Todellisuuden luonne on syvällinen filosofinen kysymys, mutta kliinisessä psykiatriassa todellisuus tarkoittaa lähinnä sitä, minkä useat ihmiset pystyvät yhdessä jakamaan ja toteamaan. Hallusinaatiot ovat eri asia kuin deluusiot (harhaluulot) tai niin sanotut illuusiot. Harhaluuloissa ei koeta aistielämystä, vaan kysymys on harhaisesta käsityksestä tai ajattelusta. Kärjistäen voisi kuvailla, että jos henkilö uskoo (perusteettomasti), että häntä tarkkaillaan, kysymys on deluusion tasoisesta harhaisesta käsityksestä. Mutta jos henkilö myös näkee (perusteettomasti) tarkkailuun käytettäviä kameroita tai haistaa asunnossaan tarkkailijoiden hajua, kysymys on harha-aistimuksista.

Illuusion eli aistihairahduksen yhteydessä aistimus kokemuksena saattaa saada virikkeen todellisuudesta, mutta ihminen tulkitsee sen väärin. Illuusio on todellisuuteen perustuvan aistielämyksen vääristymä — kuten näkökentässä näkyvän näkeminen pienenä (mikropsia) tai suurena (makropsia) tai kuullun hetkellinen väärinkuuleminen. Klassinen kuvaus illuusiosta on Shakespearelta: ”Pimeässä kivikin voi saada karhun muodon.” Illuusiot menevät yleensä nopeasti ohi.

Erilaiset harha-aistimukset ja illuusiot ovat suhteellisen tavallisia ilmiöitä etenkin stressin, traumaattisten kokemusten ja muistojen yhteydessä sekä unen ja valveen rajalla. Harha-aistimuksia voi ilmetä kaikkien aistien alueella, ja niiden luonne voi vaihdella hetkittäisistä kokemuksista hyvin eläviin näkökokemuksiin ja vieraiden äänten käymään keskusteluun.

Harha-aistimukset ovat luonteeltaan mielisairauteen verrattavia (psykoottisia), jos henkilö on vakuuttunut niiden todellisuudesta ja ne muodostuvat erilaisten harhaluulojen perustaksi. Psykoottisesta sairaudesta kärsivä henkilö voi kuitenkin ääniä kuullessaan usein ymmärtää ne vain harha-aistimuksikseen. Sairautensa vakavammissa vaiheissa hän voi menettää tyystin todellisuudentajunsa uskoen ehdottomasti harha-aistimustensa todellisuuteen.

Harha-aistimukset ovat yleinen oire erityisesti skitsofreniassa. Tavallisimmat harha-aistimukset skitsofreniassa ovat luonteeltaan kuuloharhoja, jolloin henkilö kuulee äänen kommentoivan hänen käytöstään tai kehottavan häntä tekemään jotain tai kuulee kahden äänen keskustelevan. Skitsofreniassa voi kuitenkin ilmetä myös erilaisia ja joskus hyvin outoja kosketus-, haju- tai näköharhoja. Myös psykoottisissa depressioissa tai manioissa voi ilmetä kuuloharhoja, joissa ääni syyttää, moittii tai kommentoi sairaudesta kärsivää.

Dissosiatiivisissa tiloissa ja traumaperäisissä häiriöissä ahdistavien tilanteiden tai muistojen yhteydessä voi ilmetä erilaisia harha-aistimuksia, illusorisia näköaistimuksia tai harha-aistimuksen kaltaisia kokemuksia, joissa henkilö voi kuulla esimerkiksi traumaattiseen muistoon liittyviä ääniä tai kokea ympäristönsä oudolla tavalla muuttuneeksi (derealisaatio) tai olevansa itsensä ulkopuolella (depersonalisaatio). Traumaattisiin muistoihin perustuvat harha-aistimukset tai todellisuutta vääristävät kokemukset voivat olla niin todenmukaisia, että ne voidaan tulkita skitsofrenian tai muun psykoottisen tilan oireiksi.

Harha-aistimuksia ilmenee oireena myös sekavuustiloissa (deliriumissa) sekä joissakin neurologisissa ja aineenvaihdunnan häiriöissä.

Toistuvat harha-aistimukset ovat useimmiten vakavan psykiatrisen sairauden esioire tai oire. Tämän vuoksi toistuvia tai pitkittyviä harha-aistimuksia kokevan on aina viisasta kääntyä lääkärin puoleen tai ylipäätään hakeutua mielenterveyden ammattilaisen arvioon.

Harha-aistimuksia ja niiden ahdistavuutta voidaan lievittää tai hoitaa psykoosilääkkeiden ja muun psykoosihoidon avulla. Hyviä kokemuksia on saatu myös esimerkiksi ääniä kuulevien potilaiden ryhmistä, joissa on voitu jakaa tietoa harhoista ja harjoitella harhojen kanssa selviytymistä, jos niitä ei saada hoidolla muuten poistettua.