Kylmänkyhmyjä (pernio, perniosis, eng. chilblains) nähdään tavallisesti sormissa ja varpaissa, joskus poskipäissä, pakaroissa, reisissä, säärissä ja jalkapohjissa. Tyypillinen potilas on hoikka, nuori tai keski-ikäinen nainen.

Akuutti kylmänkyhmy on seurausta ihon jäähtymisestä, selvää paleltumista ei tarvita. Se kestää muutaman viikon. Joillakin kyhmyt kestävät kuukausia, jopa toista vuotta. Niitä sanotaan kroonisiksi kylmänkyhmyiksi. Valkosormisuus eli Raynaudin oireyhtymä, verisuonia supistava autoimmuunisairaus, verisuonten kalkkeutuminen ja tupakointi altistavat kylmänkyhmyille. Kylmä saa verisuonet supistumaan ja aiheuttaa ihossa tulehdusreaktion. Kylmänkyhmyt estetään lämpimällä vaatetuksella.

Oireet

Kylmettyneelle iholle ilmaantuu vuorokauden kuluessa yksi tai useampi sinipunerva läiskä, kyhmy tai laattamainen kiinteä alue, joka voi aristaa, särkeä, kihelmöidä, kutista ja pahimmillaan rakkuloida ja haavautua (kuva ja ). Niiden koko vaihtelee yhdestä useaan senttimetriin. Haavautumattomista kyhmyistä ei jää parantuessa arpia, mutta iho jää usein kylmänaraksi moneksi vuodeksi.

Kuva

Kylmänkyhmyt (perniones). Kylmänkyhmyjä (perniones) vatsalla ja kaulalla. Punakat tarkkarajaiset laikut tuntuvat laattamaisilta kovettumilta ihossa. Läiskät aristavat ja kihelmöivät, pahimmillaan rakkuloivat tai haavautuvat. Syynä on ihon kylmäaltistus, usein kosteaan ilmaan yhdistettynä. Iho on jäähtynyt, mutta ei jäätynyt. Varpaissa ja sormissa kyhmyt ovat tavallisempia.

Kuva

Kylmänkyhmyt, sormet. Käsissä kylmänkyhmyjä on tavallisimmin kynsivallien vieressä ja myös muualla sormien selkäpuolilla. Hoitona ovat lämpimät lapaset tai karvakintaat sekä verenkiertoa parantavat lääkkeet.

Kroonisia kylmänkyhmyjä tulee pääasiassa pohkeiden alaosiin, jossa pintaverenkierto on hidasta ja iho jäähtyy helposti. Ratsastajilla niitä tulee helposti reisien ulkopinnoille. Kyhmyt voivat kestää jopa kesän yli, ja seuraavina talvina niitä ilmestyy helposti uudelleen entisiin paikkoihin.

Taudin toteaminen

Diagnoosiin riittää usein tyypillinen taudinkuva. Pohkeitten kyhmyjen erotusdiagnoosissa tulee kyseeseen lähinnä krooninen, vaeltava kyhmyruusu. Tarvittaessa kyhmystä otetaan koepala. Joskus tarvitaan myös verikokeita muiden tautien pois sulkemiseksi. Kynsivallien verisuonien tutkimista voidaan käyttää apuna sidekudossairauksien poissulkemisessa.

Itsehoito

Kylmänkyhmyt estetään lämpimällä vaatetuksella. Tupakointi tulee lopettaa, sillä se supistaa ihoverisuonia.

Milloin hoitoon?

Tutkimuksiin on syytä hakeutua silloin, kun kyhmyissä on rakkuloita tai haavoja. Lääkärin on myös syytä varmistaa kaikkien yli 3 viikkoa kestävien kyhmyjen diagnoosi. Kyhmyjen häviämistä voidaan tarvittaessa nopeuttaa ja niiden tuloa estää pintaverisuonia laajentavilla reseptilääkkeillä, esimerkiksi kalsiumkanavan salpaajilla tai pentoksifylliinillä. Kalsiumkanavan salpaajia voidaan käyttää myös paikallisesti perusvoiteeseen sekoitettuna.

Ehkäisy

Järkevällä pukeutumisella kylmänkyhmyjen ilmaantuminen voidaan ehkäistä kokonaan.

Kirjallisuutta

  1. Hassi J, Lehmuskallio E, Junila J, Rytkönen M. Paleltumat ja muut ihoon kohdistuvat kylmähaitat. Duodecim 2005; 121(4):454–9
  2. Maroon MS. Pernio. eMedicine (vaatii käyttäjätunnuksen). Päivitetty 4.5.2018.
  3. Kroshinsky D. Pernio (chilblains) www.uptodate.com