Syyt ja oireet

Yleisemmistä olkanivelen vaivoista jäätynyt olkapää eroaa siinä, että kipu on yleensä jatkuvaa särkyä ja myöskin laaja-alaisempaa, ei niinkään yhteen liikkeeseen liittyvä vihlaisu. Lisäksi jäätynyt olkapää vaivaa yleensä noin 1–2 vuoden ajan.

Jäätynyt olkapää voi kehittyä esimerkiksi vamman jälkeisen pitkän kiputilan jälkeen tai halvauksen aiheuttaman pitkäaikaisen liikevajauksen seurauksena. Diabetesta sairastavilla jäätynyt olkapää on jopa viisi kertaa muita yleisempi. Sairastuneet ovat yleensä keski- tai myöhäisessä keski-iässä. Läheskään aina selvää syytä ei kuitenkaan ole osoitettavissa. Jäätynyt olkapää ei yleensä uusi samaan olkapäähän.

Tyypillisiä jäätyneen olkapään oireita ovat olkanivelen leposärky ja liikevajaus. Särky on yleensä pahinta öisin. Olkanivelen liikuttelussa esiintyy rajoitusta, eritoten kierrettäessä olkavartta ulospäin tai nostettaessa sitä sivukautta ylös. Olkapään jännevaivasta tila eroaa siten, että myös käden passiivinen liikuttelu tuottaa kipua eli rennon käden nostaminen toisella kädellä on kivuliasta tai jäykkää.

Sairaus on pitkäaikainen, ja siinä erotetaan 3–4 vaihetta. Ensimmäisessä eli kipuvaiheessa hallitsevat olkanivelen lepokipu, yösärky ja kipu kättä liikutettaessa. Vähitellen oireisiin liittyy liikkeen rajoittuminen eli jäätymisvaihe (toinen vaihe). Tässä myös käden passiivinen liikuttaminen eli esimerkiksi rennon käden nostaminen toisella kädellä sekä erityisesti ulospäin kiertäminen ovat rajoittuneet. Toiseen vaiheeseen kuuluvat myös yösärky ja kipu kättä liikuteltaessa. Tämä vaihe voi kestää muutamasta kuukaudesta jopa vuoteen. Kolmannessa eli jäykkyysvaiheessa, joka kestää noin 4–12 kuukautta, kipu vähenee tai häviää ja tilaa hallitsee liikerajoitus, joka esiintyy sekä aktiivisessa liikkeessä että kättä passiivisesti liikutettaessa. Neljännessä ”sulamis-” tai paranemisvaiheessa oireet häviävät vähitellen ja paraneminen voi olla täydellinenkin. Koko prosessi kestää yleensä 1–2 vuotta henkilöstä riippuen.

Oirearvio

Voit tehdä Omaolo-palvelussa oirearvion, jos olkapääsi on kipeä tai jäykkä tai siihen on sattunut vamma. Kysely auttaa sinua arvioimaan, milloin ja millaiseen hoitoon sinun tulee hakeutua sekä miten voit hoitaa oirettasi itse.

Milloin hoitoon?

Mikäli olkapäässä esiintyy tavanomaisista kipulääkkeistä huolimatta pitkittynyttä yösärkyä tai olkapään kipu rajoittaa normaalia toimintakykyä, on syytä hakeutua terveydenhuollon ammattilaisen arvioon. Toisinaan omaolon oirearvion perusteella potilas pääsee suoraan fysioterapeutin ohjaukseen. Jos kovan kivun diagnoosi on epäselvä, jos on sairasloman tarve tai jos tavanomaiset kipulääkkeet eivät riitä, tarvitaan lääkärin arvio.

Jäätynyt olkapää hoidetaan ensisijaisesti perusterveydenhuollossa eli terveyskeskuksessa tai työterveyshuollossa. Röntgen- tai laboratoriotutkimuksista ei ole hyötyä hoitoprosessissa, vaan diagnoosi perustuu oireisiin ja vastaanotolla tehtyyn tutkimukseen. Hoidon keskeiset elementit ovat potilaan informointi ja tukeminen, kipulääkitys, fysioterapiaan ohjaaminen sekä työergonomian tai työkyvyn arviointi. Kipuvaiheen alussa niveleen annettavalla kortikoidiruiskeella voidaan helpottaa kipua. Myöhemmässä kipuvaiheessa tulehduskipulääkkeet ja kylmähoidot auttavat kipuun. Tällöin liikehoidot heiluriharjoituksia lukuun ottamatta ovat yleensä liian kivuliaita toteuttaa.

