Yleistä

Tinnituksella eli korvien soimisella tarkoitetaan kuuloaistimusta, joka ei aiheudu ulkoisesta äänestä. Noin joka kymmenennellä ihmisellä tinnitus on jatkuvaa, mutta ajoittainen tinnitus on paljon yleisempää. Jos tinnitus on kestänyt yli kolme kuukautta, sitä kutsutaan pitkäkestoiseksi tai krooniseksi. Tinnitus on yhtä yleistä miehillä ja naisilla. Se yleistyy kuulon heikentyessä iän myötä, ja eläkeikäisistä jopa useammalla kuin joka neljännellä esiintyy tinnitusta. Sen perimmäistä aiheuttajaa ei tiedetä, mutta ikääntyminen, kuulon heikkenemä, välikorvatulehdukset, melu, masennus, keuhkoahtaumatauti, korvan aistinsoluille haitalliset lääkkeet, leukanivelongelmat ja pään ja kaulan vammat ovat sen tunnettuja riskitekijöitä. Myös perintötekijöillä on vaikutusta. Tinnitus on yleensä hankalampaa talvi- kuin kesäaikaan. Tinnituksen aiheuttamia oireita voidaan helpottaa monella tavalla.

Oirekuva

Tinnituksen luonne vaihtelee. Ääni voi olla vinkunaa, kohinaa, konemaista ääntä tai suhinaa. Olennaista on erottaa, kuuluuko ääni sydämen sykkeen tahdissa eli onko se pulsoivaa. Alle 5 % tinnituksesta on pulsoivaa. Kuten muissakin tinnituksissa, pulsoivan tinnituksen aiheuttaja jää usein epäselväksi. Joskus sen syynä on verisuonipullistuma tai -ahtauma, veren poikkeava virtaus tai muu hoidettavissa oleva syy. Pulsoiva tinnitus saattaa reagoida pään ja kaulan liikkeisiin, ja joskus lääkäri kuulee sen stetoskoopilla korvan takaa tai kaulalta. Pitkäkestoisessa pulsoivassa tinnituksessa tehdään usein verisuonten magneettikuvaus mahdollisten poikkeamien löytämiseksi.

Pitkäkestoisen tinnituksen ruokkimat kielteiset tunnereaktiot saattavat heikentää merkittävästi elämänlaatua. Tinnituspotilaat saattavat kertoa lisääntyneestä stressistä, kuulo-ongelmista, ääniherkkyydestä, oppimisvaikeuksista, unihäiriöistä, ahdistuksesta ja masennuksesta. Oireiden syy- ja seuraussuhteet eivät ole suoraviivaisia. Tinnitus lisää kielteisiä tunnereaktioita, mutta toisaalta jo olemassa olevat masennus ja ahdistus heikentävät tinnituksen sietokykyä. Tinnitukseen reagointi on yksilöllistä, ja onneksi reaktioita voidaan myös opetella muuttamaan. Sama voimakkuus ja ääni voi olla yhdelle sietämätöntä ja toiselle yhdentekevää.

Milloin hoitoon?

Tinnitusta on yritetty hoitaa monilla lääkkeillä ja valmisteilla, kuten kortisonilla, hermokipulääkkeillä, masennuslääkkeillä, melatoniinilla, vitamiineilla ja monenlaisilla yrttivalmisteilla (esim. neidonhiuspuu, Ginkgo biloba). Vaikka yksittäiset potilaat tuntuvat hyötyvän joistain valmisteista, ei mikään lääke ole osoittautunut tutkimuksissa ylivertaiseksi.

Tinnitusoireiden häiritsevyyttä ja niiden aiheuttamia reaktioita voidaan helpottaa monella tavalla. Tinnitus kuuluu voimakkaammin hiljaisuudessa, ja täydellisen hiljaisuuden välttäminen helpottaakin oiretta. Kun aivoille tarjoillaan kilpailevia ääniä, huomio hajaantuu, eikä kiinnity niin voimakkaasti tinnitukseen. Moni kokee luontoäänet, kuten veden solinan, tuulen tai aaltojen äänen, rauhoittaviksi. Miellyttävä musiikki tai rauhallinen äänikirja toimii myös usein.

On tärkeää pyrkiä eroon tinnituksen aiheuttamista voimakkaista, kielteisistä tunteista. Päämääräksi on tarkoituksenmukaisempaa asettaa tinnituksen häiritsevyyden väheneminen ja kielteisten reaktioiden purkaminen kuin itse tinnitusäänen täydellinen vaimeneminen. Asiallinen ja kannustava informointi, ohjaus ja käyttäytymisterapia ovat tutkitusti tehokkaita tinnituksen hoitomenetelmiä. Myös musiikkiterapialla on saavutettu hyviä tuloksia. Koeasetelman, jossa potilas kuuntelee viidesti viikossa ensin 90 minuuttia lempimusiikkiaan ja saa sen jälkeen 10 minuutin ajan ohjausta tinnitukseen liittyvistä mekanismeista on todettu vähentävän tinnituksen häiritsevyyttä ja kielteisiä reaktiota merkittävästi. Jos tinnitukseen liittyy uniongelmia, kannattaa hakeutua uneen perehtyneen lääkärin vastaanotolle.

Tinnituspotilaiden leukanivelongelmat ovat alidiagnosoituja ja -hoidettuja. Jopa kahdella kolmasosalla tinnituspotilaista on leukaniveleen liittyviä ongelmia. Toistaiseksi on epäselvää, missä määrin leukanivelongelmien hoito helpottaa tinnitusta. Jos tinnitus on hankalaa ja elämää rajoittavaa, leukanivelongelmiin perehtyneen hammaslääkärin arvio on perusteltu.

Tinnituspotilaan kuulo on aina syytä tutkia. Jos kuulo on heikentynyt, kuulokoje helpottaa tinnitusta ja lisää kuuloaistiin liittyviä myönteisiä kokemuksia. Sisäkorvaimplantti voi tulla kyseeseen vaikeassa kuulon huonontumisessa. Aivojen magneetti- ja sähköstimulaatiolla ja akupunktiolla on saatu vaihtelevia, osin positiivisia hoitotuloksia. Suomessa lähinnä Meniérèn tautiin käytetyn betahistiinin tehosta on myös kohtalaista näyttöä.