Ruusufinni (rosacea) on yleinen ihotauti, jota esiintyy eniten 30–50-vuotiailla ja useimmin naisilla. Suomalaisessa aikuisväestössä ruusufinnin esiintyvyys on lähes 10 %, jos lievät punoitusoireet lasketaan mukaan.

Taudin ensioire on usein kasvojen äkillisesti lehahtava punoitus (flush). Muita oireita ovat keskikasvojen ja poskien punoitus ja korostuneet hiusverisuonet sekä näppylät ja märkärakkulat. Jopa puolella potilaista on myös vaihtelevia silmäoireita, kuten kuivasilmäisyyttä ja silmäluomien reunan tulehdusta. Ruusufinni on krooninen tauti ja oireilee aaltoillen. Monilla pahin vaihe sattuu kevään ja kesän aurinkokauteen.

Ruusufinnin tausta on monitekijäinen ja osin vielä tuntematon. Perintötekijät vaikuttavat taudin ilmenemiseen. Ruusufinnipotilaan immuunipuolustuksessa ja ihon sekä pintaverisuonten tulehduksen säätelyssä on poikkeavuutta. Auringon ultraviolettisäteilyllä on merkitystä sekä taudin synnyssä että sen pahenemisvaiheissa. Ihon normaalikasvustoon kuuluvat talipunkit lisääntyvät ruusufinnissä ja saattavat lisätä tulehdusreaktiota ihossa. Talipunkkia ei kuitenkaan pidetä ruusufinnin varsinaisena aiheuttajana.

Ruusufinnin oireet

Ruusufinnioireet alkavat usein poskien punoituksella, joka ilmenee erityisesti lämpötilan vaihtelujen yhteydessä, hikoillessa, alkoholia tai kuumia juomia nauttiessa sekä sosiaalisesti jännittävissä tilanteissa. Punoitus rajoittuu kasvoille ja häviää hitaammin kuin tavallisessa punastumisessa.

Varsinainen ruusufinni jaetaan neljään eri alamuotoon, joita voi esiintyä myös samanaikaisesti:

1. Erytematoteleangiektaattinen eli punakka ruusufinni
2. Papulopustulainen eli märkänäppyläinen ruusufinni
3. Rinofyyma eli nenän talirauhasten liikakasvu
4. Silmän ruusufinni

Erytematoteleangiektaattisen ruusufinnin oireita ovat kasvojen lehahtelu, hiussuonten laajentuminen etenkin poskissa ja nenässä ja teleangiektasiat (hämähäkkiluomet), jotka saavat kasvot näyttämään punakoilta. Tästä muodosta käytetään myös nimeä couperosa. Couperosa-iho ärtyy herkästi monista kasvojenhoitotuotteista ja ulkoisista ärsykkeistä.

Papulopustulaisen ruusufinnin oireena ovat kasvojen keskiosiin painottuvat punakat näppylät ja märkärakkulat. Niiden koko vaihtelee nuppineulan pään kokoisista suuriin märkäonteloihin (kuva  ).

Ruusufinnin harvinainen muoto on rinofyyma eli muhkuranenä. Sitä esiintyy lähinnä miehillä. Nenän talirauhasten ja sidekudoksen liikakasvun seurauksena nenä kasvaa ja sen pinta muuttuu muhkuraiseksi (kuva  ).

Jopa puolella ruusufinniä sairastavista esiintyy ruusufinnin silmäoireita, yleisimmin silmien kuivuutta ja kirvelyä. Silmän ruusufinni voi aiheuttaa toistuvia luomireunan ja sidekalvon tulehduksia ja hankalimmillaan vaurioittaa sarveiskalvoa. Silmäoireita voi esiintyä, vaikka ihomuutokset olisivat vähäisiä.

Ruusufinnin toteaminen

Ruusufinnidiagnoosi tehdään oireiden perusteella. Koepala voi joskus olla tarpeen lähinnä ihon punahukan poissulkemiseksi. Ruusufinnin taudinkuva voi muistuttaa myös tali-ihottumaa, monimuotoista valoihottumaa tai aknea. Aknelle tyypillisiä komedoja tai selän ja rintakehän näppylöitä ei kuitenkaan ole.

