Influenssapandemia (pandemia = koko maapallon kattava epidemia) alkaa, kun uudentyyppinen eläinten, yleensä lintujen tai sikojen, influenssavirus muuntuu ihmisestä toiseen tarttuvaksi. Viimeisin influenssapandemia oli H1N1-viruksen aiheuttama sikainfluenssa syystalvella 2009–2010. Tautina se oli kuitenkin varsin lievä. Vuonna 2020 toinen hengitystieinfektiovirus, koronavirus (COVID-19) käynnisti laajan pandemian. Lintujen influenssaviruksista Hong Kongista vuonna 1997 lähtenyt H5N1-virus ja Kiinasta vuonna 2013 lähtenyt H7N9-virus ovat tällä hetkellä tärkeimpiä ehdokkaita uuden vakavan pandemian aiheuttajaksi. Niillä ei kuitenkaan ole – ainakaan vielä – kykyä tarttua tehokkaasti ihmisestä toiseen.

Lintujen influenssavirukset

Influenssavirusten ajatellaan olevan alun perin lintujen viruksia. Lähes sadalla lintulajilla on todettu influenssaviruksia, ja näitä lintujen A-influenssaviruksia on useita tyyppejä. Erityisen yleisiä virukset ovat vesilinnuissa. Näistä monet ovat muuttolintuja. Lintujen muutto onkin hyötylintujen kaupan ohella yksi tapa, jolla uudet influenssavirustyypit voivat levitä maasta toiseen. Eteläisellä Itämerellä ja Pohjanmerellä lintuja sairatuttaneita viruksia on todettu monella lajillla; yleisimmin valkposkohanhilla, merihanhilla, haapanoilla ja heinäsorsilla. Näistä viruksista ei ole koitunut infektioita ihmisille.

Usein linnut eivät sairastu näistä viruksista mutta erittävät silti viruksia ulosteidensa mukana. Hyötylinnuille (kanoille, kalkkunoille ja ankoille) ne voivat kuitenkin aiheuttaa tappavia epidemioita. Tarhalinnut ovat tartunnan uhkaa tuova lenkki villilintujen ja ihmisten välissä. Suomen linnuissa tautia aiheuttavia influenssaviruksia ei ole juurikaan todettu villilinnuilla eikä lainkaan siipikarjalla.

Useimmilla lintujen influenssaviruksilla ei ole kykyä tarttua ihmiseen. Ne voivat kuitenkin saada tartuttavuuden asteittain luonnollisten, virusten jakaantumisen yhteydessä tapahtuvien perimäaineksen (geenien) muuntumisten (mutaatioiden) kautta. Tällöin puhutaan epideemisestä siirtymästä ("antigenic drift"). Sama voi tapahtua yhdellä hyppäyksellä ("antigenic shift"), jos samassa yksilössä (esimerkiksi siassa tai ihmisessä) on yhtä aikaa ihmisen ja linnun A-influenssavirus. Voi syntyä uusi virus (mutantti), joka on saanut esimerkiksi taudin vakavuutta säätelevät geenit linnun virukselta ja sen tarttuvuutta säätelevät geenit ihmisen virukselta. Tämän nopean muuntumisen riski on suurin siellä, missä on paljon lintuja ja ihmisiä läheisesti yhdessä eli Aasiassa ja Afrikassa.

A-influenssavirukset nimetään niiden rakenneosien, hemaglutiniinin (H) ja neramnidaasin (N) mukaan. Satunnaisia linnuista ihmiseen tapahtuneita tartuntoja ilman leviämistä ihmiskunnassa, on aiheuttanut useampikin linnun A-influenssavirus (mm. A(H9N2)-, A(H7N4)-, H5N6 ja H7N9-virus). Enemmän sairastumista ja satunnaista leviämistä ihmisestä toiseen ovat viime vuosikymmeninä aiheuttaneet vain A(H5N1)- ja A(H7N9)-virus. Viimeksi mainitulla katsotaan olevan suurin mahdollisuus pandemian aiheuttamiseen.

