Meniérèn taudin esiintyminen ja aiheuttajat

Vaikka MT:n oireet kuvattiin lähes nykyisessä muodossaan jo vuonna 1861, ei taudin aiheuttajaa ole aktiivisesta tutkimustyöstä huolimatta pystytty selvittämään. Todennäköisesti taudin puhkeaminen on usean tekijän summa. Lähes kaikilla MT-potilailla havaitaan turvotusta sisäkorvan kalvoisissa rakenteissa. Turvotuksen määrällä ei kuitenkaan ole yhteyttä taudin voimakkuuteen, eikä tiedetä, mikä turvotuksen aiheuttaa. Syyksi on esitetty esimerkiksi viruksia, stressiä, autoimmuunitauteja ja pään vammoja, mutta mitään teoriaa ei ole pystytty varmistamaan. Uniapnea, migreeni ja reumasairaudet ovat MT-potilailla muuta väestöä tavallisempia. Vaikka noin joka neljännellä MT-potilaalla on tautia sairastava sukulainen, ei ole pystytty paikantamaan taudille altistavia geenejä. Jopa joka toisella MT-potilaalla on migreeni, mutta toisaalta migreeni on huomattavasti yleisempi kuin MT. Meniérèn taudin ja migreenin esiintyminen yhtä aikaa on yleisempää vaikeaoireisissa ja suvuittain esiintyvissä tautimuodoissa.

MT voi puhjeta missä iässä vain, mutta valtaosa tapauksista diagnosoidaan 30–60 -vuotiailla. Tauti on tavallisempi naisilla. Lasten tautimuoto on harvinainen.

Meniérèn taudin oireet ja taudinkulku

MT-diagnoosi voidaan tehdä, kun potilaalla on todettu taudille tyypilliset oireet ja kohtausten aikainen kuulon heikkenemä on varmistettu kuulotutkimuksessa. MT:n oireena ovat toistuvat, vähintään 20 minuuttia kestävät kohtaukset, joiden aikana esiintyy kiertohuimausta, pahoinvointia, kuulonalenemaa kuulon heikentymistä ja korvan täyteyden tunnetta tai tinnitusta. Alle 10 %:lla MT-potilaista esiintyy myös Tumarkinin kohtauksia, joissa tasapaino katoaa hetkellisesti niin, että ihminen saattaa lysähtää maahan. Kuulon heikkeneminen ilmenee alussa matalilla taajuuksilla ja etenee myöhemmin muille taajuuksille. Kun kohtaus on ohi, kuulo palaa ennalleen. Pitkään kestäneessä taudissa kuulo alkaa kuitenkin heiketä pysyvästi. Tauti alkaa yhdestä korvasta, mutta noin joka toisella potilaalla toinen korva alkaa oireilla myöhemmässä vaiheessa.

Kohtausten voimakkuudessa ja esiintymistiheydessä on suurta vaihtelua taudin eri vaiheissa ja ihmisten välillä. Alussa kohtauksia on yleensä useammin, jonka minkä jälkeen ne harvenevat ja myöhemmässä vaiheessa loppuvat useimmiten kokonaan. Kohtauksia voi tulla useita viikossa tai niiden välissä voi olla vuosia.

Milloin hoitoon?

Jos huimaukseen liittyy sekavuutta, puheen tuottamisen ongelmia tai halvausoireita, hoitoon on hakeuduttava välittömästi.

Epäselvän, voimakasoireisen huimauksen syy on syytä selvittää, ja lääkäriin kannattaa hakeutua viimeistään seuraavana aamuna.

Jos MT-diagnoosi on tehty ja kohtaus on samanlainen kuin aiemmin, ei hoitoon tarvitse hakeutua.

Meniérèn taudin hoito

Luottamuksellinen ja jatkuva hoitosuhde MT:n tuntevaan lääkäriin on olennainen osa onnistunutta hoitoa. Sairastuneen on tärkeää saada luotettavaa tietoa taudin kulusta ja omista mahdollisuuksistaan vaikuttaa siihen. Koska MT:n puhkeamiseen johtavaa prosessia ei toistaiseksi ymmärretä, ei tautiin ole olemassa parantavaa hoitoa. Säännölliset elintavat, riittävä uni, stressin välttäminen ja vähäsuolainen ruokavalio ovat omahoidon kulmakivet.

Jos häiritseviä kohtauksia esiintyy vähintään kerran kuukaudessa, aloitetaan yleensä betahistiini-lääkitys. Lääkitystä on jatkettava vähintään kolme kuukautta, ennen kuin sen tehoa voidaan arvioida luotettavasti. Betahistiiniä käytetään yleisesti MT:n hoitoon, mutta sen tehoa ei ole pystytty osoittamaan tutkimuksissa. Koska lääke on turvallinen ja edullinen ja selvästi auttaa joitain potilaita, se on Suomessakin ensisijainen lääke silloin, kun elintapahoito ei auta riittävästi. Myös nesteenpoistolääkkeitä voidaan käyttää. Huimauksen ja pahoinvoinnin hoitoon käytetään pahoinvointilääkkeitä.

Hankaliin huimausoireisiin saadaan usein helpotusta välikorvaan tärykalvon läpi ruiskutetusta gentamysiini-antibiootista. Gentamysiinin vaikutus perustuu tasapainoelimen aistinsolujen tuhoutumiseen, jonka seurauksena huimaus helpottuu. Paikallispuudutuksessa tehtävä hoito voidaan toteuttaa korvalääkärin vastaanotolla ja se voidaan toistaa tarvittaessa.

Erittäin hankalissa tapauksissa voidaan katkaista tasapainohermo, jolloin kiertohuimauskohtaukset loppuvat noin 80–90 %:lla potilaista. Hoito auttaa hyvin myös Tumarkinin kohtauksiin, jotka rajoittavat pahimmillaan merkittävästi normaalia elämää. Toimenpiteen seurauksena voi kuitenkin olla jatkuva tasapainoepävarmuus. Kirurgista hoitoa tarvitaan hyvin harvoin.

Meniérèn tautia sairastavat hyötyvät merkittävästi toisten MT-potilaiden kokemuksista ja vertaistuesta, jota on saatavilla esimerkiksi Huimaus- ja Meniere-liiton kautta.

Lopuksi

MT on krooninen sisäkorvasairaus, joka aiheuttaa huimausta, pahoinvointia ja kuulo-oireita. Taudin kulku on yksilöllinen, ja vaikeimmissakin tautimuodoissa on usein pitkiä, vähäoireisia vaiheita. Tauti voi myös muuttua täysin oireettomaksi. Elintapahoidolla ja lääkityksellä saavutetaan useimmiten hyvä hoitovaste. Pitkäkestoiseen tautiin liittyvää kuulon heikkenemistä voidaan hoitaa kuulokojeilla ja hankalimmissa tapauksissa sisäkorvaistukkeella. Vertaistuella on merkittävä rooli taudin eri vaiheissa.