Yleistä
Puremahaavalla tarkoitetaan vauriota, jossa purema rikkoo ihon ja mahdollisesti sen alla olevia kudoksia. Purema, jossa iho ei rikkoudu, voi aiheuttaa kipua ja ihonalaisia verenpurkaumia, mutta siitä ei yleensä ole muuta haittaa.
Puremahaavat voivat aiheuttaa terveydelle haittaa kahdella tavalla. Ensinnäkin itse purema vaurioittaa kudoksia ja syvälle tunkeutuessaan voi aiheuttaa muutakin tuhoa kuin ihon rikkoutumisen. Toiseksi vaurioituneen ihon kautta uhrin elimistöön kulkeutuu purijan suussa olevia bakteereita ja viruksia, jotka voivat aiheuttaa vakaviakin jälkiseurauksia.
Suomessa yleisin puremahaavan aiheuttaja on koira, sen jälkeen yleisyysjärjestyksessä tulevat kissa ja ihminen. Luonnonvaraisten eläinten puremat ovat harvinaisempia. Puremahaavana erillistapaus on kyyn purema, jossa pääongelma ei ole itse haava vaan siitä elimistöön joutunut myrkky.
Kaikkiin puremahaavoihin liittyy jäykkäkouristuksen mahdollisuus. Paras tapa ehkäistä jäykkäkouristus on pitää rokotus voimassa (ks. tarkemmin THL:n ohje tetanusrokotuksesta tapaturmatilanteissa).
Puremahaavan arviointi
Puremahaavaa ja sen hoidon tarvetta arvioitaessa on otettava huomioon sekä haavan sijainti että laajuus. Puremahaava aralla alueella kasvoissa tai korvalehdessä tai suurten verisuonten, hermojen, jänteiden tai nivelten läheisyydessä edellyttää yleensä aina terveydenhuollon ammattilaisen arviota. Koiranpuremissa vaurio on yleensä selvästi nähtävissä, mutta kissan aiheuttama haava on usein pistohaavan tyyppinen, jolloin ihossa on vain pienehkö vaurio, mutta se saattaa kuitenkin ulottua syvempiin kudoksiin. Haavan repaleisuudella ja syntyneen kudostuhon määrällä tai mahdollisesti irronneilla kudoskappaleilla on merkitystä hoidon kannalta.
Erityisen tärkeää on panna merkille purijaa koskevat seikat. Jos kyseessä on eläin, pannaan merkille, onko sen käyttäytyminen poikkeavaa. Jos luonnonvarainen eläin puree ilman minkäänlaista ärsyttämistä, on otettava huomioon vesikauhun mahdollisuus. Lepakon purema on harvinainen, mutta sen tapahtuessa on oltava yhteydessä terveydenhuoltoon päivystyksellisesti. Kotieläinten puremissakin tämä on otettava huomioon, jos eläimen käyttäytyminen on selvästi tavallisuudesta poikkeavaa. Ihmisen puremissa on tärkeää tietää, onko purija mahdollisesti hepatiittiviruksen tai HI-viruksen kantaja. Jos tietoa ei saada, asia arvioidaan tapauskohtaisesti.
Puremahaavan ensiapu
Puremahaava on hyvä tuoreeltaan puhdistaa runsaalla vesijohtovedellä ja antiseptisellä liuoksella sekä peittää puhtaalla kuivalla siteellä tai muulla puhtaalla kankaalla. Jos on epäily vesikauhusta, puremahaava tulisi pestä vedellä ja saippualla ja huuhdella saippua tarkoin pois.
Purressa mahdollisesti irtautunut kudoksen osa, esimerkiksi korvalehden palanen, voidaan mahdollisesti kiinnittää uudestaan, joten se kannattaa kuljettaa uhrin mukana hoitopaikkaan puhtaassa vettä pitävässä pussissa, joka on upotettu kylmään veteen.
Milloin hoitoon?
Aivan vähäiset puremahaavat, joissa ihovaurio on pieni eikä ole epäilyä hermojen tai jänteiden vauriosta (ks. Yläraajan vammat, Alaraajan vammat ja Haava), potilaalla on voimassa oleva jäykkäkouristusrokotus (viimeisestä pistoksesta alle 10 vuotta) eikä ole epäiltävissä vesikauhu-, maksatulehdus- tai HIV-tartuntaa, voi puhdistuksen jälkeen jättää ilman muita toimenpiteitä. Mikäli purema-alueelle kehittyy tulehduksen merkkinä turvotusta, lisääntyvää kipua ja punoitusta, on syytä hakeutua hoitoon heti. Ihmisen puremista tulehtuu noin 15–25 %, koiran 5–25 % ja kissan 30–60 %.
Kaikkien muiden kuin aivan vähäisiä vaurioita aiheuttaneiden puremien arviointiin ja hoitoon on syytä hakea ammattiapua. Puremahaavojen ompelun tarve arvioidaan erillisten periaatteiden mukaan terveydenhuollon toimipisteessä. Antibioottihoito voi olla vähäiseltäkin näyttävissä puremissa tarpeen, erityisesti käsien alueen tai sukupuolielinten läheisyydessä olevien sekä nivelen sisälle tai luuhun asti ulottuvien haavojen hoidossa ja useimmiten kissan tai ihmisen aiheuttamissa puremahaavoissa.
Tärkeää raajojen puremahaavojen jälkihoidossa on kohoasento, joka ehkäisee turvotuksen ja tulehduksen kehittymistä. Sairausloman tarve arvioidaan erikseen työnkuvasta riippuen. Työtapaturmaisissa puremissa on tärkeää olla yhteydessä työterveyshuoltoon, mikäli purema vaikuttaa työkykyyn tai työturvallisuuteen.
Kirjallisuutta
- Jääskeläinen I. Puremahaavat. Lääkärin tietokannat / Lääkärin käsikirja [online; vaatii käyttäjätunnuksen]. Kustannus Oy Duodecim. Päivitetty 10.9.2024.
- Koljonen V, Söderlund T, Mäkisalo H, Gissler M. Vaaralliset eläimet. Duodecim 2016;132:1247–51.
- Ellis R, Ellis C. Dog and cat bites. Am Fam Physician 2014;90(4):239–43 .
