Välikorvatulehduksen uusiutuminen tai pitkittyminen ei ole pienillä lapsilla harvinaista. Samoin ns. liimakorvan kehittyminen on melko tavallista. Usein lapsen korvaongelmat muodostuvat rasitteeksi koko perheelle ja voivat uhata esimerkiksi hiljattain aloitettua päivähoitoa. Vaikka korvaongelmat voivatkin olla melkoiset 1–3 vuoden iässä, ne lähes poikkeuksetta iän myötä häviävät eivätkä nykytietämyksen valossa aiheuta lapselle pitkäaikaisongelmia esimerkiksi kuulon suhteen.

Toistuvat tulehdukset

Sairastetun korvatulehduksen jälkeen todetaan 2–3 viikon kuluttua usein uusi korvatulehdus. Kyse on tällöin valtaosassa tapauksista tulehduksen uusiutumisesta eikä vanhan tulehduksen jatkumisesta. Tavallisimmin uuden tulehduksen on aikaansaanut tuore flunssa ja sen mukanaan tuoma limaisuus. Uusiutumista todetaan kolmanneksella lapsista, ja valtaosalla tilanne rauhoittuu parin tulehduksen jälkeen.

Pienellä osalla lapsista korvatulehdukset kuitenkin uusivat tiheään eli lapsi ajautuu ”korvakierteeseen”, jolloin tulehduksia on useita vuoden aikana (ks. alla). Ei tiedetä, miksi tulehdukset osalla lapsista toistuvat. Herkkyys voi ainakin osin liittyä korvatorven toimintaan. Jos lapsella on korvatulehdusten lisäksi runsaasti muita infektioita, saattaa kyse olla myös lapsen puolustusjärjestelmän heikkoudesta, mikä on kuitenkin harvinaista.

Liimakorva

Tiheiden korvatulehdusten lisäksi toinen ongelma on liimakorva, jolloin välikorvaan kertyy liimamaista nestettä (biofilmiä), mikä huonontaa tärykalvon liikettä ja kuuloa. Yleensä liimakorva on seurausta tavallisesta korvatulehduksesta, mutta aina ei edeltävää infektiota ole osoitettavissa. Liimakorva voi tulla ilmi yllätyslöydöksenä esimerkiksi kuulontarkastuksessa. Liimakorva ei aiheuta lapselle kipua kuten varsinainen märkäinen korvatulehdus. Liimakorvan syntymekanismia ei tarkoin tunneta. Sen hoitoon ei tunneta tehokkaita lääkkeitä. Se voi kuitenkin parantua itsestään; tilastojen mukaan näin tapahtuu 3 kuukauden seurannassa 50 %:lle liimakorvista. Niinpä korvan tilaa jäädään aina ensin seuraamaan. Ellei tilanne kuukausien kuluessa korjaudu, lapsi ohjataan korvalääkärille, joka päättää mahdollisesta ilmastointiputkien laitosta.

Korvien putkitus

Jos lapsella on tiheästi korvatulehduksia, tärykalvoon voidaan asettaa ns. ilmastointiputket. Yleensä katsotaan, että tulehduksia tulisi olla yli 3 kertaa puolessa vuodessa tai yli 4 kertaa vuoden aikana ennen kuin leikkaushoitoa harkitaan. Päätös on kuitenkin aina yksilöllinen. Toinen syy korvien putkitukseen on liimakorva, joka ei seurannassa (yli 3 kuukautta) parane. Korvien putkitus voidaan tehdä kitarisaleikkauksen yhteydessä tai erillisenä leikkauksena. Leikkauksessa silikoni- tai titaaniputket kiinnitetään tärykalvoon siten, että ne takaavat suoran yhteyden välikorvasta ulkoilmaan. Ilmastointiputket pysyvät kiinni tärykalvossa yleensä kuukausien, joskus vuosien ajan ja irtoavat sitten yleensä itsestään. Kylvyssä, suihkussa ja uidessa vesi voi päästä ilmastointiputken kautta välikorvaan, mikä ei ole suotavaa. Niinpä korvia on hyvä suojella apteekista saatavien silikonitulppien avulla, vaikkakaan puhtaan veden joutuminen korvaan ei ole suuri riski korvalle. Huolimatta siitä, että korvien putkitusta on käytetty vuosien ajan toistuvien tulehdusten ja liimakorvan hoitoon, käsitykset toimenpiteen hyödyllisyydestä käyvät edelleen ristiin. Suomalaisten asiantuntijoiden konsensus kuitenkin on, että hyödyistä on riittävästi näyttöä. Niinpä putkitusta suositellaan ja käytetään melko runsaasti maassamme uusien tulehdusten estämisessä ja liimakorvan hoidossa.

Myös putkitettuun korvaan voi tulla tulehdus flunssan yhteydessä, jolloin oireena on märän valuminen korvasta. Hoitona voidaan käyttää lääkärin määräämiä antibioottia sisältäviä korvatippoja. Niiden oikea antotapa on tärkeätä, mistä kannattaa keskustella vastaanotolla. Lääkettä tiputettaessa lapsen tulee olla kyljellään ja korvalehteä vedetään kevyesti taakse, jotta korvakäytävä oikenee ja tipat valuvat riittävän syvälle. Tiputuksen jälkeen on hyvä painaa korvalehden etuosan nipukkaa (tragus). Jos tilanne ei korvatipoilla korjaannu, määrätään suun kautta annettava antibioottilääkitys. Jälkimmäinen hoito voidaan määrätä myös ensi käynnillä, jos korvatippojen laiton katsotaan olevan vaikeata. Putkitettuun korvaan voi tulla tulehdus myös niin, että seurauksena ei ole korvavuotoa. Näin käy silloin, jos putki on irronnut ja tärykalvon reikä on umpeutunut tai putki on mennyt tukkoon. Tällöin korva voi kipeytyä kuten normaalisti ja hoitona on suun kautta annettava antibiootti.

Käytettyjä lähteitä

Klockars T, Ruohola A. Liimakorva. Lääkärin tietokannat / Lääkärin käsikirja [online; vaatii käyttäjätunnuksen]. Kustannus Oy Duodecim. Päivitetty 11.12.2019.

Klockars T, Ruohola A. Putkitettu korva. Lääkärin tietokannat / Lääkärin käsikirja [online; vaatii käyttäjätunnuksen]. Kustannus Oy Duodecim. Päivitetty 11.12.2019.

Käypä hoito -suositus Välikorvatulehdus (lasten äkillinen)