Vesirokon aiheuttaja ja tartunta

Vesirokko on herpesviruksiin kuuluvan vesirokkoviruksen (varicella-zostervirus) aiheuttama kuumetauti. Vesirokkovirus jää taudin jälkeen asumaan elimistöön kuten muutkin herpesvirukset. Tämä voi myöhemmin ilmetä vyöruusuna eli pieninä ja kivuliaina rakkulaisina ihottuma-alueina, joiden ilmaantumiseen muun muassa stressi vaikuttaa.

Suomessa käytännöllisesti katsoen kaikki rokottamattomat sairastavat vesirokon. Aikuisväestöstä vain 1–3 % ei ole sitä sairastanut. Valtaosa vesirokkotapauksista ilmaantuu ennen kouluikää, jolloin tauti on yleensä lievä. Vesirokon vakavuus kasvaa iän myötä.

Vesirokko on erittäin tarttuva (hengitystiet, rakkulaneste), ja oleskelu vesirokkopotilaan kanssa samassa huoneessa riittää tartuntaan. Vesirokon itämisaika on keskimäärin 14 vuorokautta.

Vesirokon oireet

Useimmilla lapsilla esintyy yleisoireita, kuten kuumetta, ruokahaluttomuutta ja väsymystä, ihottuman puhjetessa tai jo ihottumaa edeltävinä päivinä.

Tyypillisesti iholle ilmestyy punoittavia ja kutisevia paukamia, jotka muuttuvat muutamassa tunnissa rakkuloiksi. Rakkulat samenevat, usein rikkoutuvat tai painuvat keskeltä kasaan ja arpeutuvat parin päivän kuluessa. Uusia rakkuloita muodostuu yleensä noin 3–4 päivän ajan, joten samanaikaisesti on todettavissa eri vaiheissa olevia muutoksia. Rakkuloita ilmaantuu ennen kaikkea vartalolle, mutta niitä voi ilmaantua myös esimerkiksi hiuspohjaan ja suun limakalvolle.

Joskus vesirokon oireet voivat jäädä hyvin lieviksi, eli tauti ilmenee vain muutamana ihorakkulana eikä tautia tällöin välttämättä edes huomata. Vesirokon uusiminen on erittäin harvinaista. Myös vyöruusuepisodit ovat lapsilla harvinaisia.

Vesirokon toteaminen

Vesirokko diagnosoidaan potilaan oireiden ja löydösten perusteella, eikä laboratoriokokeita tarvita. Joskus ihottuman alkuvaiheessa ja oireiden ollessa hyvin lieviä taudin erottaminen varmuudella muista rakkulaista ihottumaa aiheuttavista virusinfektioista voi olla vaikeaa. Tällöin voidaan tarvittaessa käyttää rakkulanesteestä teetettävää geenimonistustestiä, jolla vesirokkovirus tunnistetaan.

Vesirokon hoito

Vesirokko paranee itsestään noin viikossa. Kutinaan voidaan käyttää suun kautta annettavaa antihistamiinivalmistetta. Tarvittaessa voidaan käyttää kuumelääkettä, joista ensisijaisesti suositellaan parasetamolia.

Vesirokon jälkitaudit ovat harvinaisia. Yleisin ongelma on ihon tulehtuminen bakteeri-infektion seurauksena, jolloin rakkuloiden ympäristö punoittaa ja märkii. Bakteeritulehdusta voidaan joutua hoitamaan antibiootilla. Aikuisilla keuhkokuumeen riski on huomattava. Varsinaisen taudin jälkeen lapsilla voi joskus ilmetä tasapainovaikeuksia merkkinä pikkuaivotulehduksesta. Tämä tila on vaaraton ja paranee itsestään.

Vesirokkoon on olemassa tehokas viruslääke (asikloviiri), jota käytetään silloin kun vesirokko ilmenee lapsella, jonka puolustusjärjestelmässä on iän, sairauden tai lääkityksen vuoksi toimintahäiriö. Asikloviiri-lääkitys on perusteltua aloittaa myös yli 12-vuotiaille nuorille ja aikuisille, joilla vakavamman taudin riski on kohonnut.

Raskaana olevalle naiselle vesirokko voi olla vaarallinen. Vesirokko voi siirtyä sikiöön ja aiheuttaa etenkin alkuraskauden aikana sikiölle ongelmia.

Milloin hoitoon?

Hyväkuntoisen vesirokkopotilaan ei välttämättä tarvitse hakeutua lääkäriin. Jos potilaan yleistila on alentunut tai epäillään ihon bakteeritulehdusta (punoitus, kuumotus, aristus tai kipu) kannattaa hakeutua lääkäriin.

Jos vesirokkoa tai vesirokkotartuntaa epäillään raskaana olevalla, on aina syytä ottaa yhteys lääkäriin.

Vesirokon ehkäisy

Vesirokon ehkäisemiseksi on käytössä tehokas rokote, joka nykyisin kuuluu kansalliseen rokotusohjelmaan. Rokote sisältää elävää, heikennettyä virusta, ja se annetaan yli 1-vuotiaille. Vesirokkorokotus suositellaan annettavaksi kaikille 1.1.2006 ja sen jälkeen syntyneille lapsille, jotka eivät ole sairastaneet vesirokkoa. Vanhempien käsitys siitä, onko lapsi sairastanut vesirokon, on riittävä. Vesirokon sairastaneen rokottamisesta ei ole haittaa. Rokotus voidaan tarvittaessa antaa myös 3 vuorokauden sisällä vesirokkoaltistuksesta, jolloin vaikean vesirokon mahdollisuus vähenee. Lisää vesirokkorokotuksista THL:n sivuilla.

Vesirokkorokote aiheuttaa vain vähän sivuvaikutuksia. Yksittäisiä näppylöitä tai rakkuloita esiintyy 1–2 viikon kuluttua rokotuksesta noin viidellä prosentilla rokotetuista. Yleisoireet ovat erittäin harvinaisia.

Vesirokkopotilas alkaa tartuttaa jo 1–2 päivää ennen ihottuman alkua. Potilas on tartuttava noin viisi päivää rakkuloiden ilmaantumisesta. Tänä aikana lasta ei tule viedä päivähoitoon tai kouluun.