Yleistä

Peliriippuvuus voi tarkoittaa joko rahapeli- tai digipeliriippuvuutta. Kun pelaaminen on kehittynyt riippuvuuden tasolle, sille on ominaista hallinnan menettäminen ja vaikeus. Tällöin lopettamisesta voi seurata vieroitusoireita, kuten hermostuneisuutta, keskittymiskyvyn ongelmia ja unettomuutta. Pelaamisen merkitys kasvaa, ja se muuttuu ensisijaiseksi suhteessa muihin kiinnostuksen kohteisiin ja päivittäisiin toimintoihin. Pelaaminen jatkuu tai jopa lisääntyy sen aiheuttamista kielteisistä seurauksista huolimatta.

Pelaaminen voi olla jatkuvaa, kausittaista tai toistuvaa. Riippuvuustasoinen pelaaminen voi heikentää merkittävästi toimintakykyä tai aiheuttaa huomattavaa kuormitusta yksilölle itselleen, perheelle, muihin sosiaalisiin suhteisiin, koulutukseen, työhön tai elämän muille tärkeille osa-alueille.

Sekä rahapeli- että digipeliriippuvuudet ovat vakavia sairauksia, jotka heikentävät yksilön elämänlaatua. Siksi varhainen tunnistaminen ja tuen ja hoidon piiriin hakeutuminen on tärkeää.

Peliriippuvuuden yleisyys

Rahapeliriippuvuuden oireet

Rahapeliriippuvuudelle on tyypillistä niin kutsuttu pelaamisen kierre, jossa pelaaminen jatkuu voitosta tai häviöstä huolimatta. Voitto ei takaa pelaamisen loppumista, vaan on yleensä pelaamista kiihdyttävää. Voittoputkessa pelaamista jatketaan tavoitteella "tuplata" voitot, ja pelaaja saattaa jopa kasvattaa panoksia. Tappiotilanteessa pelaaja jatkaa niin ikään pelaamista, nostaa panoksia ja pelaa suuremmilla summilla kuin on aluksi ajatellut pelaavansa, aikomuksenaan voittaa häviämänsä rahat takaisin. Molemmissa tilanteissa pelaaminen kiihtyy entisestään ja tuloksena on tyypillisesti huomattava taloudellinen ahdinko.

Rahapelaamisen motiivina on aina mahdollisuus voittaa rahaa, vaikka tilastollisesti häviäminen on todennäköisempää. Pelaamiseen liittyy usein voimakkaita tunteita, kuten pelaamisen tuoma jännitys, jos elämässä ei muuten koeta olevan riittävästi jännitystä. Pelaamisen tiedetään toimivan myös pakokeinona vaikeiden tunteiden käsittelystä tai arjen haasteista. Rahapelaaminen koetaan hetkellisenä helpotuksena ahdistuksen tai masennuksen tunteeseen, kun kaikki muu ympärillä unohtuu hetkeksi.

Pelaamisella saatetaan myös palkita itseä tai juhlistaa jotakin tapahtumaa. Rahapeliriippuvuuden kehityskulkuun kuuluu se, että aluksi pelaaminen saa aikaan miellyttäviä tunteita. Tämä aktivoi aivojen mielihyväjärjestelmää, mikä kannustaa pelaamaan yhä enemmän. Ajan myötä pelaamisesta tulee pakonomaisempaa, eikä sitä harrasteta positiivisten tunteiden vuoksi vaan negatiivisten tunteiden välttämiseksi.

Rahapeliriippuvuuden taustatekijät

Rahapeliriippuvuus on päihde- ja aineriippuvuuksien kaltainen aivojen sairaus, jossa dopamiini näyttäisi olevan keskeisessä roolissa. Neurobiologian ja geneettisten tekijöiden lisäksi rahapeliriippuvuudelle altistavia tekijöitä ovat sosiaaliset tekijät ja ympäristötekijät (rahapelien saatavuus ja hyväksyttävyys), persoonallisuustekijät (kuten impulsiivisuus, epäsosiaalisuus ja emotionaalinen epätasapaino), sekä kehitykselliset häiriöt (kuten ADHD).