Fysioterapiaharjoittelun on tärkeää olla juuri oikeanlaista ja perustua oikeaan diagnoosiin jäätyneestä olkapäästä, ja siksi ammattilaisen ohjaus alusta alkaen on tärkeää. Väärin toteutettu harjoittelu saattaa jopa pahentaa kipua. Paranemisvaiheessa aktiivisemmasta fysioterapeuttisesta harjoittelusta on hyötyä, ja parhaimmillaan olkanivelen liikerata toipuu kokonaan ennalleen. Erittäin hankalissa tilanteissa tai mikäli oireet eivät ole väistyneet kahdessa vuodessa tai työkyky on uhattuna, on syytä lähettää potilas fysiatrian erikoisalalle arvioon. Leikkaushoidosta ei ole vakuuttavaa tutkimusnäyttöä, mutta joissain tapauksissa erikoissairaanhoidossa saatetaan toteuttaa ortopedin harkinnan mukaan myös leikkaus (kapsulotomia).

Tutkimukset

Tärkein tutkimus on lääkärin vastaanotolla suoritettu olkanivelen kliininen tutkimus, jossa voidaan todeta melko tyypillinen liikerajoitus ja yleensä erottaa vaiva samantapaisia oireita aiheuttavasta kiertäjäkalvosinoireyhtymästä tai muusta sairaudesta. Erotusdiagnoosin tekeminen on yleensä mahdollista vasta jäätymisvaiheessa, koska ensimmäinen vaihe muistuttaa hyvin paljon myös muita olkapään kiputiloja. Röntgen- tai magneettitutkimuksesta ei ole jäätyneen olkapään diagnosoimisessa hyötyä, mutta röntgentutkimus voi olla tarpeen muiden sairauksien, kuten kuluman tai murtuman, selvittämiseksi. Myöskään laboratoriotutkimuksista ei ole hyötyä jäätyneen olkapään diagnosoinnissa, mikäli oirekuva on selkeä.

Itsehoito

Jäätyneen olkapään hoito on pääasiassa itsehoitoa. Kipuvaiheessa käytetään tulehduskipulääkkeitä tai parasetamolia ja harjoitellaan liikkeitä kivun sallimissa rajoissa. Liikkeet ovat olkavarren heiluri- ja pyöritysliikkeitä sekä venyttely- ja kuminauhaharjoituksia, joiden tarkoitus on ylläpitää olkanivelen jäljellä olevaa liikelaajuutta kuitenkaan aiheuttamatta lisävaurioita tai kohtuutonta tuskaa. Hyvä nyrkkisääntö kivun sietämisessä harjoittelussa on, että mikäli kipuasteikolla 0–10 kipu alkaa ylittää tason 4/10, on liike todennäköisesti enemmän haitaksi kuin hyödyksi. Yksilöllisten erojen takia kivun arviointi voi olla hyvin haastavaa.

Keppijumppa, jossa kepin avulla nostetaan molempia käsiä ylös ja taivutetaan molemmille sivuille, sekä ”kiipeäminen” sormilla seinää ylöspäin ovat myös hyviä harjoituksia. Jäykkyysvaiheessa omatoimisen liikehoidon osuus korostuu entisestään. Fysioterapeutin antama ohjaus ja tuki hoidossa on tärkeää myös henkilön motivoinnin tukemiseksi. Pitkä kipujakso voi viedä uskon toipumiseen, ja silloin ammattilaisen tuki on keskeisessä roolissa, jotta kuntoutusmotivaatio ei hiipuisi. Joidenkin tutkimusten mukaan kylmäaltistus, kuten avantouinti enintään kaksi minuuttia kerrallaan, voi helpottaa olkapääkipua.

Ehkäisy

Koska tämän olkanivelen kapselin vaivan perussyy ei ole tiedossa, ei sen ennalta ehkäisemiseksi ole annettavissa ohjeita. Kehon liikkuvuudesta ja terveistä elämäntavoista huolehtiminen kuitenkin helpottaa myös tästä vaivasta toipumista.