Suunympärysihottuma eli perioraalidermatiitti on samaa tautiperhettä kuin ruusufinni. Se oireilee nimensä mukaisesti suun ympärillä, joskus myös nenän ja silmien ympärillä.

Ruusufinnin itsehoito

On tärkeää pyrkiä välttämään niitä tekijöitä, joiden on huomannut pahentavan tautia. Auringolta suojautuminen on olennainen osa ruusufinnin ennaltaehkäisyä ja hoitoa. Tähän kuuluu keskipäivän auringon välttäminen, suojaava vaatetus ja aurinkosuojavoide (UVB- ja UVA-suoja, suojakerroin 30–50) (ks. Ultraviolettisäteily (UV) ja sen vaikutus ihmiseen). Viimalla tai pakkasella poskien punoitusta voi vähentää suojaavalla vaatetuksella.

Ruokavaliossa kannattaa välttää esimerkiksi voimakkaita mausteita, mikäli ne lehahduttavat ihon. Alkoholi ja kuumat ruoat ja juomat laajentavat ihoverisuonia ja voivat lisätä punoitusta.

Hydrokortisoni- tai muita kortisonivoiteita ei pidä käyttää, sillä ne voivat pahentaa tautia.

Apteekista voi ostaa itsehoitolääkkeenä metronidatsoli-emulsiovoidetta, jota käytetään pakkausohjeen mukaan yleensä 1–2 kertaa päivässä vähintään kuukauden hoitojaksoina. Silmäoireiden ensisijaiseen hoitoon kuuluvat kostuttavat silmätipat ja luomireunan puhdistus.

Ruusufinni-iho on usein kuiva ja herkästi ärtyvä. Ihon puhdistukseen ja kosteutukseen kannattaa käyttää joko herkälle iholle tai ruusufinni-iholle tarkoitettuja tuotteita. Peittävää kosmetiikkaa, kuten punoitusta peittävää pigmenttiä sisältävää meikkivoidetta, voi käyttää.

Milloin hoitoon?

Lääkäriin tulee hakeutua, jos kokee ruusufinnin ongelmaksi eikä itsehoito ole auttanut riittävästi. Lääkäri voi jatkaa metronidatsolivoiteen käyttöä tai määrätä paikallishoidoksi atselaiinihappoa sisältävää geeliä tai voidetta, ivermektiinivoidetta tai pimekrolimuusivoidetta. Paikallishoidon teho ilmenee hitaasti, 1–3 kuukauden sisällä.

Lääkärin määräämiä hoitoja ovat myös sisäiset 1–3 kuukauden kestoiset antibioottikuurit tetrasykliiniryhmän lääkkeillä (doksisykliini, lymesykliini tai tetrasykliini). Jos hoitovaste on riittämätön, voi ihotautien erikoislääkäri harkita aknenkin hoidossa käytettävää isotretinoiinia. Annos on yleensä pienempi kuin aknen hoidossa.

Hankalaan lehahtelevaan punoitukseen voidaan käyttää brimonidiinigeeliä tai sisäistä beetasalpaajalääkitystä, kuten propranololia. Laajentuneita hiussuonia (couperosaa) ja hämähäkkiluomia voidaan häivyttää verisuonilaserilla. Rinofyymaa hoidetaan isotretinoiinilla ja laserilla.

Ruusufinnin silmäoireisiin käytetään hoitona kostutustippoja ja luomireunan puhdistusta. Tarvittaessa lääkäri määrää antibioottia tai kortisonia sisältävää voidetta tai tippoja. Joskus tarvitaan myös sisäistä tetrasykliini-antibioottihoitoa.

Ruusufinnin ehkäisy

Taudin puhkeamista ei voida estää, mutta sen oireita voidaan lievittää ja ehkäistä kuten edellä ruusufinnin itsehoito -kohdassa on kuvattu.