Säärihaavat liittyvät useimmiten laskimo- tai valtimosairauksiin. Haavan taustalla voi olla muun muassa laskimoiden vajaatoiminta, valtimoiden kalkkeutuminen, diabetes, sydämen vajaatoiminta, ylipaino ja tupakointi. Haavat reagoivat huonosti hoitoon, ellei taustalla oleviin syihin puututa.

Pitkäaikaisen (kroonisen) alaraajahaavan saa jossakin vaiheessa elämäänsä 1–6 % väestöstä, ja haavojen esiintyvyys lisääntyy iän myötä.

Laskimoperäinen haava

Suurin osa kroonisista alaraajahaavoista on laskimovajaatoiminnan aiheuttamia. Suonikohjut ja laskimoläppien vaurioituminen aiheuttavat sääreen turvotusta ja lisäävät laskimopainetta, mikä edesauttaa haavan syntymistä. Myös aiemmin sairastettu syvä laskimotukos tai ruusu altistavat säärihaavalle.

Laskimoperäinen haavauma sijaitsee tavallisesti säären sisäsivulla nilkan kehräsluun yläpuolella (kuva  ), ja ympäröivä ihoalue on punertava tai pigmentoitunut. Haava on yleensä kivuton, kostea ja kellertäväkatteinen.

Laskimohaava paranee useimmissa tapauksissa melko nopeasti, kun paikallishoidon lisäksi laskimopainetta pienennetään tukisidosten tai hoitosukkien avulla. Haavan paikallishoito valitaan tapauskohtaisesti, ja joskus haava suljetaan ihosiirteellä. Laskimovajaatoiminta hoidetaan tarpeen mukaan kirurgisesti tai muulla kajoavalla hoidolla.

Valtimoperäinen haava

Valtimoperäinen haava sijaitsee yleensä sääressä tai jalkaterässä. Siihen liittyy usein diabetes. Muita riskitekijöitä ovat korkea ikä ja tupakointi. Haavassa on mustaa, kuollutta kudosta (nekroosia), ja sitä särkee voimakkaasti. Valtimopulssit tuntuvat huonosti, ja raaja on viileä.

Verenkierron tilaa selvitetään ultraäänilaitteella ja varjoainekuvauksen avulla, ja tukoksia ja ahtaumia avataan mahdollisuuksien mukaan verisuonikirurgisilla toimenpiteillä, kuten pallolaajennuksella. Mikäli valtimoverenkiertoa onnistutaan oleellisesti parantamaan, kipu häviää ja haava paranee.

Diabetekseen liittyvä haava

Diabeteksen seurauksena syntynyt haava on tyypillisesti jalkaterässä tai kantapäässä, joskus varpaissa (kuva ). Diabeettisen haavan taustalla on ääreishermojen toimintahäiriö (neuropatia), valtimoverenkierron heikentyminen ja ulkoisen syyn, kuten hankauksen, aiheuttama vaurio. Haava alkaa yleensä viattoman näköisestä hiertymästä tai pienestä vammasta, joka herkästi tulehtuu.

Haavaumien ehkäisyyn pitää kiinnittää huomiota muun muassa jalkineiden valinnassa, ja haavojen varhainen hoito on tärkeää. Jos haava tulehtuu tai sen paraneminen pitkittyy, on syytä välittömästi hakeutua lääkäriin. Syntyneitä haavoja hoidetaan muun muassa verisuonikirurgisilla toimenpiteillä ja kävelykipsillä, joka poistaa haava-alueelle kohdistuvan paineen. Diabeteksen jalkaongelmista ja niiden ehkäisystä on oma artikkelinsa.

Muita syitä

10–20 %:ssa tapauksista kroonisen säärihaavan syy on muu kuin verenkiertoperäinen. Näiden niin sanottujen epätyypillisten haavojen taustalla voivat olla esimerkiksi ihon verisuonitulehdus (vaskuliitti), haavautuva ihotulehdus (pyoderma gangrenosum) tai pahanlaatuiset kasvaimet.