Virtsarakon kipuoireyhtymän ilmeneminen

Oireita ovat tiheävirtsaisuus, virtsapakko-oire, yövirtsaisuus, yhdyntäkivut sekä alavatsakivut, jotka pahentuvat rakon täyttyessä. Kipu helpottuu väliaikaisesti virtsaamisen jälkeen. Lievimmillään kipu tuntuu epämiellyttävänä paineen tunteena rakossa, ja vaikeimmillaan kipu ja tiheävirtsaisuus ovat invalidisoivia. Oireiden syytä ei tunneta tarkemmin, ja kyse on pikemminkin oireyhtymästä kuin spesifisestä sairaudesta.

Virtsarakon kipuoireyhtymän toteaminen

Kliininen diagnoosi perustuu oirekuvaan ja muiden sairauksien poissulkuun. Oireita voidaan selvittää erityisillä tähän tarkoitukseen tarkoitetuilla kyselylomakkeilla. Laboratoriotutkimuksista ei ole apua muuten kuin bakteerin aiheuttaman virtsarakkotulehduksen poissulkemisessa.

Tunnusomaisena löydöksenä pidetään virtsarakon tähystyksessä eli kystoskopiassa rakon laajennuksen jälkeen todettavia pieniä limakalvon verenpurkaumia. Niin sanotussa urodynaamisessa tutkimuksessa rakon tuntohermotuksen herkistyminen aiheuttaa kivuliasta virtsapakko-oiretta jo alle 150 ml:n nestetäytöllä.

Virtsarakon kipuoireyhtymän itsehoito

Erilaiset ärsykkeet, kuten monet ravintoaineet (voimakkaat mausteet, kahvi, sitrushedelmät, punaviini, hiilihappoiset juomat, kahvi, suklaa, tomaatti, banaani jne.) ja kylmyys, saattavat pahentaa oireilua. Näitä siis kannattaa välttää, mutta ruokavaliota ei pidä tarpeettomasti rajoittaa.

Kylmältä kannattaa suojautua. Perinteiset tulehduskipulääkkeet tehoavat huonosti, koska kipumekanismi ei perustu prostaglandiinivälitteiseen tulehdusmekanismiin.

Virtsarakon kipuoireyhtymän hoito

Valtaosalla oireisto on lievä, ja pitkäaikaisseurannassa lähes puolella oireisto helpottuu ilman erityisiä hoitoja. Oireilun jatkuessa pitkäaikainen hoitosuhde ja henkilökohtainen tuki on tärkeää.

Vaikka parantavaa hoitoa ei tunneta, oiretta helpottavia hoitoja on useita. Ne ovat kokemusperäisiä. Kipua voidaan hoitaa tulehduskipulääkkeillä, vaikka niiden teho on useimmiten vähäinen. Muillakin lääkehoidoilla voidaan helpottaa kipuoiretta tai nostaa kipukynnystä. Eniten käytetty lääkeaine on amitriptyliini.

Erilaiset rakon huuhteluhoidot voivat auttaa. Venytyshoito on vanhin ja edelleen ehkä käytetyin oireenmukainen hoitomuoto. Pitkäkestoiset laajennukset kuitenkin saattavat vaurioittaa rakkoa ja arpeuttavat sitä kerta kerralta pienemmäksi. Lisääntyvästi käytetty hoitomenetelmä on sakraalinen neuromodulaatio, jos muulla hoidolla ei ole saatu riittävää helpotusta oireisiin. Erittäin harvoin turvaudutaan leikkaushoitoon. Urologit ovat perehtyneet näihin hoitoihin.