Lähes 80 %:lla ihmisistä on aknea jossakin elämänvaiheessa. Yleisintä akne on murrosiän loppupuolella, tytöillä tavallisesti 14–17-vuotiaana ja pojilla hiukan vanhempana. Vajaalla viidenneksellä oireet jatkuvat aikuisiässä, pienellä osalla vielä yli 40-vuotiaanakin. Murrosiän akne on yleisempi pojilla ja aikuisiän akne naisilla.
Akneen on usein perinnöllinen taipumus. Ulkoiset tekijät kuten hygienia, rasvaiset voiteet ja kuuma ympäristö voivat lisätä akneoireita. Naisilla on usein enemmän oireita ennen kuukautisia. Lääkkeistä aknea voivat pahentaa tietyt hormonaaliset ehkäisyvalmisteet, kortikosteroidit, litium, jotkut epilepsialääkkeet, testosteroni ja anaboliset steroidit. Munasarjojen monirakkulaoireyhtymä (PCOS) on huomioitava taustatekijänä, jos naisella on aknen lisäksi myös ylipainoa, liikakarvoitusta ja kuukautiskierron häiriöitä.
Aknessa talineritys lisääntyy ja talirauhasen tiehyt tukkeutuu, jolloin talirauhaset tulehtuvat, turpoavat ja päällä oleva iho punoittaa. Tukosta sanotaan komedoksi, ”ihomadoksi”. Se koostuu talirauhasen tiehyen solujen erittämästä sarveisaineesta eli keratiinista ja talista. Talirauhasen tulehduksen aiheuttaa bakteeri nimeltään Propionibacterium acnes (Cutibacterium acnes), joka kuuluu ihon normaalikasvustoon. Myös Malassezia-rasvahiivoilla katsotaan olevan tässä osuutta. Tulehduksen painopiste on talirauhasen tiehyessä tai itse talirauhasessa. Bakteerit ja hiivat hajottavat talia, jonka hajoamistuotteet edelleen lisäävät tulehdusreaktiota (ks. kuva ).
Aknen kehitysvaiheet.
Aknen oireet
Aknen tyyppipaikkoja ovat kasvot, yläselkä ja rintakehä, joskus myös hartiat ja alaselkä. Lievää aknea kutsutaan komedoakneksi. Siinä iholla näkyy avoimia ja suljettuja komedoja (ns. mustapäitä ja valkopäitä) ja vain vähän tulehdusmuutoksia (ks. kuva ). Ns. tavalliseen eli märkänäppyläiseen (papulopustulaariseen) akneen kuuluu punaiset näppylät, märkänäppylät ja komedot (ks. kuva ). Kystinen (nodulaarinen) akne ja onteloakne (acne conglobata) ovat taudin vaikeampia muotoja, joissa iholla näkyy edellä mainittujen lisäksi myös syviä ontelomaisia tulehdusmuutoksia (ks. kuva . Nuoren miehen kystinen akne). Aknen muodot ja vaikeusaste voivat vaihdella samalla potilaalla, ja märkäpäät ja ontelot ovat usein kivuliaita. Arpien muodostuminen on yksilöllistä eikä aina riipu aknen vaikeusasteesta. Päänahan rasvoittuminen ja tali-ihottuma ovat tavallisia liitännäisoireita.
Komedoakne. Komedoakne teini-ikäisen otsalla. Runsaasti avoimia ja suljettuja komedoja (musta- ja valkopäitä) mutta ei juurikaan tulehduksellisia muutoksia. Säännöllinen, kuukausia jatkuva paikallishoito mm. retinoideilla tuottaa tulosta, mutta vaatii motivointia alussa esiintyvän ihoärsytysvaiheen ylipääsemiseksi.
Kuva: Raimo Suhonen
Papulo-pustulaarinen akne kasvoissa. Kasvojen keskivaikea akne. Pelkkä paikallishoito ei riitä näin äkäisessä taudissa, vaan lisäksi tarvitaan sisäinen antibiootti 3–6 kk ajaksi ja isotretinoiiniakin voidaan myöhemmin tarvita.
