Suurisoluinen B-solujen imukudossyöpä (diffuusi suurisoluinen B-solulymfooma) on yleisin imusolmukesyövistä. Tautiin sairastuu Suomessa vuosittain noin 600 ihmistä. Sairastuneiden keski-ikä on yli 60 vuotta. Tauti on yleisempi miehillä kuin naisilla.

Oireet

Tavallisin tutkimuksiin johtava oire on suurentunut imusolmuke esimerkiksi kaulalla, kainalossa tai nivusessa. Noin puolella potilaista syöpä on levinnyt laajemmalle sen toteamisvaiheessa. Tällöin voi olla yleisoireita, kuten laihtumista, väsymystä, kuumeilua ja yöhikoilua.

Sairauden tutkiminen

Tauti on nopeasti etenevä, joten tutkimukset järjestetään kiireellisinä. Diagnoosin tekemiseksi sairastuneesta imusolmukkeesta pitää ottaa näytepala mikroskooppista tutkimista varten. Viimeistään diagnoosin varmistuessa tehdään levinneisyystutkimukset, joihin kuuluvat ainakin luuydinnäyte ja koko vartalon tietokonekerroskuvaus (TT). Nykyään tehdään mahdollisuuksien mukaan myös positroniemissiotomografiakuvaus (PET-TT).

Hoito

Ilman hoitoa suurisoluinen B-soluinen imukudossyöpä johtaa nopeasti kuolemaan. Tämän vuoksi hoito aloitetaan heti diagnoosin ja levinneisyyden selvittyä.

Hoito valitaan yksilöllisesti. Hoitona käytetään tavallisesti rituksimabi-lääkettä ja solunsalpaajien yhdistelmää, johon liitetään yleensä myös suuriannoksinen kortisoni-lääke. Rituksimabin ja solunsalpaajien yhdistelmähoitoa annetaan tavallisesti kolmen viikon välein sairaalan osastolla tai poliklinikalla. Hoitokertoja on yleensä kuusi.

Sädehoitoa käytetään vain tarpeen mukaan. Hoitojen aiheuttamaa veren valkosoluarvojen laskua saatetaan ehkäistä pistoksina annettavilla valkosolukasvutekijöillä. Jos hoitojen välissä ilmaantuu kuumetta, aloitetaan herkästi antibioottitiputukset sairaalassa, sillä solunsalpaajien aiheuttama valkosolujen väheneminen heikentää elimistön puolustuskykyä bakteereita vastaan.

Kantasolusiirtohoitoa harkitaan vasta, jos suurisoluinen B-soluinen imukudossyöpä uusiutuu hoitojen jälkeen.

Hoidon tehoa seurataan kolmen tai neljän solunsalpaajahoitojakson jälkeen sekä kaikkien suunniteltujen hoitojen päätyttyä TT- tai PET-TT-tutkimuksella.

Imukudossyövän hoitojen jälkeen potilaan vointia seurataan säännöllisesti syöpäsairauksien poliklinikalla kahdesta viiteen vuoden ajan. Mikäli suurisoluinen B-soluinen imusolmukesyöpä uusiutuu, tekee erikoislääkäri tilannearvion, jonka perusteella suositellaan sopivaa hoitoa.

Nykyhoitojen avulla paranee 75 % alle 65-vuotiaista potilaista. Vanhemmilla potilailla hoitotulokset ovat huonommat. Yli 65-vuotiaista paranee 46 %. Ennusteeseen vaikuttaa iän lisäksi myös taudin levinneisyys sen toteamisvaiheessa. . Laajalle levinneessä ja rajussa taudissakin noin neljännes on elossa viiden vuoden kuluttua taudin toteamisesta.

Ehkäisy

Sairauteen ei tunneta ehkäisyä.

Lisää tietoa

Terveyskylä.fi/Syöpätalo.fi:

Suomen Syöpäpotilaat ry:n verkkosivusto:

Käytettyjä lähteitä

Karjalainen-Lindsberg M-L, Leppä S, Jyrkkiö S, Kuittinen O. Lymfoomat. Kirjassa Porkka K, Lassila R, Remes K, Savolainen E-R (toim.). Veritaudit. Kustannus Oy Duodecim 2015; s. 370-92.

Leppä S, Meriranta L, Pasanen A ja Jyrkkiö S. Diffuusin suurisoluisen B-solulymfooman nykyhoito. Duodecim 2019;135(12):1185-9

Elonen E. Lymfoomat. Lääkärin tietokannat / Lääkärin käsikirja [online; vaatii käyttäjätunnuksen]. Kustannus Oy Duodecim. Päivitetty 1.12.2020.