Ultravioletti (UV) -säteily vaimentaa ihossa olevaa tulehdusreaktiota ja sen myötä myös kutinaa. Se myös vähentää ihon kuivumista paksuntamalla ihon ulointa kerrosta ja lisäämällä veden haihtumista estävien rasvojen tuotantoa. UV-valohoitoa käytetäänkin tulehduksellisten ihosairauksien, kuten psoriaasin ja atooppisen ihottuman, sekä erilaisten kutisevien ihotautien hoidossa.

Auringon sähkömagneettisessa spektrissä ultraviolettivalon aallonpituus on 100–400 nm. UV-hoitolaitteiden spektrit ovat UVB- (280–315 nm) ja UVA (315–400 nm) -aallonpituusalueilla. UVB imeytyy suureksi osaksi ihon uloimpaan kerrokseen, ja UVA vaikuttaa myös syvemmällä verinahassa. Hoitotehon lisäksi UV-hoidossa on aina huomioitava siihen liittyvät haitat, kuten suurentunut ihosyöpäriski (ks. Ultraviolettisäteily (UV) ja sen vaikutus ihoon).

UVB-hoidot

UVB-hoitolaitteita on kahta tyyppiä, vanhempi laajakaistainen ja uudempi kapeakaistainen (aallonpituus 311 nm). Jälkimmäinen on osoittautunut useimmilla potilailla tehokkaammaksi, ja hoitolaitteet ovatkin nykyään pääosin kapeakaistaisia. UVB:tä käytetään etenkin psoriaasin ja erilaisten ekseemoiden hoitoon. Uudet lääkehoidot ovat kuitenkin vähentäneet UVB-hoitotarvetta.

SUP-hoito

SUP (selective ultraviolet phototherapy) -hoidossa ultraviolettivalon spektrissä on UVA:n lisäksi pieni määrä UVB:tä. Säteily muistuttaa siten suomalaista kesäaurinkoa. SUP-hoitoa on käytetty etenkin atooppisessa ekseemassa, mutta sen käyttö on vähentynyt muiden hoitojen myötä.

UVA-hoito

Kosmeettiset solariumlaitteet sisältävät lähinnä UVA-säteilyä, jolla ei ole juurikaan hoidollista tehoa ihosairauksiin.

Syvimmälle verinahkaan vaikuttavaa UVA1-säteilyä (340–400 nm) käytetään joidenkin ihon sidekudossairauksien, kuten skleroderman, hoidossa.

PUVA-hoito

PUVA (psoraleeni + UVA) -hoidossa iho herkistetään UVA-säteilylle psoraleeneilla (metoksaleeni tai trioksisaleeni), jonka jälkeen se valotetaan UVA:lla. Suomessa on käytetty eniten niin sanottua kylpy-PUVAa, jossa psoraleeni lisätään kylpyveteen. Se voidaan myös annostella paikallisesti (salva-PUVA) tai erityistapauksissa suun kautta (tabletti-PUVA). Ihon valoherkkyys säilyy usean tunnin ajan, ja iho onkin suojattava loppupäivän ajan auringonvalolta.

PUVA-hoitoa käytetään edelleen vaikeahoitoisten tai voimakkaasti kutisevien ihotautien hoidossa. Sen käyttö on kuitenkin vähentynyt, koska hoito on työlästä ja runsaaseen PUVA-hoitoon liittyy suurentunut ihosyöpäriski.

UV-valohoidon toteutus

UV-valohoitojakson määrää lääkäri, ja sitä saa antaa valohoitoon perehtynyt terveydenhuollon ammattilainen. Hoidot annetaan yleensä 2–3 kertaa viikossa 15–20 kerran sarjana, ja vuoden aikana annetaan yleensä enintään 1–2 hoitojaksoa. Vaste alkaa yleensä näkyä noin 10 hoitokerran jälkeen.

Vasta-aiheita UV-valohoidolle ovat tietyt immuunivastetta heikentävät lääkkeet, herkästi auringossa punoittava ihotyyppi, sairastettu melanooma ja useat aiemmat ihon keratinosyyttisyövät (ks. Ihon kasvaimet). Myös valolääkeihottumaa aiheuttavat lääkkeet voivat estää hoidon. Lapsia hoidetaan vain erityistapauksissa. Ihosyöpäriskin pienentämiseksi UV-valohoidossa suojataan kasvot, jos niissä ei ole ihottumaa, sekä miesten sukuelimet. Silmät peitetään suojalaseilla. Perus- ja hoitovoiteet levitetään vasta UV-valohoidon jälkeen.

UV-valohoidon haitat

Hoidon jälkeinen ihon punoitus eli "palaminen" on UV-valohoidossa mahdollista. Yleensä vaurio on lievä ja rauhoittuu muutamassa päivässä. UV-valo heikentää sidekudosta ja vanhentaa ihoa, ja se voi aiheuttaa pigmenttimuutoksia. Lisäksi UV-säteilyyn liittyy suurentunut ihosyöpäriski (ks. Ultraviolettisäteily (UV) ja sen vaikutus ihoon).