Kystinen eli rakkulainen akne. Kystiä eli rakkuloita muodostava akne nuorella miehellä. Tällaiseen akneen pelkkä paikallishoito ei tehoa vaan tarvitaan lääkärin reseptilääkkeitä.
Taudin toteaminen
Tavanomaisessa iässä aknen diagnoosi on helppo. Myöhemmällä iällä aknen erotusdiagnoosina ovat mm. ruusufinni ja karvatuppitulehdus. Hormonitutkimukset ovat aknessa harvoin tarpeen.
Aknen itsehoito
Aknen perushoitoon kuuluu ihon pesu kahdesti päivässä vedellä ja (neste)saippualla, ja ihon kosteutus kevyellä perusvoiteella. Ihon puhdistus kosmetologin toimesta auttaa komedoaknessa. Aknen voi halutessaan peittää meikillä. Lievään akneen voi riittää bentsoyyliperoksidia sisältävä geeli, jonka saa apteekista ilman reseptiä. Sitä käytetään yleensä 1–2 kertaa päivässä muutaman kuukauden jaksoina muistaen, että peroksidi vaalentaa värillisiä tekstiilejä.
Milloin lääkäriin?
Lääkärin apuun kannattaa turvautua, jos itsehoitokeinot eivät riitä pitämään aknea lieväoireisena. Märkänäppyläinen akne ja etenkin kystinen akne aiheuttavat kipua ja tauti voi rajoittaa sosiaalisia suhteita arvaamattoman paljon. Kunnollinen hoito myös estää arpien muodostumista.
Aknen hoito
Paikallisesti käytettävät atselaiinihappo-, adapaleeni-, tretinoiini-, klindamysiini- ja bentsoyyliperoksidivalmisteet sekä edellisten yhdistelmät auttavat usein riittävästi. Hoitoa voi tehostaa sisäisellä antibioottikuurilla (yleensä lymesykliini, tetrasykliini tai doksisykliini), joka kestää noin 3–6 kuukautta. Sen aikana käytetään myös paikallista aknelääkitystä, ainakin bentsoyyliperoksidia. Sisäinen antibiootti parantaa aknen suurimmalta osalta potilaista, mutta tauti voi uusiutua antibioottikuurin lopettamisen jälkeen. Antiandrogeenia sisältävät e-pillerit tehoavat usein akneen ja niitä voidaan käyttää, jos ehkäisy on muutoinkin tarpeen.
Vaikeassa märkänäppyläisessä ja kystisessä aknessa käytetään isotretinoiinia, joka on tehokkain sisäinen aknelääke ja jota saa vain ihotautien erikoislääkärin määräyksellä. Kuuri kestää tavallisesti 5–6 kuukautta. Akne uusiutuu noin viidenneksellä potilaista kuukausia tai vuosia isotretinoiinikuurin loppumisen jälkeen. Uusi hoitoarvio on silloin aiheellinen. Lääkkeen käyttöön liittyy haittavaikutuksia, joista yleisin on ihon, huulien ja silmien kuivuminen. Lääke voi aiheuttaa sikiövaurioita ja sen käyttöön naisilla liittyy pakollinen raskaudenehkäisyohjelma, jonka mukaisesti naisen on käytettävä hoidon ajan luotettavaa ehkäisymenetelmää. Siittiöihin lääke ei vaikuta.
Aknearpia voi korjata erilaisilla laser- ja kuorintahoidoilla aktiivitaudin rauhoituttua.
Aknen ehkäisy
Ihon säännöllinen pesu ja kosteutus kevyellä perusvoiteella ehkäisevät jonkin verran aknea. Erityisruokavalioiden tehosta ei ole selvää näyttöä.
Kirjallisuutta
- Salava A. Akne. Lääkärin tietokannat / Lääkärin käsikirja [online; vaatii käyttäjätunnuksen]. Kustannus Oy Duodecim. Päivitetty 8.7.2019.
- Nast A, ym. European dermatology forum. Guideline on the treatment of acne (Update 2016)