Espanjantauti oli lintuinfluenssa

Tavanomainen kausi-influenssaksi kutsuttu epidemia tulee Suomeenkin joka vuosi talvikautena. Kausi-influenssa aiheuttaa kohtuullisen suurta sairastuvuutta; 5–10 % väestöstä sairastuu ja satoja, pääasiassa iäkkäitä ihmisiä menehtyy infektioonsa. Näin on ollut jo vuosisatojen ajan. Nykyään useita suomalaisia väestöryhmiä suojataan tarjoamalla syksyisin kausi-influenssarokotus korvauksetta.

Espanjantaudin aiheuttanut H1N1-tyypin A-influenssavirus (etäistä sukua vuoden 2009 sikainfluenssavirukselle) oli lintujen virus, joka oli muuntunut ihmiseen tarttuvaksi vain muutamia vuosia ennen pandemian alkua. Espanjantauti tuli Suomeen neljänä aaltona, ensimmäinen kesä-heinäkuun taitteessa 1918, toinen syksyllä 1918, kolmas keväällä 1919 ja neljäs 1920. Toisin kuin kausi-influenssaan tai sikainfluenssaan, kuolleisuus espanjantautiin oli suuri kaikissa ikäryhmissä, ei pelkästään iäkkäillä. Erityisen suuri kuolleisuus (10 %) oli tautiin sairastuneilla raskaana olevilla naisilla. Maapallolla on laskettu kuolleen tähän infektioon 40–50 miljoonaa ihmistä. Tavallinen kuolinsyy oli ilmeisesti joko itse viruksen tai bakteerijälkitaudin aiheuttama keuhkokuume.

A(H5N1)-virus

Vuoden 2003 jälkeen vuoden 2020 loppuun mennessä A(H5N1)-virusinfektioon on sairastunut 862 ihmistä, joista 455 (53 %) on kuollut. Viimeisin ihmisiäkin sairatuttanut aalto oli Egyptissä vuosina 2015 - 2015 (143 tapausta ja 43 kuolemaa). Muuten vuodesta 2011 lähtien vuosittaiset tapausmäärät ovat vähentyneet, ja vuoden 2018 jälkeen vain kolme ihmisen yksittäin linnusta saamaa tautia on todettu.

Tyypin H5N1-lintuinfluenssavirus havaittiin ensimmäisen kerran Hongkongissa 1997. Sillä kertaa virus kitkettiin Hongkongin siipikarjasta, mutta jäi elämään hiljaiseloa seudun villeihin lintuihin. Useimmista lintuinfluenssaviruksista poiketen se voi tarttua muun muassa kissoihin ja koiriin. Vuodesta 2003 alkaen uudessa aallossa virusta esiintyi niin siipikarjassa kuin villeissä linnuissakin Aasiassa, Afrikassa ja joissakin Euroopan maissa. H5N1-virus on aiheuttanut historian toistaiseksi laajimmat ja vaikeimmat lintujen epidemiat. Tautia torjuttiin tappamalla satoja miljoonia kanoja, hanhia ja ankkoja Kaakkois-Aasian maissa, sekä rokottamalla hyötylintuja Kiinassa. Lisäksi lintujen avotarhausta rajoitettiin, myös Suomessa, ja siipikarjan tuottajille kehitettiin suojautumiskeinoja. Silti virusta ei ole saatu täysin juurittua hyötylinnuista. Taudin tappavuus ei ole kuluneiden vuosien aikana lainkaan talttunut, mutta toisaalta H5N1 ei ole saanut myöskään kykyä tarttua kausi-influenssan tavoin herkästi ihmisestä toiseen. Lähes kaikki ihmisten tartunnat on saatu suorasta lintujen koskettelusta. Vain pari todennäköisesti perheyhteisössä henkilöstä toiseen tapahtunutta tartuntaa on todettu. Matkailijoilla ei ole todettu tämän viruksen tartuntoja.

A(H7N9)-virus Kiinassa

Vuonna 2013 todettiin ensimmäinen tämän viruksen aiheuttama epidemia Kiinassa. Vuoden 2020 loppuun mennessä 1 568 ihmistä on saanut taudin, ja heistä 39 % on kuollut. Voimakkain oli talven 2016–2017 aalto (750 sairastui). Tämä infektio iski vanhempaan väestöön ja peruskunnoltaan huonokuntoisempiin kuin H5N1-virus (keski-ikä noin 60 vuotta, H5N1:llä noin 35 vuotta). Tämänkin viruksen tartunnat on lähes kaikki saatu yksittäisinä tartuntoina siipikarjasta (erityisesti kanoista). Muutama tartunta on epäilty saadun perheenjäseneltä. Laajempaa leviämistä ihmisten keskuudessa ei ole ilmennyt. Vuosina 2018 - 2020 ihmisen tauteja on ollut enää kolme.