Rahapeliriippuvuuteen liittyy varsin usein alkoholi- tai huumeriippuvuus tai aineiden väärinkäyttö. Rahapeliriippuvuuteen liitetään myös persoonallisuushäiriöt. Masennustilat, masentuneisuus, yksinäisyys ja sosiaalinen syrjäytyneisyys lisäävät alttiutta rahapeliriippuvuuden kehittymiselle ja kroonistumiselle. Kaksisuuntaisen mielialahäiriön mania- tai hypomaniajaksoihin voi joskus liittyä hallitsematonta rahapelaamista.

Monet psyykkiset oheissairaudet näyttävät edeltävän rahapeliongelmaa. Rahapelaaminen voi toimia keinona lievittää psyykkisiä oireita, mutta toisaalta rahapeliongelma voi myös tuottaa niitä. Rahapeliongelmaan liittyy usein heikentynyt fyysinen terveys. Tätä selittävät pääasiassa sosioekonomiset tekijät sekä päihteiden käyttö, jotka kuormittavat terveyttä monin tavoin.

Rahapeliriippuvuuteen liittyvä kokonaiskuolleisuus on noin kaksinkertainen verrattuna yleisväestöön. Diagnosoitu rahapeliriippuvuus suurentaa merkittävästi itsetuhoisuuden riskiä. Itsemurhariski on noin 15-kertainen verrattuna väestöön keskimäärin, ja se korostuu erityisesti henkilöillä, joilla on samanaikaisia riippuvuushäiriöitä tai muuta psykiatrista sairastavuutta. Miesten ja naisten itsemurhakuolleisuus on rahapeliriippuvuuden yhteydessä lähes samalla tasolla, mikä eroaa väestötason tiedoista, joissa itsemurhat ovat miehillä 2–3 kertaa yleisempiä.

Parkinsonin tautia sairastavista 2–7 %:lla esiintyy rahapeliongelmaa. Sen ajatellaan liittyvän erityisesti Parkinsonin taudin hoidossa käytettäviin dopamiiniagonistilääkkeisiin, jotka voivat lisätä impulsiivista käyttäytymistä ja ongelmallisen pelaamisen riskiä.

Rahapeliriippuvuuden seuraukset

Hallitsematon pelaaminen johtaa usein taloudellisiin haittoihin, tunnetason haittoihin ja ihmissuhdehaittoihin, erityisesti perheessä. Riippuvuuden tyypillinen piirre on pelaamisen salaaminen läheisiltä ja pelaamisen mahdollistaminen lainarahalla tai turvautumalla rikollisiin keinoihin (kavaltaminen, petokset, läheisen varojen käyttö).

Rahapeliriippuvuus on tyypillisesti salattu, hävetty ja kauan piiloteltu ongelma, joka ei näy päällepäin ja näin pysyykin usein tunnistamattomana vuosia. Hoitoon hakeutumisen tiedetään olevan vähäistä, ja hoitamaton ongelma tyypillisesti pahenee ajan myötä. Hoitoon hakeutumisen esteinä näyttävät olevan muun muassa häpeän tunne, hoitomahdollisuuksien huono tunnettavuus ja halu hoitaa ongelmaa itse. Rahapeliriippuvuuteen liittyy suurentunut itsemurhariski.

Digipeliriippuvuuden oireet

Digipeliriippuvuus on riippuvuushäiriönä samankaltainen kuin rahapeliriippuvuus. Digitaalisen pelaamisen (digipelaamisen) tarkoituksena ei ole voittaa rahaa vaan ensisijaisesti viihtyä, viettää aikaa ja saada myönteisiä kokemuksia. Digipelaamisen vetovoimaa selittävät esimerkiksi pelien kiinnostavuus (pisteet, tasot, tarinallisuus), pelien sosiaalisuus ja pelien nopeus.

Positiivisista kokemuksista huolimatta pelaaminen voi alkaa hallita yksilön ajatuksia ja ajankäyttöä ja näin aiheuttaa monen tasoisia haittoja yksilölle ja hänen läheisilleen.

