Säärihaavat liittyvät useimmiten laskimo- tai valtimosairauksiin. Usein taustalla on monia syitä, kuten valtimoiden kalkkeutuminen, diabetes, sydämen vajaatoiminta, ylipaino ja tupakointi. Haavat reagoivat huonosti paikallishoitoihin, ellei taustalla oleviin syihin puututa. Pitkäaikaisia (kroonisia) alaraajahaavoja on 0.1–0.8 %:lla väestöstä.

Laskimoperäinen haava

Suurin osa kroonisista alaraajahaavoista on laskimovajaatoiminnan aiheuttamia. Suonikohjut ja laskimoläppien vaurioituminen aiheuttavat sääreen turvotusta ja lisäävät laskimopainetta, mikä edesauttaa haavan syntymistä. Myös aiemmin sairastettu syvä laskimotukos tai ruusu altistavat säärihaavalle. Laskimoperäinen haavauma sijaitsee tavallisesti säären sisäsivulla nilkan kehräsluun yläpuolella (kuva ), ja ympäröivä ihoalue on punertava tai pigmentoitunut. Se on yleensä kivuton, kostea ja kellertäväkatteinen.

Kuva

Krooninen haava sääressä. Krooninen haava säären alaosassa. Ulkonäkö sopii laskimoperäiseen säärihaavaan: se sijaitsee säären alaosassa ja ympäröivä iho on pigmentoitunut ja kiiltävän, kovettuneen näköinen. Haava on punakka ja kostea ja siinä on vaaleaa fibriinikatetta.

Laskimohaava paranee useimmissa tapauksissa melko nopeasti, kun paikallishoidon lisäksi laskimopainetta pienennetään tukisidosten tai hoitosukkien avulla. Haavan paikallishoito valitaan tapauskohtaisesti, ja joskus haava suljetaan ihosiirteellä. Laskimovajaatoiminta hoidetaan tarpeen mukaan kirurgisesti.

Valtimoperäinen haava

Valtimoperäinen haava on yleensä sääressä tai jalkaterässä. Siihen liittyy usein diabetes (kuva ). Muita riskitekijöitä ovat ikääntyminen ja tupakointi. Haavassa on mustaa, kuollutta kudosta (nekroosia), ja sitä särkee voimakkaasti. Valtimopulssit tuntuvat huonosti, ja raaja on viileä. Verenkierron tilaa selvitetään ultraäänilaitteella ja varjoainekuvauksen avulla, ja tukoksia ja ahtaumia avataan mahdollisuuksien mukaan pallolaajennuksella tai verisuonikirurgisilla leikkauksilla. Mikäli valtimoverenkiertoa onnistutaan oleellisesti parantamaan, kipu häviää ja haava paranee.

Kuva

Diabeetikon säärihaava. Säärihaavassa osa ihosta puuttuu ja esillä on punaista herkästi vuotavaa kudosta, jota usein peittää vaalea kate. Lisää tietoa diabeteksesta: ks. artikkeli .

Diabetekseen liittyvä haava

Diabeteksen seurauksena syntynyt haava on tyypillisesti päkiässä tai kantapäässä, joskus varpaissa (kuva ). Diabeettisen haavan taustalla on ääreishermojen häiriö eli neuropatia, valtimoverenkierron heikentyminen ja kudosten ja nivelten jäykistyminen. Haavauma alkaa yleensä viattoman näköisestä hiertymästä tai pienestä vammasta, joka herkästi tulehtuu. Haavaumien ehkäisyyn pitää kiinnittää huomiota ja niiden hoito on tärkeää. Jos haava tulehtuu tai pitkittyy, on syytä hakeutua lääkäriin. Syntyneitä haavaumia hoidetaan mm. kävelykipsillä, joka poistaa haava-alueelle kohdistuvan paineen. Diabeteksen jalkaongelmista ja niiden ehkäisystä on oma artikkeli.

Kuva

Diabeettinen haavauma varpaassa. Pitkäkestoinen diabetes johtaa usein raajojen verenkierron ongelmiin, jotka vaikeuttavat haavan paranemista. Tässä tapauksessa tehokas paikallishoito ei auttanut, vaan varvas jouduttiin osittain amputoimaan.

Muita syitä

Nekrobioosissa voi esiintyä kivuliaita, huonosti parantuvia haavoja etenkin säärten etupinnoilla. Harvinaisessa pyoderma gangrenosumissa haavaumia on yleensä useita. Ne syntyvät nopeasti, ja niille on tyypillistä voimakas kipu. Harvinaisempia säärihaavojen aiheuttajia ovat nivelreuma, verisuonitulehdus ja pahanlaatuiset kasvaimet.

Kirjallisuutta

  1. Käypä hoito -suositus Krooninen alaraajahaava
  2. Halmesmäki K, Eskelinen E, Isoherranen K, Saarinen J. Laskimohaavat ja niiden hoito. Suomen Lääkärilehti 2017;72(8):498-504.