Jäykkäkouristuksen esiintyvyys

Jäykkäkouristus on ollut yleinen tappava tauti lämpimissä kehittyvissä maissa. Kuolleisuus jäykkäkouristukseen on vähentynyt viime vuosikymmenten aikana. Vielä 1980-luvulla jäykkäkouristukseen arvioitiin kuolevan noin miljoona ihmistä vuodessa. Viime vuosina jäykkäkouristukseen on tilastoitu kuolevan alle 20 000 henkeä maailmanlaajuisesti. Todelliset luvut voivat olla hieman suurempia. Joka tapauksessa erityisesti lasten rokotusten ansiosta kuolleisuus on vähentynyt selvästi. Kehittyvissä maissa jäykkäkouristus on uhka erityisesti vastasyntyneille. Suomessa todettiin vielä 1940-luvulla 50 tapausta vuosittain, 1970-luvulla 10 ja vuosina 2000–2017 yhteensä 21 tapausta eli keskimäärin 1,25 tapausta/vuosi. Itse bakteeri on yleinen kaikkialla maaperässä, missä sen itiöt säilyvät ympäri vuoden. Bakteeria esiintyy yleisesti myös esimerkiksi koiran suussa.

Suomen harvat jäykkäkouristustaudit saadaan useimmiten kesäisin, jolloin saadaan eniten haavoja likaisissa ja maaperään kosketuksissa olevissa tilanteissa. Sairastumisen taustalla on rokotussuojan heikentyminen. Yleisin syy siihen on tehosterokotteen unohtuminen.

Jäykkäkouristuksen synty

Tartunta voi tapahtua, kun haavaan pääsee maaperän likaa ja haava ei pääse "hengittämään", eli siihen tulee hapenpuute. Nämä olosuhteet ovat tetanusbakteerille otolliset. Suomessa viimeisimmät jäykkäkouristustapaukset ovat liittyneet muun muassa pyöräillessä saatuun haavaan, koiran puremaan ja ruusunpiikin pistoon. Haavan ei tarvitse olla suuri, kunhan maaperän bakteeri pääsee kudoksiin. Oireet kehittyvät bakteerin lisääntyessä haavassa ja tuottaessa hermomyrkkyä, joka leviää haavasta verenkierron ja hermorunkojen kautta kaikkialle elimistöön.

Jäykkäkouristuksen oireet

Taudin oireet alkavat keskimäärin viikko ja viimeistään kolme viikkoa sen jälkeen, kun bakteeri on päässyt lisääntymään likaisessa haavassa. Tyypillisesti, kolmessa tapauksessa neljästä, ensimmäinen oire on leukojen jäykistyminen (leukalukko). Tämä johtaa taudille tyypilliseen ivallisuutta muistuttavaan kasvojen irvistykseen ("risus sardonicus"). Sairastunut on myös levoton, kuumeilee ja valittaa päänsärkyä.

Päivien ja viikkojen aikana ensin kouristukset ja sitten jäykkähalvaus etenevät vartalon lihaksiin ja raajoihin. Kouristukset voivat olla rajuja. Jos tauti johtaa kuolemaan, se on useimmiten seurausta hengityshalvauksesta ja sydämen toiminnan häiriöistä.

Jäykkäkouristuksen toteaminen

Diagnoosi tehdään edellä kuvattujen oireiden avulla, eikä se ole tyypillisessä tapauksessa vaikeaa, jos potilaalla on ollut äskettäin likainen haava. Joskus haava tai pisto on ollut niin pieni, ettei siitä ole enää merkkejä, kun jäykkäkouristus alkaa.

Erotusdiagnostisina vaihtoehtoina tulevat kyseeseen eräät muut ääreishermoston oireina ilmenevät infektiotaudit. Nämä aiheuttavat yleensä velttohalvauksia. Tällaisia infektiotauteja ovat saastuneesta ruoasta saatava botulismi (ks. Ruokamyrkytys) ja syljen välityksellä tarttuva kurkkumätä, jotka molemmat myös johtuvat bakteerin tuottamasta myrkystä. Poliokin on velttohalvaus. Ainoastaan eläinten virustauti vesikauhu alkaa usein lihaskrampein. Nämä ovat harvinaisia tauteja.

Jäykkäkouristuksen hoito ja ennuste

Kun tauti on jo alkanut, sen kulkuun on vaikea vaikuttaa. Sairaaloissa annetaan ihmisverestä saatavaa jäykkäkouristusmyrkyn vasta-ainetta (antitoksiinia) lihakseen ja huolehditaan peruselintoiminnoista tarvittaessa tehohoidon keinoin hengitystä avustaen. Antitoksiini vaikuttaa ainoastaan sitoutumattomaan jäykkäkouristustoksiiniin. Noin 1–2 potilasta kymmenestä kuolee. Jos sairastunut jää henkiin, halvauksista toipuminen vie useita kuukausia.

Milloin hoitoon?

Hoitoon hakeutumista tulee harkita taudin ehkäisyn varmistamiseksi. Haavat ovat niin yleisiä ja jäykkäkouristus niin harvinainen, että haavan saaminen sinänsä ei ole syy pelätä tetanusta ja lähteä hakemaan hoitoa.

Hoitoon on syytä hakeutua, jos

• epäilee, ettei ole saanut haavaa puhtaaksi tai haavaan jää paljon maaperän ainesta
• kyseessä on syvä pistovamma likaisella piikillä, esimerkiksi naulalla
• haavaan jää runsaasti rikkoutunutta kudosta tai verihyytymiä
• kyseessä on eläimen purema
  • Eläinten puremia on syytä käydä näyttämässä lääkärille vielä herkemmin kuin muita haavoja, sillä niihin liittyy jäykkäkouristuksen riskin lisäksi suuri muiden vakavien bakteeritulehdusten riski.

• on saanut haavan, johon voisi liittyä jäykkäkouristuksen riski ja epäilee, että edellisestä jäykkäkouristusrokotteesta on kulunut yli 10 vuotta.

Hoitopaikassa voidaan tehdä huolellinen puhdistus tarvittaessa veitselläkin. Ei tiedetä, auttaako desinfektioaine haavan mekaanisen puhdistamisen lisänä. Hoitopaikassa tulee myös arvioida potilaan jäykkäkouristuksen rokotesuoja ja antaa tarvittaessa jäykkäkouristusrokote.

Tapahtumatietojen perusteella nisäkkäiden puremavammoissa on joskus huomioitava myös vesikauhuriski.

Jäykkäkouristuksen rokotussuoja

Jäykkäkouristusrokotus, joka kuuluu Suomen yleiseen rokotusohjelmaan, on todennäköisin selitys sille, että tämä tauti on lähes hävinnyt Suomesta. Vuoden 1956 jälkeen syntyneistä lähes kaikki ovat saaneet lapsuudessaan perusrokotesarjan, jossa jäykkäkouristusrokote on mukana.

Aikuisiällä rokotussuojan ylläpito vaatii tehosterokotteen ottamista. Tehoste suositellaan otettavaksi 25, 45 ja 65 vuoden iässä. Sen jälkeen tehosteväli on 10 vuotta.

Etenkin ulkomaille lähdettäessä jäykkäkouristussuoja on tärkeä (ks. Matkailijan rokotukset). Esimerkiksi koiran puremat, joihin liittyy vesikauhun lisäksi jäykkäkouristuksen riski, ovat yleisimpiä maissa, joissa on runsaasti kulkukoiria.