Yleistä

Normaalin silmän verkkokalvossa on kolmenlaisia tappisoluja, jotka reagoivat eriväriseen valoon: siniseen, vihreään ja punaiseen. Ne tekevät mahdolliseksi kaikkien eri värien ja niiden sävyjen erottamisen. Synnynnäisessä värinäön häiriössä yksi tai useampi tappityyppi toimii puutteellisesti, mikä aiheuttaa vaikeuksia värien erottamiseen. Tällöin puhutaan värinäön heikkoudesta ja ääritapauksessa värisokeudesta. Tosin ainoastaan harvinainen kaikkien tappityyppien puutos aiheuttaa täydellisen värinäön puutteen, jolloin henkilö erottaa vain mustaa, valkoista ja harmaan sävyjä.

Koska tappisolujen herkkyys on parhaimmillaan kirkkaassa valossa, kaikilla ihmisillä värien erotuskyky heikkenee hämärässä. Heikossa valossa valon aistiminen silmän verkkokalvolla siirtyy pelkästään valon voimakkuutta aistivien sauvasolujen hoidettavaksi ("hämärässä kaikki kissat ovat harmaita").

Tavallisimmat värinäön häiriöt ovat periytyvät puna-viher- ja viher-punaheikkoudet, joissa punaista tai vihreää valoa erottava tappisolutyyppi toimii puutteellisesti. Niitä esiintyy 8 %:lla miehistä ja 0,5 %:lla naisista. Tutkimusten mukaan jopa 40 % puna-viherheikoista miehistä on tietämättömiä tästä ominaisuudestaan. Muut värisokeustyypit, esimerkiksi sinistä aistivien tappisolujen puutteellinen toiminta, ovat huomattavasti harvinaisempia.

Värinäön häiriöiden oireet ja merkitys

Värinäön häiriöt aiheuttavat jossakin määrin hankaluuksia (esim. punaisen ja vihreän LED-merkkivalon erottaminen) tai vakavampiakin ongelmia (esim. merimerkkien erottaminen) jokapäiväisessä elämässä sellaisissa tilanteissa, joissa värien tarkka erottelu olisi tarpeen. Vaikka puna-viher- ja viher-punaheikko erottaakin värejä, joidenkin värien ja sävyjen erottaminen on vaikeaa tai mahdotonta.

Eräissä ammateissa, joissa värien erottelu on sekä tärkeää että välttämätöntä, on vaatimuksena normaali väriaisti. Tällaisia ammatteja ovat muun muassa lentäjä, rautatietyöläinen ja laivojen kansihenkilöstö. Myös monissa kemian ja vaateteollisuuden, graafisten alojen ja sähkö- ja elektroniikka-alojen töissä normaali värinäkö on tarpeen työssä käytettyjen värien erottamiseksi.

Värinäön tutkimisessa voidaan käyttää esimerkiksi Ishiharan testitaulua sekä Panel D15 -testiä. Värinäkö tutkitaan kaikilta 8. luokan terveystarkastuksessa.

Kirjallisuutta

  1. Mäntyjärvi M, Leinonen M. Värinäön tutkimukset. Kirjassa: Silmätautien käsikirja. Seppänen M, Kaarniranta K, Setälä N, Uusitalo H, toim. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim 2022.