Yleistä
Lääkkeiden käyttö lisääntyy. Yhä useammalla ihmisellä on käytössään kaksi tai useampia lääkkeitä yhtä aikaa. Lääkkeet voivat yhtä aikaa käytettyinä joko voimistaa tai heikentää haitallisessa määrin toistensa vaikutusta. Lisäksi ruoka, nautintoaineet ja ravintolisät voivat vaikuttaa lääkkeiden tehoon ja turvallisuuteen.
Useimmiten lääkkeet eivät häiritse toistensa vaikutuksia. Lääkkeiden yhteisvaikutuksia tunnetaan kuitenkin runsaasti, ja uusia haitallisia yhteisvaikutuksia ilmenee koko ajan. Onneksi yhteisvaikutusten takia aiheutuvia vakavia haittoja ilmenee vähän, kun niiden määrä suhteutetaan lääkkeiden runsaaseen käyttöön.
Haitallisen yhteisvaikutuksen riski
Ihmisen riski saada haitallinen yhteisvaikutus riippuu kahdesta asiasta: hänen yksilöllisestä vasteestaan lääkeaineille ja hänen käyttämiensä lääkkeiden ominaisuuksista. Jos ihmisellä on kaksi tai useampia riskilääkkeitä ja lisäksi jokin elintoiminnan poikkeama, esimerkiksi munuaisten vajaatoiminta, hänellä on suurentunut riski saada haitallinen yhteisvaikutus. Kaikkiaan riski saada haitallinen yhteisvaikutus vaihtelee suuresti eri ihmisten välillä.
Esimerkkejä yhteensopimattomista lääkkeistä
Keskenään yhteensopimattomia lääkkeitä on runsaasti – tässä esitetään vain joitakin esimerkkejä paljon käytetyistä lääkkeistä.
Tulehduskipulääkkeet
Tulehduskipulääkkeet (taulukko 1) eivät ole lainkaan vaarattomia, vaan ne voivat yksinäänkin käytettyinä aiheuttaa vakavia haittoja, kuten mahahaavan ja munuaisten vajaatoimintaa. Verenvuotoriski suurenee, kun tulehduskipulääkkeitä käytetään yhdessä "verenohennuslääke" varfariinin (Marevan®) kanssa. Riski on olemassa myös uudempien suorien verenohennuslääkkeiden eli antikoagulanttien (dabigatraani, rivaroksabaani, apiksabaani ja edoksabaani) kanssa. Verenvuotoriski suurenee myös silloin, kun käytetään tulehduskipulääkkeitä yhdessä niin sanottujen SSRI-tyyppisten masennuslääkkeiden, kuten fluoksetiinin, kanssa. Lisäksi tulehduskipulääkkeiden pitkäaikainen käyttö heikentää useiden verenpainelääkkeiden tehoa.
| Tulehduskipulääke | Esimerkkejä valmisteista |
|---|---|
| Asetyylisalisyylihappo | ASA-Ratiopharm, Aspirin®, Bartal®, Disperin®, Finrexin®, Orisantin®, Primaspan®, Treo® ym. |
| Ibuprofeeni | Ardinex®, Burana®, Comboval®, Ibulinecaps®, Ibumax®, Ibumetin®, Ibusal®, Ibuver®, Ibuxin®, Pedea® ym. |
| Ketoprofeeni | Keto®, Ketorin®, Orudis® ym. |
| Naprokseeni | Miranax®, Naprometin®, Naproxen®, Nomigrin®, Pronaxen®, Vamtexar®, Vimovo® ym. |
| Diklofenaakki | Arthrotec®, Dicloabak®, Dicolofenac Ratiopharm®, Diclomex®, Dicuno®, Motifene dual®, Voltaren® ym. |
| Koksibit | Arcoxia®, Celebra®, Celecoxib®, Etoricoxib® ym. |
Nesteenpoistolääkkeet
Monilla nesteenpoistolääkkeillä voi olla haitallisia yhteisvaikutuksia muiden lääkkeiden kanssa. Esimerkiksi spironolaktoni ja kalium yhdessä käytettyinä voivat johtaa sydämen rytmihäiriöihin.
Keskushermostoon vaikuttavat lääkkeet
Monien keskushermostoon vaikuttavien lääkkeiden haittavaikutukset korostuvat, jos niitä käytetään useita yhtä aikaa. Seurauksena voi olla esimerkiksi iäkkään lääkkeiden käyttäjän väsymys, sekavuus ja jopa harhaisuus. Vaarallinen seuraus on myös kaatumisriskin suurentuminen. Riskilääkkeitä ovat erityisesti lääkkeet, jotka estävät autonomisen hermoston toimintaa (antikolinergit) tai lisäävät serotoniinin vaikutuksia keskushermostossa.
Muita lääkkeitä
Jotkin lääkkeet aiheuttavat yhteisvaikutuksia häiritsemällä toisten lääkkeiden aineenvaihduntaa elimistössä. Tällaisia lääkkeitä ovat muun muassa bakteerilääke klaritromysiini ja sienilääke itrakonatsoli, jotka voivat esimerkiksi suurentaa statiinilääkkeiden pitoisuutta veressä aiheuttaen lihaskipuja. Epilepsian hoitoon käytetty karbamatsepiini voi heikentää useiden lääkkeiden tehoa.
