Vaginismin syitä ja taustaa

Vaginismin syntyperä on monimutkainen. Taustalla ajatellaan olevan moninaisia biologisia tapahtumaketjuja, joita psykologiset ja sosiaaliset tekijät muokkaavat. Nämä ketjut vaikuttavat lantion alueen ja aivojen yhteistoimintaan ja voivat sekoittaa normaaleita seksuaalireaktioita. Vaginismin syntyperän ymmärtäminen on tärkeää, sillä se ohjaa häiriöistä kärsivät perinteisen gynekologisen hoidon lisäksi psyykkisen tuen piiriin.

Vaginismia voisi luultavasti parhaiten kuvata psykoseksuaalisten kielteisten kokemusten aiheuttamaksi kehon suojelukeinoksi. Vaginismin taustalle on yleisesti ehdotettu noidankehää, jossa yhdynnän tai muun penetraation pelko johtaa ahdistukseen ja edelleen lantionpohjan lihasten tahattomaan jännittymiseen. Usein ihminen alkaa vältellä intiimiä läheisyyttä ja seksiä kokonaan. Välttämiskäyttäytyminen lisää entisestään kynnystä seksiin ja aiheuttaa suhteetonta pelkoa liittyen penetraatioon. Ahdistuksen lisäksi yksilöllä voi olla muitakin voimakkaita, usein tunnistamattomiakin tunteita, kuten pelkoa, inhoa, häpeää ja vihaa.

Vaginismin taustalla on usein monia tekijöitä. Yleisimpiä vaginismille altistavia ja sitä ylläpitäviä tekijöitä ovat

• yhdyntäkipuun liittyvä kivun pelko
• puutteellinen tieto tai ymmärrys genitaalialueen anatomiasta ja fysiologiasta
• seksuaalikokemusten vähäisyys tai niiden puute
• suorituspaineisiin liittyvä ahdistus (esim. yhdynnän onnistumisen tai nautinnon tuottamisen odotukset)
• parisuhdekonfliktit, fyysinen väkivalta tai emotionaalinen kaltoinkohtelu
• seksuaalinen trauma tai hyväksikäyttö
• synnytyksen, menopaussin tai kirurgisten toimenpiteiden jälkeiset anatomiset tai fysiologiset muutokset
• emättimen limakalvojen riittämätön kostuminen
• infektiot ja muut gynekologiset tai yleislääketieteelliset sairaudet (esim. valkojäkälä, endometrioosi).

Vaginismin oireet

Vaginismissa emättimen ympärillä olevat lihakset supistuvat tahattomasti ja voimakkaasti niin, että esiintyy jatkuvasti tai toistuvasti vaikeutta sallia peniksen, sormen tai jonkin naisen haluaman esineen viemistä emättimeen.

Vaginismista kärsivät kuvaavat usein, että yhdynnässä tai muussa penetraatiossa tuntuu kuin "seinä olisi vastassa". Tilanteeseen voi liittyä ahdistusta, suhteetonta pelkoa ja paniikkihäiriön kaltaisia kehon tuntemuksia. Näissä sydämen syke kiihtyy, rintaa puristaa ja silmissä voi sumentua.

Vaginismiin liittyvät muut oireet

Vaginismiin voi liittyä muita oireita, kuten ahdistuneisuutta ja masennusta. Lisäksi vaginismista kärsivillä tiedetään esiintyvän korostuneesti kielteistä asennoitumista seksuaalisuuteen sekä joskus suoranaista inhoa seksiä kohtaan. Taustavaikuttimiksi on todettu muun muassa vanhanaikaiset moraalikäsitykset ja arvot, lapsuudessa koettu seksuaali- tai muu vakivalta, uskonnollinen vanhoillisuus sekä ympäristötekijät. Monet ovat raportoineet myös epämiellyttäviä kokemuksia liittyen ensimmäisiin yhdyntöihin tai lääketieteellisiin tutkimuksin.

Milloin hoitoon?

Kun yhdyntä tai muu penetraatio ei onnistu tai aiheuttaa kipua, pelkoa tai ahdistusta, on aiheellista hakeutua hoitoon.

Hoitoon voi hakeutua omalle lääkärille tai gynekologille, joka arvioi tilanteen ja suunnittelee yhdessä potilaan kanssa jatkohoitoa.

Vaginismin toteaminen

Ennen lääkärin antamaa vaginismidiagnoosia varmistetaan, ettei taustalla ole sukuelinalueen rakenteellisia syitä ja muihin sairauksiin liittyviä tilanteita (mm. tulehdukset, endometrioosi, arpi, kireä immenkalvo tai emättimen ahtauma). Gynekologinen tutkimus pyritään tekemään erityisen rauhallisesti ja kipua tuottamatta. Aina gynekologinen tutkimus ei onnistu vaginismin ja siihen liittyvän pelkoreaktion vuoksi. Tällöin tutkimusta ei tehdä väkisin, vaan pohditaan esimerkiksi nukutuksessa tehtävän gynekologisen tutkimuksen tarvetta.

Vaginismin hoito

Toisin kun yleensä luullaan, vaginismista kärsivä ei pysty pelkällä tietoisella tahdonalaisella rentoutumisella parantumaan oireestaan. Monesti tarvitaan pidempää terapiaa, jonka voi toteuttaa joko seksuaaliterapeutti tai seksuaalihäiriöihin perehtynyt psykoterapeutti. Mikäli taustalta hahmottuu koettu seksuaalinen tai muu väkivalta, voidaan tarvita traumaterapiaa.

Keskeistä on välttämiskäyttäytymisen hoito auttamalla ihmistä hyväksymään genitaalialueen osaksi kehoaan. Hoidossa käytetään peiliharjoituksia oman anatomian hahmottamiseksi ja hyväksymiseksi. Lisäksi siedätetään genitaalialuetta pikkuhiljaa kosketukselle sormin tai erityisillä laajennuspuikoilla, dilataattoreilla. Harjoitteet voidaan tehdä yksin tai yhdessä kumppanin kanssa.

Koska seksuaalihäiriöiden hoito suuntautuu paljon myös häpeän hoitoon, terapian lisäksi turvallisesta hyväksyvästä parisuhteesta on paljon apua. Se voi mahdollistaa potilaan tulemisen todeksi omana ihanana inhimillisen epätäydellisenä itsenään. Keskeistä on turvallisuuden tunteen vahvistaminen. Mindfulness tarjoaa keinoja kehon rauhoittamiseen ja samalla vaginismin hoitoon.

Hoidossa fysioterapialla on tärkeä merkitys.

Seksuaalineuvonnassa ja -terapiassa painotetaan intiimin läheisyyden monipuolisia vaihtoehtoja. Emätinyhdyntä on ainoastaan yksi tapa toteuttaa seksuaalisuutta. Vulvallisen nautinnon keskeinen anatominen elin on klitoris eikä penetratiivinen seksi ole välttämätöntä edes raskaustoiveen vuoksi.