Yleistä

Valkosormisuus eli Raynaud'n ilmiö tarkoittaa tilannetta, jossa pienten verisuonten supistumisherkkyyden takia sormet ja usein myös varpaat muuttuvat kylmässä ensin valkoisiksi ja myöhemmin sinertäviksi ja punoittaviksi (kuva ). Ilmiön esiintyvyys väestössä on noin 3–5 %.

Raynaud'n ilmiö voi olla itsenäinen (primaarinen) tai liittyä muihin sairauksiin (sekundaarinen). Primaarinen muoto on näistä selvästi tavallisempi (> 80 %). Se on lievä ja hyvänlaatuinen oireyhtymä, jonka esiintyvyys nuorilla naisilla on jopa 10–20 %. Sen syntymekanismeja ei tarkkaan tunneta, mutta taustalla voi olla hiusverisuonten toiminnan poikkeava säätely. Sekundaarisessa Raynaud'n ilmiössä valkosormisuusoireet liittyvät ensisijaisesti reumaattisten sidekudossairauksien verisuonimuutoksiin.

Raynaud'n ilmiön oireet

Valkosormisuusoireessa yksi tai useampi sormi tai varvas muuttuu kylmässä vitivalkeaksi, kun verisuonet supistuvat epätavallisen voimakkaasti. Kohtaus kestää tyypillisesti noin 15–30 minuuttia. Sen voi laukaista paitsi kylmä ilma myös kylmän esineen koskettaminen, tuuli tai jopa ilmastoitu huone.

Oireen laukaiseva lämpötila vaihtelee suuresti. Useimmilla kynnys on 5–10 lämpöasteen tienoilla, mutta kostealla ilmalla ja uidessa oireet voivat tulla esiin jo 15–20 asteen lämpötilassa. Myös henkinen stressi, joka aktivoi sympaattista hermostoa, voi laukaista valkosormisuuskohtauksen yksinäänkin.

Sormien tai varpaiden jäähtymiseen liittyy puutumista, pistelyä ja kömpelyyttä ja lämpenemiseen kiputuntemuksia. Kun iho alkaa lämmetä, se muuttuu ensin sinerväksi ja lopulta punoittavaksi. Raynaud'n ilmiö on kuitenkin vain osalla potilaista kolmivaiheinen (valkoinen, sininen, punainen).

Raynaud'n ilmiön toteaminen

Raynaud'n ilmiön alkuvaiheen arvio ja mahdollisten tutkimusten käynnistäminen tapahtuu perusterveydenhuollossa. Valkosormisuus voidaan diagnosoida yleensä oireiden perusteella. Kätevä tapa, jota monet käyttävät, on ottaa kännykkäkameralla kuvia valkoisista sormista ja näyttää niitä lääkärin vastaanotolla.

Jos lievät valkosormisuusoireet ovat alkaneet nuorella iällä (usein jo teini-iässä) eikä muita oireita ole, ei lisätutkimuksia yleensä tarvita. Jos vaiva on kuitenkin vaikeampi, voidaan määrittää peruslaboratoriokokeita ja tumavasta-aineet. Mikäli ne ovat normaalit, kyse on hyvänlaatuisesta primaarisesta Raynaud'n ilmiöstä, joka voi edelleen lieventyä iän myötä ja joissakin tapauksissa hävitä kokonaan.

Sekundaarista Raynaud'n ilmiötä voidaan epäillä, jos valkosormisuusoire on vaikea, alkaa yli 30 vuoden iässä tai siihen liittyy muitakin oireita, esimerkiksi nivel- ja lihasoireita, silmien ja suun kuivuutta, erilaisia ihottumia, sormenpäiden haavaumia ja sydän- tai keuhko-oireita. Tällöin taustalla voi olla reumaattinen sidekudostauti, esimerkiksi systeeminen skleroosi, sekamuotoinen sidekudostauti tai yleistynyt punahukka (SLE).

Raynaud'n ilmiöön liittyvien sairauksien toteaminen

Reumaattiseen sidekudostautiin viittaavia laboratoriolöydöksiä ovat kohonnut lasko, anemia, valkuaisvirtsaisuus ja erityisesti koholla olevat tumavasta-aineet. Tutkimuksia jatketaan erikoissairaanhoidon reumatautien poliklinikassa, jos epäillään sidekudostautia tai valkosormisuusoireet ovat erityisen vaikeat.

Erikoislääkärin arvion lisäksi tärkeitä jatkotutkimuksia ovat tumavasta-aineiden tarkempi erittely ja sormien kynsinauhojen hiusverisuonten videokapillaroskopia. Näillä tutkimuksilla sidekudostauti voidaan yleensä varmentaa. Joskus taudin määrittämiseksi tarvitaan seurantaa ja uutta arviota. Jos tumavasta-aineet ja videokapillaroskopian tulokset ovat normaalit, kehittyvän sidekudostaudin riski on erittäin vähäinen.

Joskus sekundaarisen Raynaud'n ilmiön taustalla voi olla valtimonkovettumistauti, rannekanavaoireyhtymän aiheuttama hermopinne, jotkin lääkkeet (esim. beetasalpaajat), verisairaus tai työperäinen altistuminen toistuvalle tärinälle. Näiden sairauksien toteamiseksi tai poissulkemiseksi voidaan tarvita alan erikoislääkärin arviota.

Raynaud'n ilmiön itsehoito

Valkosormisuusoiretta voi itse hoitaa lämpimillä käsineillä ja yleensä lämpimällä vaatetuksella ja välttämällä tilanteita, joissa iho ja vartalo pääsevät jäähtymään. Nämä toimenpiteet yleensä riittävät lievän Raynaud'n ilmiön hoidoksi. Työssä tulisi huomioida kylmäaltistuksen (pakastealtaat, voimakas ilmastointi) ja tärinätyön välttäminen.

Vaikeiden oireiden hoidossa käsineiden ja jalkineiden sisään laitettavista lämpöpakkauksista voi olla hyötyä.

Tupakointi supistaa verisuonia, ja sen lopettaminen on tärkeää.

Raynaud'n ilmiön lääkehoito

Lääkehoitoa voidaan käyttää, jos itsehoitotoimenpiteet eivät riitä tai Raynaud'n oireet ovat vaikeita. Verisuonia laajentavat lääkkeet tehoavat yleensä paremmin primaarisessa kuin sekundaarisessa Raynaud'n ilmiössä, mikä johtuu sidekudostauteihin liittyvistä verisuonten rakenteellisista muutoksista. Verenpainetaudinkin hoidossa käytetyt kalsiumkanavan salpaajat ovat ensisijaisia lääkkeitä, nifedipiini on niistä käytetyin valmiste. Hoito aloitetaan yleensä hitaasti imeytyvällä valmisteella, ja annosta korotetaan asteittain. Fosfodiesteraasi-5:n estäjät (esim. silfenadiili), vaikuttavat myös verisuonia laajentavasti. Vaikeassa sidekudostauteihin liittyvässä valkosormisuusoireessa, kuten systeemisessä skleroosissa, jossa esiintyy ihohaavaumia ja verenkiertohäiriöitä, voidaan erikoissairaanhoidossa käyttää myös suun kautta tai suoneen annettavia erityisvalmisteita.

Sekundaarisessa Raynaud'n ilmiössä on tärkeää hoitaa myös taustalla olevaa muuta sairautta.