Digipeliriippuvuuden taustatekijät

Digipeliriippuvuudelle altistavia tekijöitä ovat masennus, ahdistuneisuushäiriöt, erilaiset neurokirjon piirteet (esim. ADHD) sekä koettu yksinäisyys. Pakopelaaminen eli arjen kuormittavuuden pako ja hetkellisen helpotuksen haku pelaamisesta on yhteydessä ongelmalliseen digipelaamiseen.

Pelit voivat antaa tunteen turvallisuudesta ja onnistumisista aikana, jolloin omassa elämässä koetaan epävarmuutta tai onnistumisen kokemukset ovat harvassa. Jos henkilöllä on sosiaalisia pelkoja, heikko itsetunto tai vaikeuksia vuorovaikutuksessa, pelien maailma voi tuntua helpommalta ja ennustettavammalta kuin todelliset ihmissuhteet.

Pelit tuottavat nopeasti mielihyvää ja palkitsevat etenemisellä, pisteillä ja jatkuvilla ärsykkeillä. Arjen rakenteiden puute, epäsäännöllinen unirytmi tai vähäinen sosiaalinen tuki voivat edelleen vahvistaa tätä kehitystä.

Myös peliyhteisöt voivat lisätä altistusta: verkkopeleissä syntyy ystävyyssuhteita ja vahvaa yhteenkuuluvuuden tunnetta, mikä voi luoda painetta olla jatkuvasti mukana ja saavutettavissa. Tavoitteet, kilpailuasetelmat ja sosiaalinen vertailu voivat houkutella pelaamaan enemmän kuin olisi itselle hyväksi. Joissakin peliyhteisöissä esiintyvä vihapuhe, kilpailuhenkisyys tai jatkuva valvominen vaikuttavat osaltaan hyvinvointiin ja voivat heikentää kykyä säädellä omaa pelaamista.

Digipeliriippuvuuden seuraukset

Hallitsematon digipelaaminen tuo mukanaan terveydellisiä haittoja, kuten unihäiriöitä, keskittymisvaikeuksia, reaalimaailman kaventumista ja muita psykososiaalisia häiriöitä. Haavoittuva ikäluokka on huomattavasti nuorempi kuin rahapelaamisen kohdalla. Digipeleissä käytetyt loot boxit eli yllätyslaatikot, joiden toimintaperiaate muistuttaa rahapelaamista, saattavat altistaa rahapelaamiselle.

Peliriippuvuuden itsehoito

Rahapeliriippuvuuden hoito

Rahapeliriippuvuuteen liittyy usein masennusta, masennustiloja, ahdistuneisuutta, unettomuutta, neuropsykiatrisia oireita tai persoonallisuushäiriöihin liittyviä piirteitä. Nämä psyykkiset oireet tulee arvioida ja hoitaa huolellisesti rahapeliriippuvuuden hoidon rinnalla. Muiden häiriöiden asianmukainen hoito vahvistaa henkilön kykyä sitoutua muutokseen ja vähentää pelaamiseen liittyvää oireilua. Tarvittaessa hoito toteutetaan yhteistyössä psykiatrisen erikoissairaanhoidon kanssa. Selvästi jaksoittaisen hallitsemattoman pelaamisen taustalla voi olla esimerkiksi diagnosoimaton kaksisuuntainen mielialahäiriö, jonka toteaminen on tärkeää oikean lääkehoidon valitsemiseksi.

Parkinsonin tautia tai levottomien jalkojen oireyhtymää sairastavilla dopamiiniagonistilääkkeet voivat harvinaisissa tapauksissa lisätä impulsiivista käyttäytymistä ja altistaa rahapeliongelman kehittymiselle tai aktivoitumiselle. Mikäli lääkehaitasta herää epäily, tulee annostusta arvioida uudelleen tai harkita vaihtoehtoista lääkitystä.

