Suomessa käytännöllisesti katsoen kaikki rokottamattomat sairastavat vesirokon. Aikuisväestössä on sairastumattomia vain 1–3 %. Valtaosa vesirokkotapauksista ilmaantuu ennen kouluikää, jolloin tauti on yleensä lievä. Vesirokon vakavuus nousee iän myötä. Vesirokko on erittäin tarttuva (hengitystiet, rakkulaneste), ja oleskelu vesirokkopotilaan kanssa samassa huoneessa riittää tartuntaan. Vesirokon itämisaika on 10–21 vuorokautta.

Vesirokon syyt

Vesirokko on herpesviruksiin kuuluvan vesirokkoviruksen (varicella-zostervirus) aiheuttama kuumetauti. Vesirokkovirus jää taudin jälkeen asumaan elimistöön kuten muutkin herpesvirukset. Tämä voi myöhemmin ilmetä vyöruusuna eli pieninä ja kivuliaina ihottuma-alueina, joiden ilmaantumiseen mm. stressi vaikuttaa.

Vesirokon oireet

Useimmilla lapsilla on yleisoireita, kuten kuumetta, ruokahaluttomuutta ja väsymystä ihottuman puhjetessa tai jo ihottumaa edeltävinä 1–2 päivänä.

Tyypillisesti iholle ilmestyy punoittavia ja kutisevia paukamia, jotka muuttuvat muutamassa tunnissa rakkuloiksi. Rakkulat samenevat, usein rikkoutuvat tai painuvat keskeltä kasaan ja arpeutuvat parin päivän kuluessa. Uusia rakkuloita muodostuu yleensä noin 3–4 päivän ajan, joten lapsella on samanaikaisesti todettavissa eri vaiheissa olevia muutoksia. Rakkuloita ilmaantuu ennen kaikkea vartalolle, mutta myös esim. hiuspohjaan ja suun limakalvolle.

Vesirokon oireet voivat kuitenkin jäädä hyvin lieviksi, eli tauti ilmenee vain muutamana ihorakkulana. Vesirokon uusiminen on erittäin harvinaista. Vyöruusuepisodit ovat lapsilla harvinaisia, ja jos lapsella esiintyy ongelmaa toistuvasti, tästä on syytä keskustella lääkärin kanssa.

Vesirokon toteaminen

Vesirokko diagnosoidaan yleensä potilaan oireiden ja löydösten perusteella, eikä laboratoriokokeita tarvita. Joskus ihottuman alkuvaiheessa ja oireiden ollessa hyvin lieviä taudin erottaminen varmuudella muista ihottumaa aiheuttavista virusinfektioista voi olla vaikeata. Yleensä tilanteen seuranta tuo kuitenkin ratkaisun.

Vesirokon hoito

Vesirokko paranee itsestään viikossa. Kutinaan voi tarvittaessa käyttää suun kautta annettavaa antihistamiinivalmistetta. Myös mentolisprii voi viilentää kutiavaa ja kuumottavaa ihoa. Vesirokon jälkitaudit ovat harvinaisia. Yleisin ongelma on ihon tulehtuminen bakteeri-infektion seurauksena, jolloin rakkuloiden ympäristö punoittaa ja joskus märkii. Bakteeritulehdusta on syytä hoitaa suun kautta annettavalla antibiootilla. Myös korvatulehduksen tai harvemmin keuhkokuumeen ilmaantuminen vesirokon yhteydessä on mahdollista mutta lapsilla harvinaista. Riski keuhkokuumeeseen on aikuisiän vesirokossa huomattavasti suurempi. Erittäin harvinaisena ongelmana voi vesirokkoon liittyä aivotulehdus (meningoenkefaliitti), joka edellyttää sairaalahoitoa. Varsinaisen taudin jälkeen lapsilla voi joskus ilmetä tasapainovaikeuksia merkkinä pikkuaivotulehduksesta. Tämä tila on vaaraton ja paranee itsestään.

Vesirokkoon on olemassa tehokas lääke (asikloviiri tai valasikloviiri), jota käytetään silloin kun vesirokko ilmenee lapsella, jonka puolustusjärjestelmässä on sairauden tai lääkityksen vuoksi heikkoutta. Asikloviiri-lääkitystä on perusteltua antaa myös yli 12-vuotialle nuorille ja aikuisille, joilla vakavamman taudin riski on kohonnut. Mikäli raskaana oleva nainen saa vesirokon, se voi siirtyä sikiöön ja aiheuttaa alkuraskauden aikana epämuodostumia ja kehitysvammaisuutta. Raskaana olevalle naiselle vesirokko voi olla vaarallinen, ja jos epäillään vesirokkoa tai vesirokkotartuntaa, on aina syytä ottaa yhteys hoitoyksikköön.

Vastasyntyneen vesirokko

Vaarallisena lapsen kannalta pidetään äidin sairastumista vesirokkoon 0–5 päivään ennen tai kahden päivän sisällä synnytyksestä. Lapsen sairastumisriski on tällöin noin 20 %. Jos äidin vesirokko puhkeaa tänä aikana, vastasyntyneelle annetaan zoster-hyperimmunoglobuliinia ja asikloviiri-lääkitys. Jos vastasyntyneen perheessä joku muu sairastuu vesirokkoon, hoitoa ei tarvita.

Vesirokon ehkäisy

Vesirokon ehkäisemiseksi on käytössä tehokas rokote, joka nykyisin kuuluu kansalliseen rokotusohjelmaan. Rokote voidaan turvallisesti antaa yli 1-vuotiaille. Vesirokkorokotus suositellaan annettavaksi kaikille 1.1.2006 ja sen jälkeen syntyneille lapsille, jotka eivät ole sairastaneet vesirokkoa. Vanhempien käsitys siitä, onko lapsi sairastanut vesirokon, on riittävä. Vesirokon sairastaneen rokottamisesta ei ole haittaa. Rokotukset annetaan neuvolan ja koulun ikäkausitarkastuksissa. Rokotetta tarjotaan 1½–11-vuotiaille lapsille, ja kaikki lapset pyritään rokottamaan kahdesti 13. ikävuoteen mennessä (ks. tarkemmin THL:n verkkosivuilta ). Rokotus voidaan antaa myös 3 vrk:n sisällä vesirokkotartunnasta, jolloin vaikean vesirokon mahdollisuus vähenee.

Vesirokkorokote aiheuttaa vain vähän sivuvaikutuksia. Yksittäisiä näppylöitä tai (harvoin) rakkuloita esiintyy 1–2 viikon kuluttua rokotuksesta noin viidellä prosentilla rokotetuista. Yleisoireet ovat erittäin harvinaisia.

Vesirokon tartuttavuus alkaa jo 1–2 päivää ennen ihottuman alkua ja jatkuu, kunnes rakkulat ovat kuivuneet eli noin 5 vrk. Tänä aikana lasta ei tule viedä päivähoitoon tai kouluun.

Käytettyjä lähteitä

Renko M. Vesirokko. Lääkärin tietokannat / Lääkärin käsikirja [online; vaatii käyttäjätunnuksen]. Kustannus Oy Duodecim. Päivitetty 16.1.2019.

Leino T, Puumalainen T. Vesirokkorokotus rokotusohjelmassa. Duodecim 2018;134(18):1770-2 .