Ruoka ja lääkkeet
Ruokavaliolla on hyvin harvoin vaikutusta lääkkeiden tehoon. Tästä on kuitenkin joitakin poikkeuksia. Esimerkiksi varfariinin (Marevan®) käytön aikana monet vihreät kasvikset ja hedelmät voivat vaikuttaa lääkityksen tehoon, jos niiden käyttö lääkityksen aikana huomattavasti muuttuu. Greippimehu voi aiheuttaa useiden lääkkeiden vaikutuksen liiallista tehostumista (esim. useat sydämen rytmihäiriöiden lääkkeet ja statiiniryhmän kolesterolilääkkeet).
Maitotuotteet saattavat häiritä joidenkin lääkkeiden imeytymistä. Tällaisia lääkkeitä ovat muun muassa mikrobilääkkeisiin kuuluvat tetrasykliinit ja fluorokinolonit sekä osteoporoosin hoitoon käytetyt bisfosfonaatit.
Ravintolisät, vaihtoehtovalmisteet ja lääkkeet
Yleensä ravintolisillä ei ole haitallisia yhteisvaikutuksia lääkkeiden kanssa. On kuitenkin syytä kertoa kaikki käyttämänsä valmisteet lääkärille, koska joskus yhteisvaikutuksien riski voi suurentua. Esimerkiksi mäkikuismasta tehdyt valmisteet voivat aiheuttaa vakavia yhteisvaikutuksia. Ne vähentävät esimerkiksi joidenkin syöpälääkkeiden, ehkäisypillereiden, varfariinin ja HIV-lääkkeiden vaikutusta.
Rauta, kalsium ja magnesium heikentävät monien lääkkeiden imeytymistä. Kalsiumia on runsaasti maitotuotteissa, ja magnesiumia on monissa närästyslääkkeissä. Esimerkiksi tetrasykliiniryhmän bakteerilääke, Parkinsonin tautiin käytettävä levodopa ja kilpirauhasen vajaatoimintaan käytettävä tyroksiini tulee ottaa 2–4 tuntia ennen rautaa, kalsiumia tai magnesiumia sisältäviä tuotteita.
Alkoholi ja lääkkeet
Alkoholin kohtuukäytöllä ei yleensä ole vaikutusta lääkkeiden tehoon. On kuitenkin muistettava, että alkoholi vahvistaa kaikkien keskushermostoa lamaavien lääkkeiden vaikutusta. Alkoholia ei tule käyttää kolmiolääkkeen eli keskushermostoon vaikuttavan lääkkeen kanssa. Pahimmillaan yhteisvaikutuksesta voi olla seurauksena kuolemaan johtava myrkytys.
Antibioottikuurin aikana voi käyttää alkoholia kohtuullisesti. Poikkeuksena on metronidatsoli, jonka käytön yhteydessä alkoholia ei tule käyttää lainkaan. Alkoholin suurkulutus ei sovi yhteen oikeastaan minkään lääkityksen kanssa.
Parasetamolia ei suositella käytettäväksi runsaan alkoholinkäytön yhteydessä tai välittömästi sen jälkeen. Satunnainen kohtuullinen alkoholinkäyttö ei yleensä estä parasetamolin käyttöä suositusannoksilla, mutta alkoholin suurkuluttajilla maksavaurion riski on suurentunut.
Haitallisten yhteisvaikutusten ehkäisy
Paras yhteisvaikutusten ehkäisykeino on se, että lääkkeiden käyttäjällä on omalääkäri, joka tuntee potilaansa koko lääkityksen. On siis tärkeää kertoa lääkärille kaikki käytössään olevat lääkkeet ja vaihtoehtohoidot. Yhteisvaikutuksista voi kysyä myös apteekeissa. Hyvä tapa on tehdä oma lääkelista ja kirjata siihen kaikki resepti- ja itsehoitolääkkeet sekä ravintolisät.
Terveyskeskuksissa, muissa hoitopaikoissa ja apteekeissa on käytössä tietokoneohjelmia, joilla seurataan potilaan lääkitystä ja jotka varoittavat yhteensopimattomista lääkkeistä. Lääkkeiden pakkausselosteet kannattaa lukea, sillä niissä on muun keskeisen tiedon lisäksi maininnat tärkeimmistä yhteisvaikutuksista. Terveysportissa on laaja ja erittäin käytännöllinen tietokanta lääkkeiden haitallisista yhteisvaikutuksista terveydenhuollon ammattilaisen käyttöön.
Kirjallisuutta
- Ojala R, Pennanen E. Tavallisimmat interaktiot ja lääkehoidossa piilevät vaarat. Suom Lääkäril 2022;77:403–6.
- Terveysportti/ Duodecim lääketietokanta (vaatii käyttäjätunnuksen)