Samanaikaisia häiriöitä hoidetaan yleensä samoilla menetelmillä kuin yksittäisiä häiriöitä, eikä muu psykiatrinen häiriö ole este rahapeliriippuvuuden hoidolle. Erityisesti päihdeongelmien hoito on tärkeää, koska alkoholin ja muiden päihteiden käyttö voi heikentää pelaamisen hallintaa ja vaikeuttaa toipumista. Hoidon yhteydessä on aina selvitettävä mahdolliset itsetuhoiset ajatukset tai aiemmat itsemurhayritykset, jotta riskit voidaan arvioida ja hoito suunnitella turvallisesti. Henkilöt, joilla on psykoottisia oireita, kaksisuuntaisen mielialahäiriön vaikea muoto tai vakavaa itsetuhoisuutta, ohjataan psykiatrian erikoissairaanhoitoon.

Rahapeliriippuvuuden ensisijainen hoito perustuu kognitiiviseen käyttäytymisterapiaan ja motivoivaan haastatteluun, joista on vahvin tutkimusnäyttö. Lääkehoidosta on toistaiseksi niukemmin näyttöä eikä sitä suositella rutiininomaisesti. Jos lääkitystä käytetään tukihoitona esimerkiksi retkahdusten ehkäisemiseksi, tulee sen mahdolliset haittavaikutukset arvioida tarkasti ja seurata näitä säännöllisesti.

Koska rahapeliongelma esiintyy usein yhdessä muiden päihde- ja mielenterveyden häiriöiden kanssa, tulee hoito järjestää integroidusti osana hyvinvointialueen palveluja. Sosiaalityöllä sekä talous- ja velkaneuvonnalla on keskeinen rooli erityisesti silloin, kun rahapelaaminen on aiheuttanut taloudellisia tai sosiaalisia vaikeuksia. Järjestöt tarjoavat arvokasta tukea, vertaistukea ja keskusteluapua, mutta varsinainen hoitovastuu säilyy hyvinvointialueilla.

Rahapelaaminen kuormittaa usein myös läheisiä, ja heidän tukemisensa on olennainen osa kokonaisvaltaista hoitoa. Tärkeää on tiedon tarjoaminen rahapelaamisen ilmiöstä, sosiaalinen tuki, selviytymiskeinojen vahvistaminen ja läheisen oman kuormituksen keventäminen.

Milloin hoitoon?

Sekä rahapeliriippuvuudessa että digipeliriippuvuudessa tulisi hakeutua hoitoon matalalla kynnyksellä. Mitä aikaisemmin apua haetaan, sitä paremmin voidaan välttää vakavia seurauksia. Jos pelaaminen alkaa viedä liikaa aikaa elämän tärkeiltä asioilta tai häiritä arjen toimintakykyä, opiskelua, työkykyä tai ihmissuhteita on pelaaminen jo liiallista. Myös taloudelliset vaikeudet, univaikeudet ja erilaiset psyykkiset oireet, kuten ahdistus ja syyllisyyden, häpeän tai toivottomuuden tunteet, ovat jo selkeästi merkkejä tuen tarpeesta.

Peliriippuvuuksien takia hoitoon hakeutuminen on usein vähäistä, sillä avun hakemisen kynnystä nostavat leimaantumisen pelko, häpeä ja epävarmuus siitä, mitä hoito sisältää. On kuitenkin tärkeää muistaa, että apua on saatavilla, eikä kenenkään tarvitse jäädä yksin ongelmansa kanssa. Oikean tuen avulla toipuminen on täysin mahdollista, ja pienikin askel kohti apua voi avata tien parempaan ja toiveikkaampaan arkeen.

Rahapeliriippuvuuden hoito kuuluu julkisen terveydenhuollon vastuulle. Hoitoon voi hakeutua oman hyvinvointialueen perusterveydenhuollon tai sosiaalipalveluiden kautta.

Digipeliriippuvuuteen hoitoa on tarjolla vähemmän kuin rahapeliriippuvuuteen. Tukea ja hoitoa voi kuitenkin hakea samoilta tahoilta kuin rahapeliriippuvuuteen.

Linkkejä