen varsinaisilla viikingeillä. Yleensä tautia esiintyy yli 60-vuotiailla, mutta myös nuoremmilla tauti on mahdollinen.

Kalvokutistuma on yleisin kämmenessä nimettömän sormen kohdalla ja lähes yhtä yleinen pikkusormen kohdalla. Muissa sormissa se on harvinainen. Tauti kehittyy hitaasti. Aluksi kämmenessä voi tuntua kovempi patti. Myöhemmin voi kehittyä ihon alla tuntuva sormen suuntainen juoste, jota moni erehtyy luulemaan ihon alla tuntuvaksi jänteeksi (kuva). Taudin edetessä sormen täysi ojennus ei ole enää mahdollista, vaikka liikettä avustaisi toisen käden avulla tai pöydän pintaa vasten painaen. Ojennus saattaa estyä rystynivelen tai sormen keskinivelen osalta. Tautiin ei yleensä liity kipua. Mikäli henkilöllä on alttius taudille, vastaavanlaisia kovettumia voi olla myös jalkapohjissa, jossa sijaitsee vastaavanlainen kalvorakenne. Mikäli sormi jää äkillisesti ”lukkoon” eikä suoristu, kyseessä ei todennäköisesti ole kämmenen kalvokutistuma vaan napsusormi.

Milloin hoitoon?

Kämmenen kalvokutistuman kehittyessä sen luontaiseen etenemiseen ei voida vaikuttaa. Olennaista on jatkaa käden normaalia käyttämistä. Hoitoon kannattaa hakeutua vaiheessa, jossa sormen ojentumattomuus aiheuttaa haittaa arkipäivän toimissa. Yleisimmät ongelmat liittyvät sormikkaiden pukemiseen, kättelemiseen, kasvojen pesemiseen tai käden laittamiseen taskuun, joissa sormen koukistuneesta asennosta on haittaa. Tutkimusten perusteella yleensä vasta yli 30 asteen ojennusvaje alkaa häiritä arjessa.

Kalvokutistumaa hoidetaan käsikirurgin suorittamalla toimenpiteellä, jossa sairastunut osa kämmenkalvosta joko katkaistaan tai poistetaan. Molemmissa tapauksissa tavoitteena on palauttaa sormen liike sallien mahdollisimman normaalin suoristumisen.

Kämmenkalvojuosteen katkaiseminen on pienempi toimenpide, joka tehdään yleensä käsikirurgin vastaanotolla paikallispuudutuksessa. Parhaimmillaan yksinkertaisissa tapauksissa juosteen katkaisu palauttaa sormen liikkeen siten, että sormi toimii normaalisti heti puudutuksen lakattua. Kämmenkalvon poistaminen vaatii leikkaussalissa tehdyn toimenpiteen laajemmassa puudutuksessa, ja siitä toipuminen kestää pidempään. Molemmissa toimenpiteissä on hyvät ja huonot puolensa. Yksinkertaisemmasta toimenpiteestä toivutaan nopeammin, mutta uusiutuminen on yleisempää. Lisäksi juosteiden sijainti ja kiinnittyminen ihoon voivat estää tämän toimenpiteen suorittamisen. Isommasta leikkauksesta toipuminen kestää kauemmin, mutta uusiutuminen ei ole niin todennäköistä. Molempien toimenpiteiden jälkeen saatetaan käyttää yöllä pidettävää lastaa muutaman kuukauden ajan.

Riippumatta siitä, kumpi toimenpide tehdään, kalvokutistumasairaus voi jatkaa etenemistään. Tauti saattaa ilmetä ajan myötä viereisissä sormissa tai jo hoidetuissa kohdissa kämmentä. Jokainen uusi toimenpide on edellistä haastavampi. Sen vuoksi ensimmäinen toimenpide kannattaa tehdä vasta siinä vaiheessa, kun taudista on haittaa arkipäivän toiminnassa.

Kämmenen kalvokutistumaa on vuosien varrella hoidettu myös kämmenkalvon paksuuntuneeseen osaan pistettävällä entsyymivalmisteella (Xiapex). Sen hoitotulokset olivat vastaavia kuin edellä kuvattujen hoitomuotojen, mutta valmisteen myynti Euroopassa on lopetettu, joten se ei ole nykyisin hoitovaihtoehtona.