Tämä artikkeli käsittelee paikallisia ihon paleltumia. Jäähtynyt henkilö ja vaikea hypotermia (ruumiinlämmön lasku) käsitellään omassa artikkelissaan.

Yleistä

Suomen talvisissa oloissa paleltumat ovat melko yleisiä, erityisesti alle –20 °C:n lämpötiloissa. Vaatteiden kostuminen ja tuuli lisäävät paleltuman syntymisriskiä. Samoin ääreisverenkiertoa muuttavat lääkkeet (esim. beetasalpaaja), tupakointi ja sairaudet, kuten valtimoahtaumat, voivat herkistää paleltumille.

Toisen tyyppinen paleltuma on erityisesti jalkaan pitkäaikaisen kylmän ja kostean altistuksen seurauksen syntyvä niin sanottu kylmävesivamma eli immersiovamma, jossa huonontuneen verenkierron seurauksena jalka turpoaa ja punoittaa lämmitettäessä. Samaa vaivaa tarkoittava ilmaus ”juoksuhautajalka” juontaa juurensa ensimmäisestä maailmansodasta, jolloin sotilaat kärsivät jatkuvasta kylmästä ja kosteudesta.

Suuri osa paikallisiin paleltumiin liittyvästä kudostuhosta syntyy sulamisvaiheessa tulehdusreaktion seurauksena (kuva ).

Paleltuman ensiapu

Paleltuman hoidossa on ensin arvioitava, onko paleltuneen henkilön ruumiinlämpö kokonaisuudessaan alentunut, sillä ensiapu määräytyy tämän mukaisesti.

Pelkän paleltuman hoidossa tärkeää on paleltuneen alueen lämmittäminen 37–42-asteisessa vedessä noin 20–30 minuutin ajan. Paleltunutta aluetta ei saa sulattaa avotulen lämmössä, koska tunnottomuuden vuoksi voidaan helposti saada aikaan paleltuman lisäksi palovamma. Lämmitettäessä paleltuma-alueella voi tuntua sietämätöntä kipua, jonka hoitaminen voidaan aloittaa esimerkiksi ibuprofeenilla tai parasetamolilla jo paleltuman lämmitysvaiheessa. Aluetta ei saa hieroa eikä hangata. Paleltuneelle annetaan nautittavaksi lämmintä juotavaa. Tupakointia ja alkoholinkäyttöä tulee hoidon aikana välttää, koska nämä heikentävät ääreisverenkiertoa. Vamma-alueen jatkohoito riippuu vaurion laajuudesta. Vammaan liittyvää kipua voidaan hoitaa tulehduskipulääkkeillä tai parasetamolilla.

Milloin hoitoon?

Pienet ja lievät paleltumat voidaan hoitaa itsehoidolla. Jos tunto, lämpö ja ihon normaali väri eivät ole palanneet tunnissa, on syytä hakeutua heti hoitoon. Samoin kannattaa tehdä, jos iholle nousee rakkuloita. Jos paleltunut alue on laaja, kuten iso osa raajaa, tulee aina hakeutua hoitoon.

Syviä paleltumavammoja hoidetaan päivittäisillä antiseptisillä kylvetyksillä. Kuolleen kudoksen poistoon ryhdytään tarvittaessa vasta, kun raja terveen ja kuolleen kudoksen välillä on selkeytynyt, mihin voi kulua viikkoja.

Paleltumavammoista voi hoidosta huolimatta jäädä jälkioireiksi tuntohäiriöitä, nivelkipuja, liikahikoilua ja kylmänarkuutta.

Paleltuman ehkäisy

Paleltumavammojen ehkäisyksi ei pidä käyttää pakkasvoiteita, jotka saattavat lisätä paleltumariskiä. Kylmässä tulee huolehtia riittävästä ja kosteutta eristävästä vaatetuksesta ja välttää nestehukkaa. Myös kohtuullinen liikunta kylmässä ylläpitää verenkiertoa kehon ääreisosissa.

Kirjallisuutta

  1. DynaMed [Internet, vaatii käyttäjätunnuksen]. Frostbite. EBSCO Information Services. Päivitetty 21.9.2024. Viitattu 29. huhtikuuta 2025. https://www.dynamed.com/condition/frostbite
  2. Lindford A, Paleltumavammat. Lääkärin tietokannat / Lääkärin käsikirja [online, vaatii käyttäjätunnuksen]. Kustannus Oy Duodecim. Päivitetty 11.2.2021.