Syyt ja löydökset

Koliikilla tarkoitetaan imeväisen lapsen runsasta selittämätöntä itkuisuutta. Virallinen määritelmä edellyttää vähintään kolmen tunnin itkua, vähintään kolmena päivänä viikossa, vähintään kolmen viikon ajan. Käytännössä vähäisempikin mutta toistuva itkeminen erityisesti iltaisin luetaan koliikiksi.

Koliikkivaivat ovat tavallinen ongelma, joka useimmiten alkaa parin viikon iässä ja jatkuu 3–4 kuukauden ikään. Koliikkia esiintyy noin 10 %:lla lapsista. Itkuisuus on runsaimmillaan 6–8 viikon iässä ja alkaa tämän jälkeen vähentyä niin, että 3–6 kuukauden jälkeen koliikkivaivat ovat jo harvinaisempia.

Tyypillistä on vuorokausivaihtelu siten, että lapsen itkuisuus painottuu iltaan klo 18:n ja 24:n välille. Itkuisuutta voi kuitenkin esiintyä mihin vuorokauden aikaan tahansa. Perheen kannalta rasittavinta on luonnollisesti aamuyön itkuisuus. Itkun laatu ja voimakkuus vaihtelevat kitinästä voimakkaaseen huutoon, jossa lapsi vetää itseään kaarelle. Itkun määrässä on päivittäistä vaihtelua. Vatsa pömpöttää ja tuntuu kovalta, mutta lapsi ei oksentele.

Koliikin syy on tuntematon; todennäköisesti sen takana onkin useampia aiheuttajia. Perinteisesti arvellaan, että koliikkivaivat ovat merkki suoliston toiminnan hitaasta kehittymisestä tai häiriöstä tai että ne liittyvät suoliston kaasunmuodostukseen. Selvää kuitenkin on, että suinkaan kaikilla lapsilla koliikkivaiva ei ole suolistoperäistä, vaan itkuisuus liittyy hermoston yleisempään kehitykseen. Koliikkivauvojen unen ja itkuisuuden välillä ei ole selkeää yhteyttä, vaan heidän uni-valverytminsä kehittyy itsenäisesti riippumatta itkuisuudesta. Tärkeätä on myös oivaltaa, että itkuisuuden syynä ei ole lapsen huono hoito, eikä koliikkivaivoista jää lapselle pysyviä vaurioita.

Koliikkivaivat ovat yhtä yleisiä rintamaitoa ja korvikkeita saavilla, eikä vauvan painon kehityksessä ole ongelmia. Koliikkivaivat eivät johdu D-vitamiinista, vaikka itkuisuuden alku ajoittuu usein vitamiinin aloitukseen.

Itsehoito

Koliikkiin ei ole parantavaa lääkettä, vaan ongelma väistyy itsestään kuukausien kuluessa. Kaasun muodostusta suolistossa voidaan vähentää. Lasta tulee imettää tai ruokkia pullosta rauhallisesti mahdollisimman pystyasennossa ja röyhtäyttää usein syötön välissä ja jälkeen. Apteekista saa myös ilman reseptiä Cuplaton®-nimistä lääkettä, joka pienentää suolistossa olevien ilmakuplien kokoa. Lääke on täysin vaaraton, mutta sen tehosta ei ole todistettua näyttöä koliikin hoidossa.

Niin sanottujen probioottien eli maitohappobakteerien käytöstä on viime aikoina julkaistu useampiakin tutkimuksia. Niissä on esitetty, että eräät maitohappobakteerin alatyypit voisivat olla avuksi koliikin hoidosta erityisesti silloin kun lasta imetetään. Myös negatiivisia tuloksia on tuotu esiin, ja tässä vaiheessa virallinen tulkinta on, että maitohappobakteereiden tehosta ei ole riittävästi tieteellistä näyttöä eikä niitä suositella hoidoksi.

Myöskään maidon välttämisestä ei ole todistettua hyötyä. Yksittäisillä lapsilla maitoallergia voi olla pahentamassa suolioireita, mutta näin uskotaan olevan asian vain hyvin harvoilla.

Koliikkikohtauksen aikana rytminen keinuttelu usein auttaa. Lasta voi kanniskella, istua hänen kanssaan keinutuolissa tai liikutella edestakaisin rattaissa. Pölynimurin ääni tai autoajelu tunnetusti rauhoittaa koliikkilasta.

Nukkumisrytmiä tulisi painottaa yöhön ja välttää pitkiä päiväunia ennen iltaa. Lasta ei tule syöttää joka kerta kun hän itkee. Vatsan tyhjeneminen kestää pari tuntia, ja tiheät syötön yritykset voivat vain pahentaa tilannetta. Englantilaisessa kirjallisuudessa käytetään ns. "viiden S:n" suositusta: kapalointi, vatsallaan tai kyljellään kanniskelu, suhuäänteen kuiskuttelu korvaan, keinuttelu pienin liikkein ja imeskely (tutti, kanniskelijan sormi tai rinta). Itkuisen vauvan hoitoon ei siis ole oikeaksi todistettua keinoa.

Milloin hoitoon

Vauvan koliikkivaivat voivat olla iso murhe perheessä. Jos voimat alkavat loppua, on syytä kääntyä neuvolan tai lääkärin puoleen. Itkuisen vauvan kanssa on myös syytä lähteä lääkäriin, jos itkuisuuteen liittyy kuumetta tai muita infektion merkkejä, säpsähtelyä, oksentelua, ripulia, huonoa kasvua tai poikkeuksellista reagoimattomuutta.

Käytettyjä lähteitä

Kirjavainen J, Lehtonen L. Koliikkivauvoilla ei ole unihäiriötä. Duodecim 2008;124(10):1149-52

Savino F, Ceratto S, De Marco A ym. Looking for new treatments of Infantile Colic. Ital J Pediatr 2014;40():53. PMID: 24898541

Lehtonen L, Kolmen kuukauden koliikki. Suomen Lääkärilehti 2009;18:1675-1678.

Lehtonen l, Pärtty A. Itkuinen vauva. Lääkärin tietokannat / Lääkärin käsikirja [online; vaatii käyttäjätunnuksen]. Kustannus Oy Duodecim. Päivitetty 21.8.2018.

Indrio F, Dargenio V, Giordano P, Fracavilla R. Preventing and treating colic. Adv Exp Med Biol 2019;1125:49-56.