Yleistä

Suomessa peptistä ulkustautia todetaan vuosittain 80 uutta tapausta 100 000 asukasta kohden.

Mahalaukun limakalvoa peittää limakerros, joka suojaa sitä ruoansulatukseen tarvittavien mahan suolahapon ja pepsiinientsyymin vaikutuksilta. Kun limakalvon kyky ylläpitää suojavaikutusta jostain syystä heikkenee, voi syntyä syvä lihaskerrokseen ulottuva limakalvon vaurio, jota kutsutaan peptiseksi ulkukseksi eli haavaksi.

Pinnallisempaa limakalvon vauriota kutsutaan eroosioksi (syöpymäksi). Peptinen ulkus voi syntyä myös muualle mahasuolikanavaan, esimerkiksi pohjukaissuolen limakalvolle.

Ulkustaudin syyt

Helikobakteerin aiheuttama mahalaukun tulehdus (gastriitti) suurentaa mahahaavan riskin moninkertaiseksi. Onkin arvioitu, että 10–15 %:lle helikobakteerin kantajista kehittyy elämänsä aikana ulkustauti. Helikobakteerin esiintyminen suomalaisessa väestössä on kuitenkin viime vuosikymmeninä romahtanut, minkä vuoksi myös ulkustauti on muuttunut kohtalaisen harvinaiseksi löydökseksi ruuansulatuskanavan tutkimuksissa.

Tulehduskipulääkkeiden käyttö suurentaa ulkustaudin riskiä, mutta sen sijaan esimerkiksi kipulääke parasetamolin käyttöön ei liity tällaista riskiä. Glukokortikoidin eli kortisonin käyttö voi joissain tilanteissa, kuten sairaalahoidossa tai yhdessä tulehduskipulääkkeiden kanssa, suurentaa ulkustaudin riskiä.

Harvinainen syy mahalaukun haavalle on mahalaukun syöpä. Pohjukaissuolen haava taas ei johdu juuri koskaan syövästä. Tupakointi ja runsas alkoholinkäyttö lisäävät alttiutta mahatulehdukseen ja ulkustautiin.

Ulkustaudin oireet

Mahahaavan tavallisin oire on keskellä ylävatsaa tuntuva kipu, joka on luonteeltaan tylppää, jäytävää tai polttavaa. Säteilykipua voi tuntua selässä tai jopa hartioissa. Joskus syöminen voi helpottaa kipua. Edellä kuvattuja oireita ilmenee kuitenkin tyypillisesti myös täysin hyvänlaatuisissa ruuansulatuselimistön sairauksissa tai vastaavasti vakavissa tiloissa, kuten maha- tai haimasyövässä. Toisaalta jopa kolmannes ulkustautia sairastavista on oireettomia.

Joskus mahalaukun tai pohjukaissuolen seinämään syöpynyt haava vahingoittaa verisuonta, ja se alkaa vuotaa. Vuodon merkkinä ovat verioksennukset tai tummat, tervamaiset ulosteet. Ulosteen väri johtuu veren muuttumisesta tummaksi matkalla suoliston läpi. Toinen, onneksi vielä harvinaisempi, ulkustautiin liittyvä vakava häiriö on mahan seinämän puhkeaminen. Tällöin ylävatsalla tuntuu äkillinen, voimakas kipu, joka voimistuu nopeasti erittäin kovaksi ja on jatkuvaa. Edellä kuvattujen oireiden yhteydessä on välittömästi hakeuduttava hoitoon.

Milloin tutkimuksiin?

Edellä kuvattujen oireiden alkaessa äkisti ja voimakkaina tai lievempien oireiden pitkittyessä on syytä hakeutua lääkärin arvioon. Mikäli oireet sopivat lääkärin mielestä ulkustautiin, tehdään lähete mahan ja pohjukaissuolen tähystykseen eli gastroduodenoskopiaan. Mikäli mahahaava todetaan, siitä otetaan yleensä koepalat. Lisäksi koepalat otetaan myös muualta mahalaukusta helikobakteeri-infektion löytämiseksi.

Tyypillisestä pohjukaissuolen haavasta ei tarvitse ottaa koepaloja syövän etsimiseksi, mutta helikobakteeri poissuljetaan mahalaukusta otetuin koepaloin.

Ulkustaudin hoito

Tulehduskipulääkkeitä (kuten ibuprofeeni, ketoprofeeni, naprokseeni ja diklofenaakki) tulisi välttää, jos on todettu ulkustauti. Jos tulehduskipulääke on välttämätön muun sairauden hoidossa, voidaan ulkusriskiä pienentää samanaikaisella happosalpaajalääkityksellä. Ruuansulatuselimistön limakalvolle turvallisempia tulehduskipulääkkeitä ovat niin sanotut koksibit, mutta näihin liittyy muita haittoja, kuten suurentunut sydän- ja verisuonitapahtumien riski. Parasetamoli on suositeltavin kipulääke ulkustaudista kärsivälle.

Koska tupakointi ja alkoholinkäyttö suurentavat mahatulehduksen ja ulkustaudin riskiä, suositellaan tupakoinnin ja alkoholinkäytön lopettamista. Ruokavaliolla ei voida merkittävästi vaikuttaa ulkustautiin.

Jos ulkustautia sairastavalla todetaan mahalaukussa helikobakteeri, se on häädettävä. Helikobakteeri suurentaa myös mahalaukun syövän riskiä. Häätöhoito toteutetaan 1–2 viikon mittaisella kahden tai kolmen antibiootin sekä suuriannoksisen happosalpaajan yhdistelmällä. Helikobakteerin häädön onnistuminen varmistetaan 1–2 kuukauden kuluttua ureahengitys- tai ulostetestillä. Mahahaavan paraneminen tarkistetaan uudella tähystyksellä 2–3 kuukauden kuluttua toteamisesta. Suomessa 80 % häätöhoidoista onnistuu.

Ulkustaudin hoitoon käytettävät lääkehoidot ovat tehokkaita, joten vain harvoin on tarvetta edetä ulkustaudin vuoksi leikkaukseen. Leikkaus on kuitenkin akuuttitilanteessa tarpeellinen, joko hallitsemattoman verenvuodon tai haavan aiheuttaman mahalaukun puhkeamisen vuoksi.