Kyhmykutinassa (prurigo nodularis) on kutiavia hangattuja kyhmyjä useimmiten raajoissa, joskus vartalollakin. Niiden syytä ei tunneta. Useimmat potilaat ovat 40–70-vuotiaita. Enemmistö heistä on atoopikkoja. Viidesosalla potilaista tauti alkaa hyönteisten pistoista, joka toisella äkillisesti ilman mahdollisia taustatekijöitä. Stressi on usein yhdistetty tautiin, mutta potilailla ei ole todettu sellaista yhtenäistä stressinpurkutapaa, joka johtaisi kyhmykutinaan.

Hoitovaste on usein riittämätön. Kutina uusii herkästi hoidon jälkeen. Tauti kestää vuosia tai vuosikymmeniä.

Oireet

Kutina alkaa joka toisella äkillisesti, joka toisella hiljalleen viikkojen tai kuukausien aikana. Kutinan voimakkuus vaihtelee ja se voi häiritä yöunta. Hikoilu, lämpö ja vaatteet hankaus lisäävät kutinaa. Useat kuvaavat, että tuntuu kuin ihossa ryömisi jokin. Potilas alkaa raapia, nipistellä, väännellä ja kyhnyttää samoja paikkoja. Niihin kehittyy noin yhden senttimetrin (3 mm–2 cm) läpimittaisia, ihosta kohoavia kyhmyjä, joissa on tavallisesti rupi päällä (ks. kuva ). Kyhmyjä on useimmin raajojen ojentajapuolilla ja selässä lukuun ottamatta lapojen väliä, johon sormet eivät yletä. Kämmenet, jalkapohjat, kasvot ja taivealueet säilyvät yleensä oireettomina. Kaikki eivät huomaa hankaavansa kyhmyjä , eivät ainakaan myönnä sitä lääkärille. Kutinakyhmy jättää parantuessaan jälkeensä pigmentoituneen tai vaalean läiskän ihoon.

Kuva

Kyhmykutina käsivarsissa. Kyhmykutina eli prurigo nodularis keski-ikäisellä miehellä. Myös lichen corneus obtusus -nimitystä (LCO) käytetään. Ei tiedetä, miksi joidenkin iho reagoi näin raapimiseen. Potilas raapii ja nyppii kutisevaa ihoaan siten, että muodostuu rupisia erikokoisia tiiviitä kyhmyjä. Pakonomainen kutina-raapimiskierre voi saada alkunsa viattomista hyttyspaukamista. Kaikki sisätauteihin liittyvät kutinan syyt on kuitenkin syytä poissulkea, samoin kuin alkuvaiheen pemfigoidi.

Taudin toteaminen

Diagnoosi tehdään ihottuman ulkonäön perusteella. Syyhy ja dermografismi (piirtopaukamointi) suljetaan pois. Laboratorio-, koepala- ja kuvantamistutkimuksia tehdään, jos tutkimuksessa herää epäily kutinaa aiheuttavasta muusta sairaudesta kuten ihon rakkulataudista, kilpirauhasen toimintahäiriöstä, maksan tai munuaisen toimintahäiriöstä, keliakiasta, lymfoomasta tai muusta syöpäsairaudesta.

Itsehoito

Tärkeintä on keskittyä raapimisen lopettamiseen. Se onnistuu harvoin. Kuuma vesi on joillekin paras keino kutinan hillitsemiseen, toisilla taas ihon jäähdyttäminen kylmällä vedellä, kylmällä perusvoiteella, jääpakkauksella, alkoholihuuhteella tai kylmägeelillä. Kivun tuottaminen ihoa läpsimällä vähentää niin ikään kutinaa.

Milloin hoitoon?

Kaikki kyhmykutinapotilaat kuuluvat lääkärin tutkittaviksi. Aika vastaanotolle varataan lähiviikkoina. Vaikka mitään syytä kutinaan ei tavallisesti löydy ja oireet pysyvät kohtalaisesti kurissa kotikonstein tai lääkärin antamalla hoidolla, lääkärin tutkimus on paikallaan noin vuoden välein. Yleisimpiä hoitokeinoja ovat vahvat kortisonivoiteet, sisäinen kortisonikuuri, väsyttävät antihistamiinit tai doksepiini, PUVA- tai kkUVB -valohoito (ks. UV-valohoito), sisäisistä lääkkeistä metotreksaatti tai siklosporiini. Myös muita hoitoja kuten talidomidia ja kapsaisiinivoidetta on kokeiltu, mutta mikään niistä ei ole osoittautunut parantavaksi hoidoksi.

Ehkäisy

Äkillisesti alkavaa kyhmykutinaa ei voi estää. Sen sijaan hyönteisen pistoista ja puremista alkanut kutinapesäke tulisi hoitaa tehokkaasti muutaman viikon sisällä, jotta kutina ei ehtisi kroonistua. Siihen tarvitaan yleensä niin voimakas kortisonivoide, että lääkärissä käynti on paikallaan.

Käytettyjä lähteitä

Hogan DJ. Prurigo nodularis. eMedicine (vaatii käyttäjätunnuksen)

Watsky K. Prurigo nodularis. www.uptodate.com

Lisää tietoa kyhmykutinasta

Hannuksela M. Kutina on pirullista, raapiminen taivaallista. Kustannus Oy Duodecim, Helsinki 2009.