Kuumekouristuksen oireet

Korkea kuume tai sen nopea nousu voivat aiheuttaa lapselle kuumekouristuksen, jonka aikana kädet ja jalat nykivät ja jäykistelevät symmetrisesti, eikä lapseen saa kontaktia. Usein silmät harhailevat ja osoittavat herkästi yläviistoon. Pieni osa lapsista ei kouristele vaan muuttuu veltoksi. Potilailla on yleensä reilusti kuumetta, mutta sitä ei välttämättä ole havaittu ennen kouristelua.

Tyypillinen kohtaus kestää 1–2 minuuttia ja enintään 15 minuuttia, minkä jälkeen lapsi tulee tajuihinsa mutta on usein väsynyt. Kuumekouristuksia esiintyy 2–5 %:lla lapsista ennen kouluikää (tyypillisesti 0,5−6 vuotiailla), ja taipumus niihin on periytyvää eli kuumekouristelijan lähisukulaisilla on saattanut olla sama ongelma. Kuumekouristuksen uusiutumisriski on 20–30 %. Kuumekouristus ei ole merkki epilepsiasta, eikä siitä ole haittaa lapsen myöhemmälle kehitykselle. Kuumekouristusten perimmäinen syy on edelleen avoin.

Kuumekouristuksen hoito

Kuumekouristus on ensimmäisen kerran ilmetessään pelottava kokemus vanhemmille. Lapsella ei kuitenkaan ole hengenvaaraa, eikä lasta tarvitse elvyttää. Sydämen ja keuhkojen toiminta on normaalia. Kouristuksen aikana tärkeää on estää lasta vahingoittamasta itseään ja varmistaa, että lapsi hengittää esteettömästi. Lapsi on nykytiedon valossa parempi pitää huoneenlämmössä, eikä häntä näin tarvitse viilentää esim. viemällä kylmään ilmaan. Valtaosa kuumekouristuksista kestää 1–2 minuuttia, joten mitään hoitotoimenpiteitä ei usein keritä tehdäkään.

Jos kouristelu pitkittyy yli 5 minuutin kestoiseksi, kouristelu on toispuolista tai lapsi on kohtauksen jälkeen sekava, oksenteleva, kivulias tai muuten poikkeava, vanhempien on syytä ottaa yhteys päivystykseen saman tien. Ensimmäisen kuumekouristuksen jälkeen on joka tapauksessa viisasta ottaa yhteys päivystävään hoitoyksikköön neuvojen saamiseksi. Tärkeätä on varmistaa, että kyse on kuumekouristuksesta eikä merkki hoitoa vaativasta keskushermostoinfektiosta.

Kuumekouristuksen ehkäisy

Kuumekouristus voi uusia, ja näillä lapsilla on hyvä käyttää säännöllisesti kuumelääkettä uusien kuumeiden ilmaantuessa. Tutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet, että tehokkainkaan lääkitys ei täysin estä kuumekouristuksia ja niinpä kuumelääkkeitä suositellaan käytettäväksi normaaliin tapaan. Uusien kohtausten ehkäisemiseksi ei myöskään käytetä nykyisin epilepsialääkkeitä kuten aikanaan tehtiin. Jos lapsella on aiemmin ollut kuumekouristus ja kotona on varoiksi määrättyä kouristuslääkettä, sitä annetaan lääkemuodosta riippuen ohjeen mukaan joko suun limakalvolle tai peräsuoleen, jos kohtaus ei viidessä minuutissa laukea.

Kirjallisuutta

  1. Rantala H, Uhari M. Kuumekouristuksen diagnostiikka, hoito ja ehkäisy. Duodecim 2009;125:2704–2708
  2. Mikkonen K. Kuumekouristus. Lääkärin tietokannat / Lääkärin käsikirja [online; vaatii käyttäjätunnuksen]. Kustannus Oy Duodecim. Päivitetty 16.12.2020.