Eniten tapauksia on ollut itäisessä Kiinassa, erityisesti Shanghain ympäristössä. Kiinan ulkopuolelle virus ei ole levinnyt. Vain kolme matkailijaa on saanut taudin. Eurooppalaisia ei ole sairastunut. Kiinalaisilla lintutarhaajilla, jotka eivät tiedä sairastaneensa influensaa, on todettu vasta-aineita tälle virukselle merkkinä lievän taudin sairastamisesta. Tämä lieventää arviota taudin vakavuudesta. Todettua virusta ei ole koskaan aiemmin löydetty nisäkkäistä. Se on kiistatta lintujen virus. Nyt kun sitä on aktiivisesti etsitty, sitä on löydetty Kiinassa tarhatuista kanoista, hanhista, ankoista ja kyyhkyistä. Koska virusta kantavat linnut eivät sairastu, virus on voinut olla linnuissa pitkäänkin ilman, että sitä on havaittu. Kiinassa tautia torjutaan siipikarjan vientirajoituksin ja sulkemalla lintutoreja epidemioiden aikana. Virusta vastaan on kehitetty rokote.

Yksittäisiä ihmisten infektioita ovat aiheuttaneet myös A(H5N6)-, A(H9N2)- ja A(H10N3)-lintuinfluenssavirukset ja uusimpana A(H5N8)-virus Venäjällä keväällä 2021. Näiden laajempaa leviämistä pidetään epätodennäköisenä.

Ei pandemiauhkaa, ei matkustusrajoituksia

Vaikka muutama matkailijan saama A(H7N9)-influenssa on todettu, matkustusrajoituksia lintuinfluenssan vuoksi ei ole annettu (ks. tarkemmin ). Matkailijat eivät yleensä joudukaan läheisiin kosketuksiin lintujen kanssa maissa, joissa näitä viruksia on siipikarjassa. Lintuperäistä ainesta tulisi hengittää syvälle keuhkoihin, ennen kuin infektioriski on olemassa.

Kiinaan matkaavien on kuitenkin viisasta välttää liikkumista maatiloilla tai toreilla, joilla pidetään runsaasti eläviä kanoja. Raa’an kananlihan kosketteluakin kehotetaan välttämään mutta kypsennettyjen kanaruokien syöminen on täysin turvallista. Tiheää käsien pesua suositetaan, mikä muutenkin on parhaita tautien suojautumiskeinoja matkoilla. Suomeen ei ole tuotu vuosiin lintuja tai niiden raakaa lihaa Kiinasta tai Egyptistä. Kausi-influenssarokote ei suojaa H5N1- tai H7N9-viruksen tartunnalta. Tavalliset Suomessakin diagnoosin teossa käytettävät virustestit pystyvät osoittamaan nämä virukset. H7N9-virus on herkkä Suomessakin käytettäville influenssaviruslääkkeille (oseltamiviirille ja tsanamiviirille).

Tilanne Suomessa

Tautiepäilyistä tulee ilmoittaa virkaeläinlääkärille. Suomalaisia ei ole sairastunut tässä esitettyihin lintuinfluenssoihin. Tällä hetkellä Euroopassa on meneillään yksi pahimmista koskaan todetuista lintujen influenssaepidemioista. Tapauksia on viime lokakuun jälkeen raportoitu Euroopassa 28 maassa yhteensä yli 3 500, ja arviolta yli 22 miljoonaa siipikarjalintua on kuollut tai jouduttu lopettamaan lintuinfluenssan vuoksi. Etelä- ja Itä-Suomessa on vuonna 2021 todettu H5N8- ja H5N1-viruksen tapauksia yhteensä yli 20, mutta oletettavasti tautia esiintyy enemmän ja muuallakin maassa. Yleisimmät infektoituneet linnut ovat olleet kanadan- ja valkoposkihanhi, kyhmyjoutsen ja merikotka. Ruokavirasto suosittelee pitämään siipikarjan ja muut linnut sisällä tai verkolla suojattuina, kunnes tautitilanne helpottaa (ks. Ruokavirasto ).