Suunympärysihottuma eli perioraalidermatiitti on yleinen kasvojen alueen ihotauti, joka kuuluu samaan tautiperheeseen kuin ruusufinni. Sitä esiintyy eniten 15–45-vuotiailla naisilla, mutta joskus myös miehillä ja lapsilla. Suunympärysihottumaa on pidetty muun muassa kortisonivoiteiden tai kosmetiikan aiheuttamana, mutta ne ilmeisesti vain laukaisevat oireet. Taudin perussyytä ei tunneta.
Oireet
Suun ympärillä, joskus myös nenänpielissä tai silmien ulkonurkkien lähellä, esiintyy pieniä, punoittavia papuloita ja märkänäppylöitä ja usein myös läiskikästä punoitusta ja hilseilyä. Jos tautia on vain silmien alueella, sitä kutsutaan periokulaaridermatiitiksi. Ihottuma voi kirvellä tai kutista (kuvat ja ). Komedoja, märkänäppylöitä tai yleistä kasvojen punoitusta ei esiinny, ja oireita ei ole huulten puna-alueella ja heti sitä ympäröivällä iholla. Myös auringon UV-valo ja ympäristön lämpötilan vaihtelut voivat pahentaa oireita.
Suunympärysihottuma. Suunympärysihottumassa (ks. Suunympärysihottuma (perioraalidermatiitti)) on pieniä märkänäppylöitä tiheässä.
Silmänympärysihottuma. Silmänympärysihottuma eli periokulaarinen dermatiitti. Taudinkuva on tyypillinen: punoittavia oireettomia sitkeästi pysyviä pikkunäppyjä silmänurkassa ja luomien alueella, usein toispuoleisesti. Kosmetiikan käyttö voi altistaa ihottumalle, mutta useimmiten syy jää tuntemattomaksi.
Taudin toteaminen
Diagnoosi tehdään taudinkuvan mukaan. Raja muutamiin muihin talirauhasten tauteihin, kuten akneen, ruusufinniin ja tali-ihottumaan voi joskus olla epäselvä.
Itsehoito
Ihonhoitotuotteet ja meikit kannattaa vaihtaa herkälle iholle sopiviksi ja vähentää niiden käyttö minimiin. Kasvojen pesuun sopii parhaiten maitomainen puhdistusemulsio ja kosteuttamiseen kevyt kosteusvoide.
Itsehoitoon soveltuu apteekista saatava metronidatsoligeeli tai -emulsiovoide 1–4 kuukauden kuureina.
Milloin lääkäriin?
On aika lähteä lääkäriin, kun itsehoito ei ole tepsinyt ja tauti häiritsee kosmeettisesti.
Paikallishoitona käytetään pimekrolimuusi- tai atselaiinihappovoiteita viikkojen tai muutaman kuukauden ajan. Usein tarvitaan sisäinen lääkehoito, jonka teho on hyvä. Käytettyjä lääkkeitä ovat tavallisesti lymesykliini, doksisykliini tai tetrasykliini 1–2 kuukauden pituisina kuureina. Samalla käytetään paikallishoitoa, jota jatketaan viikkoja tai kuukausia sisäisen kuurin jälkeenkin. Perioraalidermatiitti uusiutuu melko herkästi, jolloin hoito joudutaan toistamaan.
Ehkäisy
Suunympärysihottumaa ei voi ehkäistä muuten kuin välttämällä tarpeetonta kortisonivoiteiden ja ylenmääräistä kosmetiikan käyttöä kasvoilla.
Kirjallisuutta
- Kammler HJ. Perioral dermatitis. eMedicine
- Maria Lönnrot. Ruusufinni ja perioraalidermatiitti - vaarattomat mutta viheliäiset. Suomen Lääkärilehti, 2015;70(14-15):985-989
