Ulostetesti (F-HepyAg)
Ulostetestiä (F-HepyAg) varten tarvitaan ulostenäyte. Ripuliuloste ei kelpaa näytteeksi. Mahalaukun limakalvolta irtautuvia bakteereita joutuu mahan sisällön joukkoon, ja ne kulkeutuvat koko suoliston läpi. Ne eivät selviä hengissä pitkältä matkaltaan, sillä ruoansulatusentsyymit käyvät niiden kimppuun. Siksi ulosteesta ei voi viljellä eläviä helikobakteereita. Ulosteesta löytyy kuitenkin bakteerin kappaleita, jotka voidaan tunnistaa. Jos helikobakteereita on mahalaukussa melko vähän, tulos voi olla virheellisesti negatiivinen. Vasta-ainetutkimus verinäytteestä on tällöin luotettavampi. Väärä negatiivinen tulos voi johtua myös haponestolääkityksestä tai antibioottihoidosta. Happosalpaajahoito pitäisi lopettaa kaksi viikkoa ja antibioottihoito neljä viikkoa ennen helikobakteeritestausta. Häätöhoidon tuloksen varmistamiseksi testi tulee tehdä aikaisintaan kuukauden kuluttua hoidosta.
Seerumin helikobakteeri-vasta-aineet (S-HepyAb)
Helikobakteereita vastaan syntyy vasta-aineita, jotka kiertävät veressä. Nämä voidaan mitata verinäytteestä. Vasta-ainetutkimuksessa verestä voidaan mitata kahta eri vasta-ainetyyppiä, vasta-ainetta A (immunoglobuliini A eli IgA) ja vasta-ainetta G (IgG). Viitearvoa korkeampi arvo viittaa helikobakteeri-infektioon, jos ei ole tehty häätöhoitoa.
Helikobakteerin häätöhoidon jälkeen vasta-aineiden määrä veressä vähenee hitaasti. Vasta-aineiden pitoisuus voi olla koholla monia vuosia onnistuneen hoidon jälkeen. Jos vasta-aineiden laskua käytetään häätöhoidon onnistumisen mittarina kannattaa ne tarkistaa vasta 4–6 kuukauden kuluttua hoidosta. Vasta-aine pitoisuudet laskevat tässä ajassa merkittävästi, jos hoito on onnistunut. Vertaamalla arvoa ennen hoitoa otettuun arvoon voidaan arvioida hoidon onnistumista, vaikka pitoisuus säilyykin koholla vielä pitkään.
Happosalpaajalääkkeet tai antibiootit eivät vaikuta vasta-ainepitoisuuksiin ja niiden käyttöä ei tarvitse lopettaa tämän testin yhteydessä.
Helikobakteerin nukleiinihappo-testi (HepyNhO)
Testillä tutkitaan helikobakteerin esiintymisen lisäksi sen mahdollista resistenssiä klaritromysiinille. Testiä voidaan käyttää sekä infektion selvittämisessä, että häätöhoidon valinnassa. Häätöhoidon onnistumista voidaan testillä arvioida aikaisintaan kuukauden kuluttua hoidon päättymisestä. Tietyillä lääkeaineilla voi olla vaikutusta testin tulokseen. Happosalpaajahoito pitäisi lopettaa kaksi viikkoa ja antibioottihoito neljä viikkoa ennen helikobakteeritestausta. Vetinen ripuliuloste ei kelpaa näytteeksi
Jos testi on positiivinen, viittaa se helikobakteeri-infektioon. Häätöhoidon tuloksen varmistamiseksi testi tulee tehdäaikaisintaan kuukauden kuluttua hoidosta.
Helikobakteerin hengitystesti (Pt-Hepy-R)
Hengitystesti perustuu bakteerin kykyyn hajottaa tehokkaasti ureaa ammoniakkiyhdisteeksi ja hiilidioksidiksi. Henkilö nauttii isotoopilla merkittyä ureaa, ja myöhemmin kerätään uloshengitysilmaa tutkittavaksi. Jos hengitysilmassa on isotooppia sisältävää hiilidioksidia, mahassa on helikobakteereja.
Jos bakteereita on vain vähän, tulos voi jäädä virheellisesti negatiiviseksi. Tällöin ulostetesti tai vasta-ainetutkimus verinäytteestä on luotettavampi. Väärä negatiivinen tulos voi johtua myös haponestolääkityksestä tai antibioottihoidosta. Protonipumpunestäjien, vismuttivalmisteiden ja antibioottien käyttö pitäisi lopettaa kaksi viikkoa ennen hengitystestiä. Vuorokautta ennen ei saa käyttää suolahapon estäjiä, suolen liikkuvuuteen vaikuttavia lääkkeitä, ns. antasideja tai limakalvon suoja-aineita.
Seurantanäyte hoidon onnistumisen varmistamiseksi otetaan aikaisintaan kuukauden kuluttua hoidon loppumisesta
