Suonikohjujen syyt

Suonikohjuilla tarkoitetaan alaraajojen laskimoiden vajaatoimintaa. Vajaatoimintaan johtavat laskimoiden seinämissä tapahtuvat rakenteelliset muutokset ja laskimoiden läppien rappeutuminen. Tämän seurauksena henkilön seistessä paine laskimoissa nousee ja nestettä tihkuu verisuonten ulkopuolelle aiheuttaen jalkoihin muun muassa turvotusta. Turvotus lisääntyy yleensä päivän mittaan ja on tyypillisesti pahimmillaan iltaisin. Turvotukseen liittyy usein kipua ja kiristävää tunnetta sekä ihon kutinaa. Yöllä raajojen ollessa vaakatasossa turvotus vähenee. Tällöin voi kuitenkin esiintyä suonenvetoa, raajasärkyä tai jalkojen levottomuutta. Aikuisikäisistä noin 30–40 %:lla on pintalaskimoiden vajaatoimintaa, ja jopa 80 %:lla esiintyy iän myötä ihonalaisia laskimolaajentumia.

Suonikohjujen syntyyn vaikuttanevat paljon perintötekijät sekä naisilla raskaudet. Samoin seisomatyö ja ylipaino lisäävät laskimolaajentumien riskiä. Sen sijaan esimerkiksi sosiaaliryhmän, tupakoinnin tai alkoholinkäytön yhteyttä pintalaskimoiden vajaatoimintaan ei ole tieteellisesti osoitettu. Raskauden aikana syntyneet laskimolaajentumat yleensä lievittyvät synnytyksen jälkeen. Myös normaalipainoisilla esiintyy suonikohjuja. Tämä liittyy perintötekijöihin ja kudosten taipumukseen venyttyä ajan mittaan.

Suonikohjujen oireet

Pitkään jatkunut laskimoiden vajaatoiminta voi aiheuttaa ihon kutinaa ja vähittäistä tummumista (pigmentaatiota tai staasiekseemaa). Vajaatoimintaan liittyvä verenkierron häiriö voi joskus aiheuttaa säärihaavan. Tämä on kuitenkin harvinaista (<1 %).

Laajentuneet pinnalliset laskimot näkyvät sääressä ja joskus reidessäkin laajentuneina röllyköinä. Aina laskimoiden vajaatoimintaan ei kuitenkaan liity näkyviä suonikohjuja, vaan oireita voi aiheuttaa myös syvemmällä sijaitsevien laskimoiden vajaatoiminta.

Laskimovajaatoiminta voi edesauttaa pinnallisen laskimotukoksen kehittymistä. Oireena on tällöin laajentuneen laskimon arkuus ja punoitus. Syvän laskimotukoksen todennäköisyys kasvaa suonikohjuista vain vähän.

Suonikohjujen itsehoito

Pelkät laajentuneet pinnalliset laskimot ilman kipu- tai turvotusoireita eivät edellytä hoitoa. Lievässä laskimoiden vajaatoiminnassa, kun oireena on vain ajoittain turvotusta ja lievää kivistystä, turvotuksia voidaan ehkäistä kävelyllä, jolloin lihastoiminta jaloissa tehostaa nesteen poistumista. Pitkäaikaista seisomista tulee välttää, ja istuessa jalat on hyvä laittaa koholle. Ylipainon vähentäminen helpottaa laskimoveren paluuta alaraajoista.

Turvotuksen ja muiden oireiden vähentämiseen voidaan käyttää hoitona jalan koon ja tarvittavan puristusvoiman mukaan mitoitettuja hoitosukkia, jotka puristamalla estävät pinnallisten laskimoiden laajenemista ja tehostavat lihasten avulla tapahtuvaa nesteen pumppaamista alaraajoista. Laskimovajaatoiminnan aiheuttamia ihomuutoksia kannattaa tukisukkahoidon lisäksi hoitaa perusvoitein.

Hevoskastanjansiemenuute saattaa vähentää laskimoiden krooniseen vajaatoimintaan liittyviä oireita (jalkakipuja, turvotusta ja kutinaa). Samoin laskimoiden jäntevyyttä lisäävät ns. flebotoniset aineet voivat vähentää laskimovajaatoimintaan liittyvää turvotusta. Tällaisia aineita on eräissä viininlehtiuutetta ja flavonoideja sisältävissä rohdosvalmisteissa.

Milloin hoitoon?

Päivällä kehittyvän ja yöllä poistuvan säärten ja jalkaterien turvotuksen vuoksi on syytä hakeutua hoitoon, jos hoitosukkien käytöstä ei ole oireeseen riittävää apua. Lääkärin tutkimuksessa voidaan varmistua vaivan syystä. Suonikohjujen kajoava hoito on tarpeen, jos hoitosukka ei riitä pitämään oireita poissa tai jos vajaatoimintaisista laskimoista aiheutuu ihomuutoksia tai säärihaava.

Suonikohjujen hoito

Suonikohjujen hoito suunnitellaan yksilöllisesti. Hoitosuunnitelma perustuu ultraäänitutkimukseen, jossa selvitetään sairaiden laskimoiden sijainti ja laajuus. Ensisijaisesti virtaus sairaissa laskimoissa lopetetaan kuumentamalla sairas suoni umpeen (ns. lämpökatetrihoito eli laser- tai radiotaajuushoito). Pienikokoisten laskimoiden virtaus voidaan lopettaa myös ruiskuttamalla laskimoon lääkeaineen ja ilman seosta (ns. vaahtoa). Vaahto vaurioittaa suonen seinämää siten, että suoni arpeutuu ja tukkiutuu.

Toimenpiteen jälkeen käytetään yleensä tukisukkaa, kuitenkin korkeintaan viikon ajan. Tukisukkahoidon kesto toimenpiteen jälkeen määritellään yksilöllisesti. Kuten kaikkiin toimenpiteisiin, myös suonikohjuhoitoihin liittyy laskimotukoksen mahdollisuus. Syvä laskimotukos on kuitenkin suonikohjutoimenpiteiden jälkeen harvinainen. Mikäli potilaan toimenpiteeseen liittyvä syvä laskimotukosriski arvioidaan kohonneeksi esimerkiksi ylipainon tai tupakoinnin vuoksi, riskiä voidaan vähentää verenohennuslääkityksellä.

Suonikohjujen ehkäisy

Pohjelihaspumpun toiminta ja käveleminen muodostavat laskimoiden toiminnan kulmakiven. Ilman näitä alaraajat väistämättä turpoavat, eivätkä kajoavat toimenpiteet lievitä oireita. Jos kävely on esimerkiksi ruumiinrakenteen tai nivelrikon vuoksi hankalaa, pohjelihaspumppua voidaan aktivoida myös nilkan ojennuskoukistusliikkein.

Merkittävässä lihavuudessa (BMI > 30) vatsaontelonpaine ylittää laskimopaineen. Tämä heikentää laskimopaluuta ja aiheuttaa laskimovajaatoiminnan kaltaisia oireita. Ilmiön syntymekanismin vuoksi tilaa ei ole mahdollista kajoavin toimenpitein lievittää, vaan hoito koostuu painonhallinnasta, tukisukasta ja pohjelihaspumpun aktivoinnista ensisijaisesti kävellen. Painonhallinta vähentää myös potilaan todennäköisyyttä sairastua ruusuun niin imuneste- kuin laskimokierronkin helpottuessa vatsaontelon paineen pienentyessä.